Voidaanko uskonnollinen totuus löytää?

HENGELLISTÄ tiedonhalua tunteva ruotsalaismies, joka asui Upsalan yliopistokaupungissa, päätti ryhtyä tutkimaan kaupunkinsa eri uskontoja ja jopa kävi noiden uskontojen palvontapaikoissa. Hän kuunteli pappien saarnoja ja haastatteli joitakin eri uskontojen jäseniä. Hän pani merkille, että vain Jehovan todistajat näyttivät olevan varmoja siitä, että he olivat ”löytäneet totuuden”. Mies ihmetteli, millä perusteella he saattoivat väittää niin, kun otetaan huomioon, kuinka paljon on erilaisia uskonnollisia näkemyksiä.

Uskotko sinä, että on mahdollista saada selville uskonnollinen totuus? Olisiko jopa mahdollista määrittää se, mitä saatettaisiin pitää perimmäisenä totuutena?

Filosofia ja totuus

Ne jotka ovat opiskelleet filosofiaa, ovat oppineet ajattelemaan, ettei ihmiskunta voi saada selville perimmäistä totuutta. Tiedät ehkä, että filosofia määritellään ”tieteeksi, joka pyrkii selittämään olemassaolon ja elämän alkuperää”. Harvoin se kuitenkaan pääsee niin pitkälle. Ruotsalaisen kirjoittajan Alf Ahlbergin teoksessa Filosofins Historia sanotaan: ”Monet filosofiset kysymykset voivat olla sen luonteisia, ettei niihin ole mahdollista saada tarkkaa vastausta. – – Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että näihin – – kuuluvat kaikki metafyysiset [asioiden perusperiaatteisiin liittyvät] ongelmat.”

Niinpä ne, jotka ovat pyrkineet filosofian avulla löytämään vastauksen elämän tärkeisiin kysymyksiin, ovat lopulta usein pettyneet tai ahdistuneet. Kirjassaan Tankelinjer och trosformer (Ajattelutapoja ja uskontomuotoja) ruotsalainen kirjoittaja Gunnar Aspelin sanoi: ”Tiedämme, että ihminen ei kiinnosta luontoa sen enempää kuin perhonen ja hyttynenkään. – – Olemme voimattomia, täysin voimattomia niitä mahteja vastaan, jotka vaikuttavat maailmankaikkeudessa ja omassa sisäisessä maailmassamme. Tämä elämänkatsomus on esiintynyt usein kirjallisuudessa sen vuosisadan lopun lähetessä, jolloin ihmiset ovat uskoneet edistykseen ja unelmoineet paremmasta tulevaisuudesta.”

Täytyykö totuus paljastaa?

Ihmiset eivät ole selvästikään onnistuneet yksin saamaan selville totuutta elämästä, eivätkä he näytä siihen pystyvän koskaan. Tämän vuoksi voidaan hyvällä syyllä päätellä, että tarvitaan jonkinlaista jumalallista paljastusta. Se, mitä monesti sanotaan luonnon kirjaksi, paljastaa jotakin. Vaikka se ei kerrokaan lopullisia yksityiskohtia elämän alkuperästä, se osoittaa, että elämälle on olemassa pelkkää materialistista selitystä paljon tyydyttävämpikin selitys. Kasvavaan ruohonkorteen eivät sovellu samat lait kuin kuopassa murenevaan kivikasaan. Eloton ja elollinen luonto rakentuu ja järjestyy eri tavoin. Eräällä huomattavalla lain ja uskonnon tutkijalla oli siis perusteet seuraavaan johtopäätökseen: ”Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty.” (Roomalaisille 1:20.)

Mutta saadaksemme selville, kuka on kaiken tämän rakentamisen ja järjestämisen takana, meille täytyy paljastaa vielä jotakin. Eikö meidän tulisi odottaakin sellaista paljastusta? Eikö olisi järkevää odottaa, että Persoona, joka on vastuussa elämästä maan päällä, paljastaisi itsensä luomuksilleen?

Raamatussa väitetään, että se on tällainen paljastus. Tässä lehdessä on usein esitetty hyviä syitä uskoa tähän väitteeseen, ja monet ajattelevat ihmiset ovat uskoneetkin siihen. Merkittävää on jo se, että Raamatun kirjoittaneet miehet tekivät innokkaasti selväksi, ettei se, mitä he kirjoittivat, ollut heidän omaansa. Raamatun profeettojen havaitaan käyttäneen yli 300 kertaa muun muassa sellaista ilmausta kuin ”näin sanoo Herra” (Jesaja 37:33; Jeremia 2:2; Naahum 1:12). Tiedät todennäköisesti, että kirjoja ja artikkeleita kirjoittavat miehet ja naiset haluavat tavallisesti nimensä töihinsä. Ne jotka kirjoittivat Raamatun, jättäytyivät kuitenkin taustalle; joissakin tapauksissa on vaikeaa saada selville, kuka jotkin Raamatun osat on kirjoittanut.

Raamatun merkittäviin piirteisiin kuuluu myös sen sisäinen sopusointu. Se on todella ainutlaatuinen, kun otetaan huomioon, että Raamatun 66 kirjaa kirjoitettiin 1 600 vuoden aikana. Oletetaanpa, että menisit kirjastoon valitsemaan 66 uskonnollista teosta, jotka olisi kirjoitettu 1 600 vuoden aikana. Sitten sitoisit nuo yksityiset kirjat yhdeksi teokseksi. Odottaisitko, että tuolla kirjalla olisi yhteinen teema ja sopusointuinen sanoma? Tuskinpa. Siihen tarvittaisiin ihme. Ajattelehan sitä, että Raamatun kirjoilla on tuollainen yhteinen teema ja että ne todella tukevat toinen toistaan. Se osoittaa, että yhden mestarillisen mielen, kirjoittajan, on täytynyt ohjata sitä, mitä raamatunkirjoittajat ovat merkinneet muistiin.

Voit kuitenkin löytää vielä erään piirteen, joka todistaa kaikkein voimakkaimmin Raamatun jumalallisen alkuperän puolesta. Profetiat – etukäteen kirjoitetut tiedot siitä, mitä tulevaisuudessa aivan varmasti tapahtuu. Raamatulle ovat tunnusomaisia sellaiset ilmaukset kuin ”ja on tapahtuva sinä päivänä” ja ”on tapahtuva päivien lopulla” (Jesaja 2:2; 11:10, 11; 23:15; Hesekiel 38:18; Hoosea 2:21–23; Sakarja 13:2–4; UM). Monta sataa vuotta ennen kuin Jeesus Kristus ilmaantui maan päälle, Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksissa kerrottiin yksityiskohtia hänen elämästään – hänen syntymästään hänen kuolemaansa saakka. Ainoa järkevä johtopäätös on, että juuri Raamatusta voidaan löytää totuus elämästä. Jeesus itse on vahvistanut tämän sanoessaan: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.)

Uskonto ja totuus

Monet niistäkään, jotka väittävät uskovansa Raamattuun, eivät kuitenkaan usko, että ehdoton totuus voidaan löytää. Yhdysvaltalainen pappi John S. Spong sanoi: ”Meidän täytyy – – lakata ajattelemasta, että meillä on totuus, ja toisten täytyy omaksua meidän näkökantamme ja tajuta, että kukaan meistä ei voi ymmärtää perimmäistä totuutta.” Roomalaiskatolinen kirjoittaja Christopher Derrick esittää yhden syyn siihen, miksi totuuden löytämiseen suhtaudutaan niin kielteisesti: ”Uskonnollisen ’totuuden’ mainitseminen viittaa aina jollain tapaa siihen, että tiedetään jotain – – annetaan ymmärtää, että joku muu on ehkä väärässä – eikä se taas käy lainkaan päinsä.”

Ajattelevana ihmisenä sinun olisi kuitenkin hyvä tarkastella joitakin keskeisiä kysymyksiä. Jos totuutta ei voitaisi löytää, miksi Jeesus Kristus olisi sanonut: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät”? Entä miksi yksi Jeesuksen apostoleista sanoi Jumalan tahdon olevan, ”että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”? Miksi sana ”totuus” esiintyy uskon yhteydessä yli sata kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa? Miksi tosiaan on näin, jos totuutta ei voida löytää? (Johannes 8:32; 1. Timoteukselle 2:3, 4.)

Jeesus ei vain kiinnittänyt huomiota siihen, että totuus voidaan löytää, vaan hän myös osoitti, että sen löytäminen on välttämätöntä, jotta Jumala hyväksyisi palvontamme. Kun muuan samarialainen nainen halusi tietää, mikä oli oikea palvontamuoto – sekö palvonta, jota juutalaiset harjoittivat Jerusalemissa, vai se, jota samarialaiset harjoittivat Garissiminvuorella – Jeesus ei vastannut, ettei totuutta voi saada selville. Sen sijaan hän sanoi: ”Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:23, 24.)

Monet ihmiset väittävät, ettei suinkaan voida olla varmoja siitä, mikä on totuus, koska Raamattua voi tulkita monin eri tavoin. Mutta onko Raamattu todella kirjoitettu niin väljästi, ettei kukaan voi varmasti tietää, miten se pitäisi ymmärtää? Profeetallista ja kuvaannollista kieltä saattaa tosin olla paikoitellen vaikea käsittää. Jumala kertoi esimerkiksi profeetta Danielille, ettei tämän kirjaa, joka sisälsi paljon profeetallista kieltä, voitaisi ymmärtää täysin kuin vasta ”lopun aikana” (Daniel 12:9). Ja jotkin vertaukset ja vertauskuvat kaipaavat varmastikin selitystä.

Raamattu on kuitenkin ilmeisen selväsanainen käsitellessään kristillisiä perusopetuksia ja moraaliarvoja, jotka ovat välttämättömiä, jotta voisi palvoa Jumalaa totuudessa. Se ei jätä sijaa ristiriitaisille tulkinnoille. Efesolaisille kirjoitetussa kirjeessä kristillisen uskon sanotaan olevan ”yksi”, mikä osoittaa, ettei uskontoja ollut tarkoitus olla useita (Efesolaisille 4:4–6). Saatat miettiä, miksi on niin monia eri ”kristillisiä” uskonsuuntia, jos Raamattua ei kerran hyvällä syyllä voida tulkita monin eri tavoin. Vastaus voidaan löytää tarkastelemalla sitä, mitä tapahtui pian sen jälkeen kun Jeesuksen apostolit olivat kuolleet ja luopumus tosi kristillisestä uskosta oli alkanut kehittyä.

Vehnä ja rikkaruohot

Jeesus ennusti tämän luopumuksen vertauksessaan vehnästä ja rikkaruohoista. Hän itse selitti, että ”vehnä” edustaa tosi kristittyjä, ”rikkaruohot” vääriä eli luopiokristittyjä. Jeesus sanoi, että ”ihmisten nukkuessa” ”vihollinen” kylvi rikkaruohoja vehnäpeltoon. Tämä kylväminen alkoi apostolien nukahdettua kuolemaan. Vertauksessa osoitetaan, että tämä tosi ja valekristittyjen sekoittaminen keskenään jatkuisi ”asiainjärjestelmän päättymiseen” saakka. Tosi kristittyjen henkilöllisyys on siksi ollut hämärän peitossa satojen vuosien ajan, koska uskonnollista kenttää ovat vallinneet ne, jotka ovat kristittyjä vain nimellisesti. ”Asiainjärjestelmän päättymisen” aikoihin tapahtuisi kuitenkin muutos. ’Ihmisen Poika lähettäisi enkelinsä’ erottelemaan valekristityt tosi kristityistä. Tämä merkitsi sitä, että kristillinen seurakunta olisi sitten helppo tunnistaa, koska sillä olisi sama asema kuin apostolien aikana. (Matteus 13:24–30, 36–43.)

Sekä Jesajan että Miikan profetioissa ennustetaan, että tosi palvojat kootaan näin uudelleen ”aikojen lopussa”. Jesaja sanoo: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa.’” Tarkkanäköinen katsaus tosiasioihin osoittaa, että Jesajan profetia täyttyy meidän aikanamme. (Jesaja 2:2, 3; Miika 4:1–3.)

Kristillinen seurakunta ei kuitenkaan kasva ihmisten ponnistelujen ansiosta. Jeesus ennusti, että hän ’lähettäisi enkelinsä’ kokoamistyöhön. Hän myös ilmaisi, että sillä olisi aivan erityinen tarkoitus: ”Silloin vanhurskaat loistavat kirkkaasti kuin aurinko Isänsä valtakunnassa.” (Matteus 13:43.) Tämä osoittaa, että kristillinen seurakunta suorittaisi kautta maailman valistavaa opetustyötä.

Jehovan todistajat näkevät näiden ennustusten täyttyvän siinä opetustyössä, jota he tekevät nykyään 232 maassa. Kun ennakkoluulottomat ihmiset vertaavat todistajien uskonkäsityksiä, käytösnormeja ja järjestöä Raamattuun, he voivat selvästi havaita, että ne ovat sopusoinnussa ensimmäisellä vuosisadalla toimineen kristillisen seurakunnan toimintatapojen kanssa. Todistajat puhuvat uskostaan ”totuutena”, mutta eivät sen takia, että he ylimielisesti tuntisivat olevansa itse muita parempia. Sen sijaan he tekevät niin siksi, että he ovat tutkineet laajalti Jumalan sanaa, Raamattua, ja noudattavat sitä ainoana mittapuuna, jonka mukaan uskontoa voidaan oikein arvioida.

Varhaiskristityt puhuivat uskostaan ”totuutena” (1. Timoteukselle 3:15; 2. Pietarin kirje 2:2; 2. Johanneksen kirje 1). Sen mikä heidän mielestään oli totuus, täytyy olla totuus myös meille nykyään. Jehovan todistajat kannustavat jokaista varmistumaan siitä itse Raamattua tutkimalla. Toivomme, että niin tekemällä sinäkin voit tuntea iloa, jota synnyttää paitsi se, että on löytänyt vertaansa vailla olevan uskonnon, myös se, että on löytänyt totuuden!

[Tekstiruutu s. 5]

JOTKIN FILOSOFISET SUUNTAUKSET JA TOTUUS VASTAKKAIN

POSITIVISMI: Näkemys, jonka mukaan kaikki luonteeltaan uskonnolliset ajatukset ovat todistamatonta järjettömyyttä ja että filosofian tavoitteena on yhdistää kokemukseen ja havaintoon perustuvat tieteet kokonaisuudeksi.

EKSISTENTIALISMI: Sen kannattajiin vaikuttivat hyvin suuresti toisen maailmansodan kauheudet, ja he omaksuivat niiden vuoksi pessimistisen elämänasenteen. Eksistentialismissa tähdennetään sen ahdingon tutkimista, jota ihminen tuntee kuoleman edessä ja elämän sisällyksettömyyden vuoksi. Eksistentialistinen kirjailija Jean-Paul Sartre sanoi, että koska Jumalaa ei ole, ihminen on hylätty ja on olemassa kaikkeudessa, joka on täysin välinpitämätön.

SKEPTISISMI: Sen mukaan olemassaolosta on mahdotonta hankkia mitään objektiivista, universaalia tietoa – totuutta – havaintojen ja järjen avulla.

PRAGMATISMI: Arvioi vakaumuksemme todellista arvoa pelkästään sen perusteella, mitä käytännöllistä hyötyä siitä on ihmisen hankkeille, esimerkiksi koulutuksen, moraalin ja politiikan järjestämiselle uudelleen. Sen mukaan totuudella itsellään ei ole mitään arvoa.

[Kuvan lähdemerkintä s. 2]

Sivu 3, toinen vasemmalta: Courtesy of The British Museum; oikealla: Sung Kyun Kwan University, Seoul, Korea