Lukijoiden kysymyksiä

Mitä opetuslapsi Jaakob tarkoitti sanoessaan: ”Teistä ei pitäisi monien tulla opettajiksi, veljeni, koska tiedätte, että me tulemme saamaan raskaamman tuomion”? (Jaakobin kirje 3:1)

Jaakob ei suinkaan koettanut estää kristittyjä opettamasta totuutta toisille. Jeesus käski opetuslapsiaan Matteuksen 28:19, 20:ssä ’tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä – – ja opettamaan heitä noudattamaan kaikkea, mitä hän oli käskenyt heidän noudattaa’. Kaikkien kristittyjen tuli siis olla opettajia. Apostoli Paavali neuvoi heprealaiskristittyjä sen vuoksi, etteivät nämä vielä olleet opettajia. Hän kirjoitti: ”Vaikka teidän pitäisi ajan huomioon ottaen olla opettajia, te tarvitsette jälleen jonkun opettamaan teille alusta lähtien Jumalan pyhien julistusten alkeisasioita.” (Heprealaisille 5:12.)

Mistä Jaakob sitten puhui? Hän viittasi niihin, joilla oli erityisiä opetustehtäviä seurakunnassa. Efesolaiskirjeen 4:11:ssä sanotaan: ”Hän [Jeesus Kristus, seurakunnan Pää] antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi.” Ensimmäisen vuosisadan seurakunnissa jotkut olivat erityisessä opettajan asemassa, samoin kuin jotkut ovat nykyään. Esimerkiksi hallintoelin edustaa ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa”, ja sillä on erityisvastuu valvoa maailmanlaajuisen seurakunnan opettamista (Matteus 24:45). Myös matkavalvojilla ja seurakunnan vanhimmilla on erityisiä opetusvelvollisuuksia.

Sanoiko Jaakob päteville kristityille miehille, että heidän ei tulisi ottaa vastaan opettajan tehtävää Jumalan raskaamman tuomion pelosta? Ei missään nimessä. Vanhimman virka on suuri etu, kuten 1. Timoteuksen kirjeen 3:1:ssä osoitetaan: ”Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä.” Yksi edellytys nimitykseen seurakunnan vanhimmaksi on se, että mies on ”pätevä opettamaan” (1. Timoteukselle 3:2). Jaakob ei puhunut Paavalin henkeytettyjä sanoja vastaan.

Näyttää kuitenkin siltä, että ensimmäisellä vuosisadalla jotkut esiintyivät opettajina, vaikka he eivät olleet siihen päteviä eikä heitä ollut nimitetty. Luultavasti he ajattelivat, että tuo tehtävä teki heistä huomattavia henkilöitä, ja he halusivat saada henkilökohtaista kunniaa (vrt. Markus 12:38–40; 1. Timoteukselle 5:17). Apostoli Johannes mainitsi Diotrefeen, joka ’halusi olla ensi sijalla, mutta ei ottanut Johannekselta mitään kunnioittaen vastaan’ (3. Johanneksen kirje 9). Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen 1:7:ssä puhutaan joistakuista, jotka ’tahtoivat olla lainopettajia, vaikka eivät käsittäneet enempää sitä, mitä he sanoivat, kuin sitäkään, mitä he voimakkaasti vakuuttelivat’. Jaakobin kirjeen 3:1:n sanat sopivat etenkin miehiin, jotka haluavat olla opettajia mutta joilla on väärä vaikutin. Sellaiset miehet voisivat vahingoittaa laumaa pahoin ja saisivat sen mukaisesti raskaamman tuomion. (Roomalaisille 2:17–21; 14:12.)

Jaakobin kirjeen 3:1 on myös hyvä muistutus niille, jotka ovat päteviä ja palvelevat opettajina. Koska heille on uskottu paljon, heiltä myös vaaditaan paljon (Luukas 12:48). Jeesus sanoi: ”Jokaisesta hyödyttömästä sanasta, jonka ihmiset puhuvat, he tekevät tilin tuomiopäivänä.” (Matteus 12:36.) Tämä pätee varsinkin niihin, joiden sanoilla on erityispainoa – nimitettyihin vanhimpiin.

Vanhimmat tulevat tekemään tilin siitä, miten he kohtelevat Jehovan lampaita (Heprealaisille 13:17). Heidän sanansa vaikuttavat ihmisten elämään. Vanhimman tulee siis olla tarkkana, ettei hän edistä omia mielipiteitään tai kohtele lampaita kaltoin, kuten fariseukset tekivät. Hänen on pyrittävä ilmaisemaan samaa syvää rakkautta kuin Jeesus osoitti. Vanhimman tulee kaikissa opetustilanteissa ja etenkin oikeusasioissa punnita sanojaan eikä heittää harkitsemattomia sanoja tai esittää puhtaasti omia ajatuksiaan. Luottamalla lujasti Jehovaan, hänen Sanaansa ja hänen järjestönsä kautta tuleviin ohjeisiin paimen saa Jumalalta runsaan siunauksen, ei ”raskaampaa tuomiota”.