Mustasukkaisuus oli tuhota elämäni

MUSTASUKKAISUUS alkoi toden teolla vaivata minua pahasti, kun menin naimisiin toisen mieheni Markin kanssa.a Meidän täytyi huolehtia yhteisesti muutamista lapsipuolista ja olla tekemisissä edellisten puolisoidemme kanssa. Joskus tilannetta oli vaikea kestää. Aina kun perheessä sattui välikohtaus, näytti siltä, ettei Mark pitänyt minun puoltani. Minusta alkoi tuntua siltä, että hän rakasti yhä entistä vaimoaan. Sen sijaan että olisin hallinnut mustasukkaisuuttani, annoin sen määrätä elämästäni. Tunsin itseni uhatuksi aina kun Markin entinen vaimo oli paikalla.

Vahdin Markia koko ajan ja tarkkailin jopa hänen silmiään nähdäkseni, mihin hän katsoi. Luin hänen katseistaan sellaista, mitä niissä ei edes ollut. Joskus syytin häntä avoimesti siitä, että hän rakasti yhä entistä vaimoaan. Kerran hän tuskastui siitä niin, että nousi ylös ja lähti pois kristillisestä konventista. Tunsin itseni syylliseksi Jehovan edessä. Tein perheeni elämän kurjaksi, koska lopulta tilanne vaikutti myös lapsiin. Inhosin itseäni sen vuoksi, mitä tein, mutta vaikka kuinka kovasti yritin, en vain näyttänyt pystyvän hallitsemaan mustasukkaisuuttani.

Auttamisen sijasta Mark alkoi antaa samalla mitalla takaisin. Kun syytin häntä, hän huusi minulle takaisin, että olin vain mustasukkainen. Hän jopa näytti tekevän kaikkensa saadakseen minut mustasukkaiseksi. Ehkä hän ajatteli, että se parantaisi minut tunteestani, mutta se vain pahensi tilannetta. Hän alkoi katsella muita naisia ja huomautella, kuinka kauniita he olivat. Se sai minut tuntemaan itseni vielä huonommaksi ja epämieluisammaksi. Asiat kehittyivät siihen pisteeseen, että eräs toinen tunne – viha – nosti rumaa päätään. Tässä vaiheessa olin niin sekaisin, että halusin vain päästä hänestä ja hänen perheestään eroon.

Raamattu sanoo, että ”mustasukkaisuus on mätä luille”, ja se pitää täsmälleen paikkansa (Sananlaskut 14:30). Tilanne alkoi nyt vaikuttaa terveyteeni. Minulle tuli mahahaava, jonka paraneminen kesti kauan. Tein elämäni jatkuvasti kurjaksi epäilemällä kaikkea, mitä Mark teki. Tutkin hänen taskunsa, ja jos niistä löytyi puhelinnumeroja, soitin niihin nähdäkseni, kuka siellä vastasi. Syvällä sisimmässäni häpesin itseäni pohjattomasti ja itkin häpeästä, jota tunsin Jehovan edessä. En kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Olin itseni pahin vihollinen.

Hengellisyyteni kärsi siinä määrin, etten osannut enää rukoilla. Rakastin Jehovaa ja halusin todella toimia oikein. Tunsin kaikki aviomiehiä ja vaimoja koskevat raamatunkohdat, mutta en kyennyt soveltamaan niitä. Ensimmäistä kertaa elämässäni en halunnut enää elää, siitä huolimatta että minulla oli ihania lapsia.

Kristillisen seurakunnan vanhimmat olivat suureksi rohkaisuksi, ja he yrittivät parhaansa mukaan auttaa minua. Mutta kun he alkoivat puhua mustasukkaisuudestani, kielsin sen kokonaan, koska olin niin kiusaantunut enkä halunnut myöntää, että minulla oli sellainen ongelma.

Lopulta terveyteni huononi niin paljon, että minun täytyi mennä leikkaukseen. Siellä tajusin, ettei elämä enää voinut jatkua samalla tavalla. Päätimme Markin kanssa muuttaa erilleen kolmeksi kuukaudeksi tarkastellaksemme tilannetta tunneperäisesti etäämmältä. Tänä aikana sattui jotain suurenmoista. Herätkää!-lehdessä ilmestyi kirjoitus ”Miten auttaa alkoholistien aikuisia lapsia”.b

Äitini oli nimittäin alkoholisti. Vaikka minua ei kohdeltu fyysisesti kaltoin, vanhempani eivät koskaan osoittaneet hellyyttä toisilleen tai minulle. En muista, että äiti olisi koskaan pitänyt minua sylissään tai sanonut rakastavansa minua. Siksi kasvoin aikuiseksi tietämättä oikeastaan, miten rakastaa tai – mikä yhtä tärkeää – miten olla rakastettu.

Äiti kertoi minulle usein isän rakkausjutuista ja sanoi, ettei hän voinut luottaa isään. Vartuin kai sitten niin, etten luottanut miehiin yleensäkään. Kasvatukseni vuoksi tunsin itseni aina toisia ja varsinkin muita naisia huonommaksi. Tuo Herätkää!-lehden kirjoitus auttoi minua tajuamaan näiden asioiden merkityksen. Ymmärsin ensimmäistä kertaa, mitkä olivat mustasukkaisuusongelmani pohjimmaiset syyt.

Näytin kirjoitusta miehelleni Markille, ja se auttoi häntäkin ymmärtämään minua paremmin. Pian pystyimme noudattamaan niitä Raamatun neuvoja, jotka soveltuvat asumuseroa harkitseville. Teimme sovinnon. (1. Korinttilaisille 7:10, 11.) Nykyään avioliittomme on parempi kuin koskaan ennen. Teemme useimmat asiat yhdessä, varsinkin kun on kyse kristillisestä toiminnasta. Mark on empaattisempi. Hän kertoo melkein joka päivä, miten paljon hän rakastaa minua, ja nyt todella uskon sen.

Aina kun tiedän meidän tapaavan Markin entisen vaimon, rukoilen Jehovalta voimaa ja pyydän, että Jumala auttaisi minua käyttäytymään kypsän kristityn tavoin. Se toimii. Jopa vihamieliset tunteeni häntä kohtaan ovat häviämässä. Enää en viivy kielteisissä ajatuksissa enkä anna mielikuvitukseni lähteä lentoon.

Toisinaan minussa herää vieläkin sopimattomia mustasukkaisuuden tunteita. Pääsen niistä kokonaan eroon vasta täydellisessä elämässä Jumalan uudessa maailmassa. Sitä odottaessani olen oppinut hallitsemaan mustasukkaisuutta, sen sijaan että antaisin sen hallita minua. Mustasukkaisuus oli tosiaan tuhota elämäni, mutta Jehovan ja hänen järjestönsä ansiosta olen nyt paljon onnellisempi ihminen ja terveyteni on palannut ennalleen. Minulla on jälleen vahva suhde Jumalaani Jehovaan. (Lähetetty.)

[Alaviitteet]