Leveä tie jolla on vähän vapautta

Kolmihenkinen perhe – isä, äiti ja pikkutyttö – oli kotonaan Sydneyssä Australiassa, kun talo syttyi tuleen. He yrittivät hypätä ulos ikkunoista, mutta niissä oli ristikot. Noiden suojaristikoiden vuoksi palomiehet eivät pystyneet pelastamaan heitä. Äiti ja isä menehtyivät savuun ja liekkeihin. Tytär kuoli myöhemmin sairaalassa.

KUINKA surullista olikaan, että tuo perhe kuoli niiden turvatoimien vuoksi, joiden odotettiin suojelevan heitä! Se, että tuon perheen tavoin monien muidenkin on täytynyt suojata kotinsa suojaristikoin ja turvalukoin, kertoo jotakin meidän ajastamme. Myös monien naapureiden kodit ja kiinteistöt ovat samanlaisia linnoituksia. Miksi? He etsivät turvaa ja mielenrauhaa. Millainen ”vapaan” yhteiskunnan kirous – ihmiset tuntevat olevansa turvassa vasta sitten, kun he telkeävät itsensä omaan kotiinsa kuin vangit! Yhä useammalla asuinalueella lapset eivät voi enää leikkiä turvallisesti lähipuistossa tai kävellä kouluun, jollei jompikumpi vanhemmista tai joku muu aikuinen saata heitä. Monilla elämänalueilla vapaus haihtuu kuin aamukaste.

Muuttunut elämäntapa

Isovanhempiemme aikana kaikki oli toisin. Kun he olivat lapsia, he saattoivat tavallisesti leikkiä missä halusivat pelkäämättä. Aikuisina heillä ei ollut mitään pakkomiellettä lukoista eikä suojaristikoista. He tunsivat itsensä vapaiksi, ja he olivatkin jossain määrin vapaita. Isovanhempamme ovat kuitenkin nähneet yhteiskunnan ilmapiirin muuttuvan omana elinaikanaan. Siitä on tullut kylmempi, itsekkäämpi; lähimmäisenrakkauden on korvannut monin paikoin naapureiden pelko, mikä vaikutti osaltaan edellä mainittuun traagiseen onnettomuuteen. Tämän vapauden kaventumisen rinnalla ovat moraaliarvot rappeutuneet tasaiseen tahtiin. Yhteiskunta on ihastunut ”uuteen moraaliin”, mutta todellisuudessa nyt on jouduttu tilanteeseen, jossa ei näytä olevan minkäänlaista moraalia.

Queenslandin yliopiston entinen opetusalan luennoitsija tri Rupert Goodman kirjoittaa: ”Nuoriin vaikuttaa nykyään erilainen, hedonistinen – – elämäntapa, jossa ihminen ’itse’ on keskeisessä asemassa: itsensä hemmottelu, itsetietoisuus, itsensä toteuttaminen, itsekkyys.” Hän sanoo lisäksi: ”Sellaiset arvot kuin itsehillintä, itsekieltäymys, ahkera työnteko, säästäväisyys, vallan kunnioittaminen, vanhempien rakastaminen ja kunnioittaminen – – ovat monille vieraita käsitteitä.”

Tosiaankin leveä tie

Ne jotka tuntevat Raamatun ennustuksia, eivät ole yllättyneitä tästä laajalle levinneestä itsekeskeisyydestä, sillä Jeesus Kristus varoitti kuulijoitaan: ”Se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka sitä sinne menevät, kun taas se portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:13, 14.) Ensimmäinen tie, jolla on runsaasti tilaa monille kulkijoille, on ”leveä”, koska sitä eivät rajoita Raamatun periaatteet, jotka ohjaavat moraalia ja jokapäiväistä elämää. Se vetoaa niihin, jotka haluavat ajatella ja elää oman mielensä mukaan – vailla sääntöjä ja sitoumuksia.

On totta, että monet leveän tien valinneet väittävät nauttivansa vapaudestaan. Mutta useimpia heistä ajaa eteenpäin yleinen itsekkyyden henki. Raamatussa sanotaan, että heitä hallitsee ”henki, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden pojissa”. Tämä henki saa heidät elämään ’sopusoinnussa lihan kanssa tehden sitä, mitä liha tahtoo’, olipa se moraalittomuutta, huumeiden käyttöä tai armotonta rikkauden, aseman ja vallan tavoittelua. (Efesolaisille 2:2, 3.)

Leveä tie johtaa onnettomuuteen

Pane merkille, että leveän tien kulkijat saadaan tekemään ’sitä, mitä liha tahtoo’. Se osoittaa, etteivät he suinkaan ole vapaita – heillä on isäntä. He ovat lihan orjia. Ja tuon isännän palveleminen voi johtaa moniin ongelmiin – muun muassa sukupuolitautiepidemioihin, särkyneisiin koteihin sekä siihen, että ruumis ja mieli sairastuvat huumeiden ja alkoholin väärinkäytön vuoksi. Jopa väkivallanteot, murrot ja raiskaukset juontavat juurensa itsekeskeisestä ajattelusta, jota tämä sallivainen leveä tie ruokkii. Ja samalla kun tämä ’tuhoon vievä tie’ on yhä edelleen olemassa, sen hedelmät muuttuvat yhä vahingollisemmiksi. (Sananlaskut 1:22, 23; Galatalaisille 5:19–21; 6:7.)

Tarkastellaanpa kahta tosielämän esimerkkiä Australiasta. Mary antoi periksi kiusaukselle ja ryhtyi käyttämään riippuvuutta aiheuttavia huumeita sekä harjoittamaan moraalittomuutta.a Mutta onni, jota hän tavoitteli, kaikkosi ulottumattomiin. Hänen elämänsä tuntui tyhjältä vielä senkin jälkeen, kun hän oli saanut kaksi lasta. Pohjalle hän vajosi saadessaan tietää, että hän oli saanut aidsin.

Tom kärsi toisenlaisista ongelmista. ”Vartuin kirkon lähetysasemalla Pohjois-Queenslandissa”, hän kirjoittaa. ”Aloin juopotella 16-vuotiaana. Isäni, setäni ja ystäväni olivat kaikki kovia juomaan, joten juominen tuntui minusta normaalilta. Jossain vaiheessa join mitä vain oluesta denaturoituun spriihin. Aloin myös lyödä vetoa hevosista ja menetin toisinaan suurimman osan kovalla työllä ansaitsemistani rahoista. Ne eivät olleet mitään pikkusummia, sillä ansaitsin melko hyvin sokeriruo’on leikkaamisesta.

Sitten menin naimisiin ja saimme lapsia. Sen sijaan että olisin kantanut vastuuni, tein sitä, mitä ystävänikin tekivät: join, pelasin uhkapelejä ja tappelin. Minut teljettiin usein paikalliseen vankilaan. Mutta sekään ei vaikuttanut minuun mitenkään. Elämäni oli yhtä alamäkeä. Se oli ihan sekaisin.”

Antaessaan periksi väärille haluille Tom ja Mary vahingoittivat paitsi itseään myös perhettään. Leveän tien suvaitsevainen, harhaanjohtava vapauden ilmapiiri houkuttelee mukaansa ikävä kyllä monia muitakin nuoria. Kunpa nuoret vain näkisivät pintakiillon, petollisen kulissin läpi! Kunpa he näkisivät, millainen leveä tie todellisuudessa on – sen ankaran veron, joka kaikkien sillä kulkevien täytyy lopulta maksaa. Tie on tosin leveä ja sille on helppo päästä. Mutta juuri sen leveys on sen kirous. On viisasta suhtautua vakavasti siihen kiistattomaan tosiasiaan, että ”se, joka kylvää lihaansa silmällä pitäen, niittää lihastaan turmeluksen” (Galatalaisille 6:8).

On kuitenkin olemassa parempi vaihtoehto. Se on kapea tie. Mutta miten rajoittava, kapea ja ahdas tuo tie on? Ja mihin se johtaa?

[Alaviitteet]