He löysivät rauhan keskellä kuohuvaa maailmaa

TÄMÄN lehden kannessa on kuva Bosniassa ja Hertsegovinassa käydystä rajusta taistelusta. Voiko sellaisella alueella olla rauhaa? Yllättävää kyllä vastaus on myöntävä. Samalla kun tuon traagisen maan katoliset, ortodoksi- ja muslimiyhteisöt taistelevat alueesta, monet yksilöt kaipaavat suuresti rauhaa ja jotkut ovat löytäneet sen.

Djoremit asuivat Sarajevossa ja olivat Jehovan todistajia. Keskellä tuon kaupungin valtavaa kuohuntaa heillä oli tapana käydä lähimmäistensä luona kertomassa näille Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14). Miksi? Koska tuo perhe tiesi, että tämä Valtakunta on todellinen, että se on jo perustettu taivaissa ja että se on ihmiskunnan paras ja ainoa rauhan toivo. Jehovan todistajat luottavat täysin siihen, mitä apostoli Paavali sanoi ”rauhan hyväksi uutiseksi” (Efesolaisille 2:17). Bozo ja Hena Djoremin kaltaisten ihmisten ansiosta monet löytävät rauhan Bosniassa ja Hertsegovinassa.

Tulossa on todellinen rauha

Djoremeista on enemmänkin kerrottavaa. Mutta puhutaanpa ensin eräästä toisesta pariskunnasta, joka oppi luottamaan Jumalan valtakuntaan. Kyseessä ovat Artur ja Arina. He asuivat ennen pikkupoikineen eräässä tasavallassa entisen Neuvostoliiton alueella. Kun siellä puhkesi sisällissota, Artur taisteli toisella puolella. Pian hän kuitenkin kysyi itseltään, miksi hän oikein taisteli näitä ihmisiä vastaan, jotka olivat aiemmin olleet hänen lähimmäisiään. Hän lähti maasta pois ja saapui monien vaikeuksien jälkeen nuoren perheensä kanssa Viroon.

Käydessään Pietarissa Artur tapasi Jehovan todistajia, ja se, mitä hän sai tietää Jumalan valtakunnasta, teki häneen vaikutuksen. Jehovan tahto on se, että Jumalan valtakunta on hyvin pian ihmiskunnan ainoa hallitusvalta (Daniel 2:44). Sen alaisuudessa maa on rauhaisa paikka, jossa ei enää ole sisällissotia eikä kansainvälisiä konflikteja. Jesaja ennusti tuosta ajasta: ”Ne eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko pyhällä vuorellani, sillä maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren.” (Jesaja 11:9.)

Artur pani merkille tuota tulevaa rauhaisaa maata kuvaavan taiteilijan näkemyksen, joka oli todistajan hänelle näyttämässä Raamatun tutkimisen apuvälineessä, ja totesi, että hän oli ennen asunut samanlaisessa paikassa. Nyt se oli kuitenkin jäänyt sisällissodan jalkoihin. Virossa Artur ja hänen perheensä oppivat nyt lisää Jumalan valtakunnasta tutkimalla Raamattua Jehovan todistajien kanssa.

Rauha keskellä kuohuntaa

Psalmissa 37:37 sanotaan: ”Tarkkaile moitteetonta ja pidä silmällä oikeamielistä, sillä sen miehen tulevaisuus on rauhaisa.” Todellisuudessa Jumalan silmissä moitteettomalla ja oikeamielisellä ihmisellä ei ole rauhaa pelkästään tulevaisuudessa. Hän tuntee sitä jo nyt. Miten se on mahdollista? Mietitäänpä Paul-nimisen miehen kokemusta.

Paul elää syrjäisellä pakolaisleirillä Lounais-Etiopiassa, mutta hän on varsinaisesti kotoisin naapurimaasta. Hän tapasi kotimaassaan erään Jehovan todistajan, joka työskenteli öljy-yhtiön palveluksessa, ja tämä mies antoi hänelle Raamatun tutkimisen apuvälineeksi kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään.a Paul ei enää sen koommin tavannut todistajaa, mutta hän tutki kirjan tarkoin. Sisällissota ajoi hänet Etiopiaan pakolaisleirille, ja siellä hän puhui toisille oppimastaan. Pieni ryhmä uskoi, että tämä oli totuus. Oppimansa perusteella he saarnasivat kohta muille leirin asukeille.

Paul kirjoitti Vartiotorni-seuran päätoimistoon ja pyysi apua. Addis-Abebasta lähetetty sananpalvelija sai hämmästyksekseen huomata, että häntä odotti 35 ihmistä, jotka olivat valmiita oppimaan lisää Jumalan valtakunnasta. Heille järjestettiin säännöllistä apua.

Miten voidaan sanoa, että Paulin kaltaiset ihmiset tuntevat rauhaa? Heidän elämänsä ei ole helppoa, mutta he uskovat Jumalaan. Kun maailman kuohunta vaikuttaa heihin, he noudattavat Raamatun neuvoa: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” Sen ansiosta he ovat muihin ihmisiin verrattuna harvinaisen tyytyväisiä. Apostoli Paavalin sanat Filippin seurakunnalle sopivat heihin: ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” He tosiaan tuntevat, että heillä on läheinen suhde Jehovaan, ”rauhan Jumalaan”. (Filippiläisille 4:6, 7, 9.)

Tämänhetkinen rauha

Valtaistuimelle asetettu Jumalan valtakunnan Kuningas on Jeesus Kristus, jota sanotaan Raamatussa ”Rauhan Ruhtinaaksi” (Jesaja 9:6). Muinainen profeetta kertoi hänestä: ”Hän on puhuva rauhaa kansakunnille, ja hänen hallitusvaltansa ulottuu merestä mereen ja Virrasta maan ääriin.” (Sakarja 9:10.) Tällaisilla Jumalan hengen vaikutuksesta syntyneillä sanoilla oli syvällinen vaikutus José-nimisen miehen elämään.

Yhteen aikaan José oli vankilassa. Hän oli terroristi, joka oli vangittu kesken poliisikasarmien räjäytyksen valmisteluja. Hän ajatteli, että vain väkivalta voisi pakottaa hallituksen kohentamaan elinoloja hänen maassaan. Hänen ollessaan vankilassa Jehovan todistajat alkoivat tutkia Raamattua hänen vaimonsa kanssa.

Päästyään vapaaksi Josékin tutki Raamattua, ja pian psalmin 85:8 sanat alkoivat sopia häneen: ”Tahdon kuulla, mitä tosi Jumala Jehova puhuu, sillä hän puhuu rauhaa kansalleen ja uskollisilleen.” Tuo jae päättyy kuitenkin varoitukseen: ”Älkööt he palatko itsevarmuuteen.” Siksi se, joka etsii Jehovan rauhaa, ei julkea toimia riippumattomasti tai Hänen tahtonsa vastaisesti.

José ja hänen vaimonsa ovat nykyään kristittyjä sananpalvelijoita. He opastavat toisia pitämään Jehovan valtakuntaa ratkaisuna ongelmiin, joita José yritti aiemmin ratkoa omatekoisilla pommeilla. He haluavat luottaa Raamattuun, jossa sanotaan: ”Jehova antaa puolestaan sitä, mikä on hyvää.” (Psalmit 85:12.) José kävikin hiljakkoin niissä kasarmeissa, jotka hän oli aikonut räjäyttää. Miksi? Kertoakseen niissä asuville perheille Jumalan valtakunnasta.

Rauhaisia ihmisiä

Raamatussa sanotaan psalmissa 37:10, 11: ”Vain hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” Miten loistava tulevaisuudennäkymä!

On kuitenkin huomattava, että Jehovan rauha on vain ”sävyisiä” varten. Rauhaa etsivien on ehkä opeteltava olemaan rauhaisia. Näin oli Uudessa-Seelannissa asuvan Keithin laita. Häntä kuvailtiin ”ruumiinvoimiltaan ja persoonallisuudeltaan voimakkaaksi sekä aggressiiviseksi ja väittelynhaluiseksi”. Hän kuului jengiin ja asui talossa, joka oli todellinen linnoitus kolmine vahtikoirineen, jotka valvoivat laajaa puutarhaa pitääkseen tunkeilijat poissa. Hänen vaimonsa – hänen kuuden lapsensa äiti – oli ottanut hänestä eron.

Kun Keith tapasi Jehovan todistajia, hyvä uutinen vaikutti häneen syvästi. Vähän ajan kuluttua hän kävi lapsineen heidän kokouksissaan. Hän leikkautti vyötärölle asti ulottuvan tukkansa ja alkoi kertoa Jumalan valtakunnasta entisille tovereilleen. Jotkut heistäkin alkoivat tutkia Raamattua.

Kuten miljoonat oikeasydämiset ihmiset eri puolilla maailmaa Keith oli alkanut noudattaa apostoli Pietarin sanoja: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, – – kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” (1. Pietarin kirje 3:10, 11.) Keithin entinen vaimo suostui menemään uudelleen naimisiin hänen kanssaan, ja nykyään Keith opettelee ’etsimään rauhaa ja pyrkimään siihen’.

Jehovan rauha on pelastanut monien elämän, myös sen entisen urheilijan, joka on syntynyt entisessä Neuvostoliitossa. Tämä mies voitti olympiamitaleja, mutta pettyi elämäänsä ja alkoi käyttää huumeita ja alkoholia. Kun 19 vaiheikasta vuotta oli kulunut ja hän oli ollut tuomittuna kolme vuotta työleirillä Siperiassa, kulkenut salamatkustajana laivalla Kanadaan ja ollut kahdesti kuolemaisillaan huumeiden vuoksi, hän rukoili Jumalalta apua löytääkseen elämälleen todellisen tarkoituksen. Raamatuntutkistelu venäjäntaitoisten Jehovan todistajien kanssa auttoi häntä löytämään vastaukset kysymyksiinsä. Nykyään tämä mies on miljoonien muiden tavoin löytänyt rauhan Jumalan ja itsensä kanssa.

Ylösnousemustoivo

Palataanpa lopuksi vielä Bozo ja Hena Djoremiin Sarajevoon. Tällä pariskunnalla oli viisivuotias tytär, Magdalena. Kun he kaikki kolme olivat viime heinäkuussa lähdössä kotoaan taas saarnaamistyöhön, he saivat surmansa kranaatin räjähtäessä. Entä se rauha, josta he olivat saarnanneet muille? Osoittiko heiltä hengen riistänyt kranaatti, ettei kyseessä ollut todellinen rauha?

Ei varmasti! Tässä asiainjärjestelmässä sattuu murhenäytelmiä. Pommit ja kranaatit tappavat ihmisiä. Toiset kuolevat sairauksiin tai onnettomuuksissa. Monet kuolevat vanhuuttaan. Ne jotka tuntevat Jumalan rauhaa, eivät ole immuuneja, mutta tällaisten käänteiden mahdollisuus ei vie heiltä toivoa.

Jeesus lupasi ystävälleen Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.) Djoremit uskoivat näin, niin kuin kaikki Jehovan todistajat uskovat. Djoremit uskoivat myös siihen, että jos heidän pitäisi kuolla, heidät herätettäisiin maan päälle, joka silloin olisi todella rauhaisa paikka. Jehova Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.)

Jeesus sanoi seuraajilleen juuri ennen kuolemaansa: ”Annan teille oman rauhani. – – Älköön sydämenne tulko levottomaksi.” (Johannes 14:27.) Me iloitsemme Djoremien kanssa, joilla oli tuo rauha ja jotka varmasti tuntevat sitä täydemmin ylösnousemuksessa. Olemme onnellisia kaikkien niiden puolesta, jotka palvovat Jehovaa, rauhan Jumalaa. Sellaisilla ihmisillä on mielenrauha. Heillä on rauha Jumalan kanssa. He rakentavat rauhaa toisten kanssa. Ja he luottavat rauhaisaan tulevaisuuteen. He ovat tosiaan löytäneet rauhan, vaikka he elävät kuohuvassa maailmassa. Kaikki, jotka palvovat Jumalaa hengessä ja totuudessa, tuntevat rauhaa. Toivomme että sinäkin löydät tämän rauhan.

[Alaviite]

[Kuvat s. 7]

He ovat löytäneet rauhan siitä huolimatta, että he elävät keskellä kuohuvaa maailmaa