Ammonilaiset – kansa joka palkitsi huomaavaisuuden vihamielisyydellä

NYKYAIKAISESSA Ammanin kaupungissa, Jordanian hašemiittien kuningaskunnan pääkaupungissa, muistetaan yhä kansa, joka on hävinnyt maan päältä. Heidät tunnettiin ammonilaisina. Keitä he olivat, ja mitä voimme oppia heidän kukistumisestaan?

Ammonilaiset olivat vanhurskaan Lootin jälkeläisiä (1. Mooseksen kirja 19:35–38). Koska Loot oli Abrahamin veljenpoika, ammonilaisten voidaan sanoa olleen israelilaisten serkkuja. Lootin jälkeläisistä tuli kuitenkin väärien jumalien palvojia. Jehova Jumala oli siitä huolimatta jatkuvasti kiinnostunut heistä. Kun Israelin kansakunta lähestyi Luvattua maata, Jumala varoitti siihen kuuluvia: ”Älä hätyytä heitä [ammonilaisia] äläkä ryhdy riitelemään heidän kanssaan, sillä minä en anna omaksenne mitään Ammonin poikien maasta, koska olen antanut sen Lootin poikien omaksi.” (5. Mooseksen kirja 2:19.)

Arvostivatko ammonilaiset tällaista huomaavaisuutta? Päinvastoin, he eivät suostuneet myöntämään sitä, että Jehova olisi antanut heille jotakin. He palkitsivat Jumalan heitä kohtaan osoittaman huomaavaisen kiinnostuksen säälimättömällä vihamielisyydellä Jumalan kansaa, Israelia, kohtaan. Vaikka israelilaiset kunnioittivat Jehovan käskyä eivätkä ryhtyneet minkäänlaiseen hyökkäävään toimintaan ammonilaisia vastaan, nämä ja näiden moabilaisveljet tunsivat olevansa vaarassa. Ammonilaiset eivät tosin hyökänneet sotajoukolla, mutta he palkkasivat Bileam-nimisen profeetan ja pyysivät tätä kiroamaan Israelin! (4. Mooseksen kirja 22:1–6; 5. Mooseksen kirja 23:3–6.)

Sitten tapahtui jotakin outoa. Raamatussa kerrotaan, että Bileam ei pystynyt lausumaan kiroustaan. Hän saattoi ainoastaan siunata heitä sanoen: ”Siunattuja ovat sinua siunaavat ja kirottuja sinua kiroavat.” (4. Mooseksen kirja 24:9.) Mukana olleiden, myös ammonilaisten, olisi pitänyt oppia tästä vaikuttava läksy: kun kyseessä oli Jumalan kansa, Jumala oli varmasti valmis puuttumaan asioihin sen puolesta!

Ammonilaiset tähyilivät kuitenkin edelleen, miten he voisivat vastustaa Israelia. Tuomarien aikana Ammon liittoutui Moabin ja Amalekin kanssa ja tunkeutui Luvattuun maahan jopa Jerikoon saakka. Voitto oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä israelilainen tuomari Ehud ajoi maahanhyökkääjät tiehensä. (Tuomarit 3:12–15, 27–30.) Epävakaa aselepo kesti tuomari Jeftan päiviin saakka. Tuolloin Israelin kansakunta oli langennut epäjumalanpalvelukseen, ja Jehova lakkasi suojelemasta sitä. Jumala oli siksi ’myynyt heidät Ammonin poikien käsiin’ suunnilleen 18 vuodeksi. (Tuomarit 10:6–9.) Ammonilaiset kärsivät jälleen katkeran tappion, kun israelilaiset luopuivat epäjumalanpalveluksesta ja ryhtyivät hyökkäykseen Jeftan johdolla (Tuomarit 10:16–11:33).

Tuomarien hallituskausi Israelissa päättyi ensimmäisen kuninkaan, Saulin, kruunaamiseen. Saul oli tuskin alkanut hallita, kun Ammonin viha syttyi jälleen. Kuningas Nahas teki yllätyshyökkäyksen israelilaiseen Jabes-Gileadin kaupunkiin. Kun tuon kaupungin miehet ryhtyivät hieromaan rauhaa, ammonilainen Nahas esitti seuraavan röyhkeän vaatimuksen: ”Sillä ehdolla teen sen kanssanne, että puhkaisen teiltä jokaiselta oikean silmän.” Historioitsija Flavius Josefus väittää, että näin tehtiin osittain puolustussyistä, sillä ”kun heidän kilpensä peittäisi heidän vasemman silmänsä, heistä ei olisi mitään hyötyä sodassa”. Tuon raa’an uhkavaatimuksen todellisena tarkoituksena oli kuitenkin tehdä noista israelilaisista nöyryyttävä esimerkki. (1. Samuelin kirja 11:1, 2.)

Ammonilaiset olivat jälleen palkinneet Jehovan huomaavaisuuden vihamielisyydellä. Jehova ei sivuuttanut tätä ilkeää uhkausta. ”Jumalan henki alkoi vaikuttaa Saulissa hänen kuullessaan nämä [Nahasin] sanat, ja hän suuttui kovasti.” Jumalan hengen ohjauksessa Saul katsasti 330 000 sotakuntoisen miehen joukon, joka sai ammonilaisista sellaisen murskavoiton, ettei ”heidän keskuuteensa jäänyt jäljelle kahtakaan yhteen”. (1. Samuelin kirja 11:6, 11.)

Se että ammonilaiset syventyivät itsekkäästi omiin etuihinsa ja olivat julmia sekä ahneita, johti lopulta heidän täydelliseen perikatoonsa. Kuten Jehovan profeetta Sefanja oli ennustanut, heistä tuli ”kuin Gomorra, – – autio aina ajan hämärään asti – – koska he häpäisivät armeijoiden Jehovan kansaa ja pöyhkeilivät sitä vastaan” (Sefanja 2:9, 10).

Nykyisten maailman johtajien tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitä Ammonille tapahtui. Jumala on samoin osoittanut huomaavaisuutta kansakuntia kohtaan salliessaan niiden elää hänen jalkojensa alustalla, maan päällä. Mutta sen sijaan että itsekkäät kansakunnat olisivat huolehtineet maasta, ne turmelevat sitä ja ovat uhanneet tätä planeettaa jopa ydintuholla. Kansakunnat eivät osoita maan päällä eläviä Jehovan palvojia kohtaan huomaavaisuutta vaan usein vihamielisyyttä, jopa vainoavat näitä ankarasti. Ammonilaisista voidaan sen vuoksi oppia se, että Jehova ei suhtaudu välinpitämättömästi siihen, jos hänen huomaavaisuutensa palkitaan vihamielisyydellä. Omana määräaikanaan hän ryhtyy toimimaan niin kuin hän ryhtyi ennen muinoin. (Vrt. Psalmit 2:6–12.)

[Kuvan lähdemerkintä s. 8]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuva s. 9]

Roomalaisia raunioita Ammonissa, jossa sijaitsi ammonilaisten pääkaupunki Rabba

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuva s. 10]

Ammonilaiset asuivat tällä seudulla

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.