Ovatko Jeesusta koskevat epäilyt perusteltavissa?

TEKIKÖ Jeesus Nasaretilainen todella ihmeitä? Herätettiinkö hänet kuolleista, niin kuin hänen opetuslapsensa julistivat? Elikö hän yleensäkään? Näyttää siltä, että monetkaan eivät nykyaikana pysty vastaamaan tällaisiin kysymyksiin täysin varmasti. Miksi eivät? Koska heillä on Jeesusta koskevia epäilyjä ja epäilyt ovat epävarmuuden tunteita – ei tiedetä, onko jokin totta tai mahdollista. Mutta ovatko Jeesukseen liittyvät epävarmuuden tunteet perusteltavissa? Katsotaanpa asiaa.

Jeesusta koskevia epäilyjä kylvetään

Eräät saksalaiset teologit kuvailivat Jeesusta 1800- ja 1900-luvun taitteessa ”alkukirkon fiktiiviseksi henkilöksi”. Se että he kiistivät Jeesuksen historiallisuuden, johti vuosisatamme alussa oppineiden väliseen kiistaan, joka tuli julkisuuteen tuohon aikaan ja vaikuttaa vielä nykyäänkin. Esimerkiksi erään tuoreen saksalaisen tutkimuksen mukaan kolme prosenttia haastatelluista uskoi, että Jeesus ”ei ole koskaan elänyt” ja että hän oli ”apostolien mielikuvituksen tuotetta”. Vuosisadan alussa kylvetyt Jeesusta koskevat epäilyt ovat siis löytäneet hedelmällistä maaperää ihmisten sydämestä nykyäänkin.

Miksi päätelmä Jeesuksesta ”mielikuvituksen tuotteena” ei yksinkertaisesti ole perusteltavissa? Raamatunoppinut Wolfgang Trilling toteaa: ”Kiista siitä, onko Jeesus joskus elänyt – eli siitä onko hän ollut historiallinen vai kuvitteellinen henkilö – selvitettiin. Asia ratkaistiin tieteellisesti, ainakin sellaisella tavalla, etteivät vakavamieliset ihmiset enää pidä ongelmaa teoreettisena kiistakysymyksenä.” Siitä huolimatta jotkut epäilevät yhä Jeesuksen olleen joskus olemassa. Tutkikaamme siksi, miten Jeesuksen historiallisuutta voi perustella sekä miten häntä koskevia muita epäilyjä voi poistaa.

Todisteita jotka karkottavat epäilyjä

Jeesuksen häpeällinen teloitus halveksittuna rikollisena on ”vakuuttavin argumentti Jeesuksen historiallisuuden kiistäjiä vastaan”, sanoo Trilling. Miksi? Koska tuo teloitus ”haittasi uuden uskon leviämistä juutalaisten ja ei-juutalaisten keskuuteen ja oli sille jopa esteenä” (vrt. 1. Korinttolaisille 1:23). Jos Jeesuksen, Messiaan, teloittaminen oli näin julkea teko sekä juutalaisten että pakanoiden mielestä, se tuskin oli apostolien ”mielikuvituksen tuotetta”! Lisäksi Jeesuksen kuolemaa eivät vahvista historialliseksi tapahtumaksi pelkästään neljä evankeliumia vaan myös roomalainen kirjailija Tacitus sekä juutalaisten Talmud.a

Eräitä muitakin Jeesuksen elämän tapahtumia pidetään sisäisinä todisteina evankeliumien luotettavuudesta ja täten siitä, mitä niissä kerrotaan hänestä. Olisivatko esimerkiksi Jeesuksen seuraajat keksineet omasta päästään hänen olevan lähtöisin Nasaretista, ilmeisen vähäpätöisestä paikasta? Tai onko luultavaa, että he olisivat sepittäneet sen, miten Juudas, uskottu toveri, kavalsi hänet? Tuntuuko realistiselta ajatella, että he olisivat laatineet tarinan, jonka mukaan loput opetuslapset jättivät Jeesuksen hyvin raukkamaisesti? On varmasti epäjohdonmukaista, että opetuslapset olisivat kehitelleet näin vahingollisia yksityiskohtia ja sitten julistaneet niitä joka suuntaan! Lisäksi Jeesuksen opetustaito oli tyyliltään ainutlaatuista. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa kirjallisuudessa ei ole mitään hänen kuvauksiinsa verrattavaa. Kuka tuntematon henkilö olisi koskaan voinut keksiä sellaista mestariteosta kuin on vuorisaarna? Nämä argumentit ovat kaikki omiaan vahvistamaan evankeliumien luotettavuutta Jeesuksen elämästä kertovina selontekoina.

Jeesuksen historiallisuuden puolesta puhuvat myös ulkoiset todisteet. Hänet kuvaillaan neljässä evankeliumissa tiettyä täsmällisen yksityiskohtaista, historiallista taustaa vasten. Paikat, esimerkiksi Betlehem ja Galilea, huomattavat henkilöt ja ryhmät, esimerkiksi Pontius Pilatus ja fariseukset, sekä juutalaisten tavat ja muut ominaispiirteet eivät olleet pelkkiä sepitelmiä. Ne kuuluivat ensimmäisen vuosisadan elämään, ja ei-raamatulliset lähteet sekä arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet ne.

Jeesuksen historiallisuudesta on siis vakuuttavia todisteita, sekä sisäisiä että ulkoisia.

Ihmiset epäilevät kuitenkin varsin usein Jeesukseen liittyneitä ihmeitä. Edellä lainatun tutkimuksen mukaan ainoastaan vähemmistö saksalaisista kirkossakävijöistä uskoo lujasti siihen, että Jeesuksen ihmeet ja ylösnousemus ”olivat todellisuutta”. Ovatko Jeesuksen ihmeitä ja ylösnousemusta koskevat epäilyt perusteltavissa?

Miksi Jeesuksen ihmeitä epäillään?

Matteuksen 9:18–36:ssa kerrotaan, että Jeesus paransi sairaita, herätti kuolleita ja ajoi ulos demoneita ihmeen välityksellä. Historioitsija, professori Hugo Staudinger toteaa: ”On aivan yksinkertaisesti uskomatonta, ja historian näkökulmasta mahdotonta, että nämä poikkeukselliset selonteot ovat vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.” Miksi? Koska näyttää siltä, että varhaisimmat evankeliumit kirjoitettiin silloin, kun useimmat näiden ihmeiden silminnäkijöistä olivat yhä elossa! Lisätukea antaa se, että, kuten Staudinger jatkaa, juutalaisvastustajat ”eivät koskaan kieltäneet sitä, että Jeesus suoritti poikkeuksellisia tekoja”. Vaikka sivuuttaisimme kaikki muut todisteet ja perustaisimme arviomme ainoastaan tähän ulkoiseen todistusaineistoon, huomaamme Jeesuksen ihmeiden olevan ehdottomasti uskomme arvoisia. (2. Timoteukselle 3:16.)

Vaikka ”useimmat saksalaiset ovat varmoja siitä, että Jeesus paransi sairaita”, monilla on epäilyjä näiden parannusten takana olevasta voimasta. Esimerkiksi eräs tunnettu saksalainen teologi lausui julkisesti, että Jeesuksen ihmeet johtuivat suggestiovoimasta, joka vaikutti henkisesti ahdistuneisiin ihmisiin. Onko tämä hyvä selitys?

Ajatellaanpa vain seuraavaa. Markuksen 3:3–5:ssä kerrotaan, että Jeesus paransi erään miehen surkastuneen käden. Onko surkastunut käsi kuitenkaan henkisen ahdistuksen seurausta? Ei varmastikaan. Niinpä tätä parantamista ei voida lukea suggestion tiliin. Mikä siis teki Jeesukselle mahdolliseksi tehdä ihmeitä? Professori Staudinger myöntää: ”Ellei löydetä ehdottoman päteviä lakeja ja ellei Jumalaa kielletä kokonaan, niin pohjimmiltaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Jumala, jonka voima ylittää ihmisen voiman, kykenee suorittamaan epätavallisia tekoja.” Jeesus tosiaankin paransi kirjaimellisesti sairaita ’Jumalan voimalla’. Siksi ei ole mitään syytä epäillä hänen ihmetekojensa aitoutta. (Luukas 9:43; Matteus 12:28.)

Kuten eräässä tietosanakirjassa sanotaan, jos ihmeistä suurin – Jeesuksen ylösnousemus – tapahtui, kaikki muut evankeliumeissa kuvaillut ihmeet ”ovat mahdollisuuksien rajoissa” (The American Peoples Encyclopedia). Herätettiinkö Jeesus todella kuolleista?

Ovatko Jeesuksen ylösnousemusta koskevat epäilyt perusteltavissa?

Tarkastellaanpa ensin erästä voimakasta aihetodistetta, joka tukee Jeesuksen ylösnousemuksen totuudenmukaisuutta: hänen tyhjää hautaansa. Jeesuksen aikalaiset tai edes hänen vastustajansa eivät kiistäneet sitä, että hänen hautansa huomattiin olevan tyhjä (Matteus 28:11–15). Petos olisi paljastettu vaivatta! Edellä mainitussa hakuteoksessa tehdäänkin oikea päätelmä: ”Tyhjälle haudalle ei ole koskaan esitetty muuta pätevää selitystä kuin se, mitä Raamattu sanoo: ’Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös.’ (Matt. 28:6.)”

Jotkut voivat esittää sellaisen vastaväitteen, että ainoastaan Jeesuksen omat opetuslapset julistivat joka paikassa, että hän oli ylösnoussut Messias. Niin he julistivat. Mutta eikö heidän sanomansa uskottavuus perustunut kuitenkin lujasti historiallisiin tosiasioihin, etenkin siihen, että Jeesus oli kuollut ja noussut ylös? Luonnollisesti. Apostoli Paavali ymmärsi tämän yhteyden ja kirjoitti: ”Ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa. Lisäksi meidät todetaan myös vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän herätti Kristuksen.” (1. Korinttolaisille 15:14, 15; vrt. Johannes 19:35; 21:24; Heprealaisille 2:3.)

Ensimmäisellä vuosisadalla oli monia hyvin tunnistettavissa olevia ihmisiä, jotka saattoivat todistaa Jeesuksen näyttäytyneen kuolemansa jälkeen. Heihin kuuluivat muun muassa 12 apostolia ja Paavali sekä yli 500 muuta silminnäkijää (1. Korinttolaisille 15:6).b On hyvä pitää mielessä myös syy siihen, miksi Mattias katsottiin päteväksi astumaan uskottoman apostolin Juudaksen paikalle. Apostolien tekojen 1:21–23:ssa kerrotaan, että Mattias saattoi todistaa Jeesuksen ylösnousemuksesta ja häneen liittyvistä varhaisemmista tapahtumista. Jos Jeesuksen elämä ja ylösnousemus olisivat olleet kuviteltuja toden sijasta, tällaisessa vaatimuksessa nimitykseen ei varmasti olisi ollut mitään järkeä.

Koska näin monet ensimmäisen vuosisadan silminnäkijät saattoivat todistaa Jeesuksen elämästä, ihmeteoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, kristillisyys levisi suhteellisen nopeasti kaikkialle Rooman valtakuntaan edellä mainituista esteistä huolimatta. Hänen seuraajansa olivat halukkaita kestämään vastoinkäymisiä ja vainoa ja valmiita jopa kuolemaan julistaakseen joka paikassa tuota ylösnousemusta ja siihen pohjautuvaa perustotuutta. Mitä totuutta? Sitä että hänen ylösnousemuksensa oli ollut mahdollista ainoastaan Jumalan voiman ansiosta. Entä miksi Jehova Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista? Vastaus osoittaa, kuka historiallinen Jeesus on.

Apostoli Pietari julisti hämmästyneille juutalaisille avoimesti Jerusalemissa helluntaipäivänä: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hänet siis korotettiin Jumalan oikealle puolelle ja hän sai Isältä luvatun pyhän hengen, hän on vuodattanut tämän, minkä te näette ja kuulette. Daavid ei todellakaan noussut taivaisiin, vaan hän itse sanoo: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä panen sinun vihollisesi jalkojesi alustaksi.”’ Tietäköön sen tähden koko Israelin huone varmasti, että Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” (Apostolien teot 2:32–36.) Jehova Jumala on tosiaan tehnyt hänet ”sekä Herraksi että Kristukseksi”. Ovatko ne epäilyt perusteltavissa, jotka koskevat hänen tehtäväänsä tässä Jumalan tarkoituksen piirteessä?

Miksi epäillä Jeesuksen nykyistä tehtävää?

Miten kaikki Jeesuksen henkilöllisyyttä ja tehtävää koskevat epäilyt voidaan karkottaa? Sillä tosiasialla, että hän oli selvästikin tosi profeetta. Hän ennusti nykyään näkemämme sodat, nälänhädät, maanjäristykset, rikollisuuden ja rakkaudettomuuden. Lisäksi hän ennusti: ”Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:3–14.) Näiden ennustusten täyttyminen osoittaa, että Jeesus on ylösnoussut Kristus, joka hallitsee näkymättömänä ”vihollistensa keskellä” ja saa piakkoin aikaan Jumalan uuden maailman (Psalmit 110:1, 2; Daniel 2:44; Ilmestys 21:1–5).

Ihmiskunta tarvitsee nykyään kipeämmin kuin koskaan ennen Pelastajaa, jolla on yli-inhimillistä viisautta. Miksi epäilisimme sitä, että juuri Jeesus on aiheellisesti valittu pelastamaan ihmiskunta? Johannes oli Jeesuksen vaikuttavien ihmetekojen ja ylösnousemuksen silminnäkijä, ja hän julisti: ”Lisäksi me itse olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Pelastajaksi.” (1. Johanneksen kirje 4:14; vrt. Johannes 4:42.) Samoin kuin meillä ei ole järkeviä perusteita epäillä Jeesuksen olemassaoloa, ihmeitä, kuolemaa tai ylösnousemusta, meillä ei myöskään ole syytä epäillä sitä, että Jehova Jumala on asettanut hänet valtaistuimelle lailliseksi Kuninkaaksi oikealle puolelleen. Jeesus Nasaretilainen on epäilemättä Jumalan valtakunnan Kuningas ja ”maailman Pelastaja” (Matteus 6:10).

[Alaviitteet]