Valtakunnan julistajat kertovat
”He jatkoivat herkeämättä”
JEESUKSEN KRISTUKSEN ja hänen apostoliensa päivistä lähtien uskonnolliset johtajat ovat kaikin tavoin koettaneet estää Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisen. Kerta toisensa jälkeen Jerusalemin viranomaiset antoivat apostoleille jyrkän käskyn ”lakata puhumasta Jeesuksen nimen perusteella” (Apostolien teot 5:27, 28, 40). Siitä huolimatta Raamatussa kerrotaan, että ”Jumalan sana kasvoi kasvamistaan, ja opetuslasten luku lisääntyi yhä Jerusalemissa hyvin paljon” (Apostolien teot 6:7).
Kaksituhatta vuotta myöhemmin havaitsemme, että Israelissa on yhä uskonnollisia johtajia, jotka taivuttelevat täkäläisiä viranomaisia pysäyttämään tuon maan tosi kristittyjen työn. Marraskuussa 1987 käskivät Tel Avivin viranomaiset uskonnollisten ääriryhmien painostuksesta Jehovan todistajien lakata pitämästä kristillisiä kokouksia valtakunnansalissa, joka oli Vartiotorni-seuran haaratoimiston tiloissa. Määräys astui voimaan lokakuussa 1989. Todistajat kokoontuivatkin sitten kolmen vuoden ajan vuokratiloissa tuolla alueella, samalla kun heidän valtakunnansalinsa seisoi miltei käyttämättömänä.
Tällä välin asia saatettiin Israelin korkeimman oikeuden tietoon. Syyttäjän virasto käsitteli Jehovan todistajien esittämää perustelua uudelleen ja ilmoitti, että heidän vetoomuksensa oli hyväksyttävä, koska asiaan liittyi räikeää uskonnollista ennakkoluuloisuutta. Paikallisviranomaisille ei jäänyt näin ollen muuta vaihtoehtoa kuin kumota päätöksensä, ja Jehovan todistajat palasivat iloisina valtakunnansaliinsa.
Taantuiko Raamatun totuuksien saarnaaminen noina vuosina? Ei missään tapauksessa! Silloin kun valtakunnansali suljettiin, Tel Avivissa oli kaksi seurakuntaa ja läheisessä Lodin kaupungissa oli erillinen raamatuntutkisteluryhmä. Kolme vuotta myöhemmin, niihin aikoihin kun valtakunnansali otettiin jälleen käyttöön, Jehovan todistajia oli neljän seurakunnan yhteydessä ja uusi raamatuntutkisteluryhmä kokoontui Beersebassa.
Kasvua ei tapahdu Israelissa ainoastaan pääkieliä, arabiaa ja hepreaa, puhuvien keskuudessa. Entisen Neuvostoliiton alueelta on muuttanut valtavasti ihmisiä, joten venäjäntaitoiset Jehovan todistajat kertovat nyt toimeliaasti hyvää uutista heille. Venäjänkielistä kokoustoimintaa on kolmen seurakunnan yhteydessä; yli sata henkeä oli äskettäin koolla venäjänkielisessä konventissa.
Ennakkoluuloiset uskovaiset kampanjoivat epäilemättä vastedeskin tosi palvontaa vastaan. Valtakunnan julistajat jäljittelevät kuitenkin edelleen ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, jotka vastustuksesta huolimatta ”jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta” (Apostolien teot 5:42).