He tekivät Jehovan tahdon
Jeesuksen jäähyväissanojen noudattaminen
NISANKUUN 14. päivänä vuonna 33 olivat Jeesus Kristus ja hänen 11 uskollista apostoliaan pitkällään pöydän ääressä eräässä ylähuoneessa Jerusalemissa. Koska Jeesus tiesi, että hänen kuolemansa oli aivan lähellä, hän sanoi heille: ”Olen teidän kanssanne enää vähän aikaa.” (Johannes 13:33.) Juudas Iskariot olikin jo matkalla punomaan juonta jumalattomien miesten kanssa, jotka halusivat saada Jeesuksen tapettua.
Kukaan ei tuossa ylähuoneessa tajunnut tilanteen kiireellisyyttä paremmin kuin Jeesus. Hän tiesi hyvin joutuvansa hetken kuluttua kärsimään. Hän tiesi myös sen, että hänen apostolinsa jättäisivät hänet samana iltana (Matteus 26:31; Sakarja 13:7). Koska tämä oli Jeesuksen viimeinen tilaisuus puhua apostoliensa kanssa ennen kuolemaansa, voimme olla varmoja siitä, että hänen jäähyväissanansa keskittyivät äärimmäisen tärkeisiin aiheisiin.
”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni”
Jeesus asetti uskollisten apostoliensa seurassa uuden juhlan, joka korvaisi juutalaisen pääsiäisen eli pesahin. Apostoli Paavali sanoi sitä ”Herran illalliseksi” (1. Korinttilaisille 11:20). Otettuaan palan happamatonta leipää Jeesus esitti rukouksen. Sitten hän taittoi leivän ja antoi sen opetuslapsilleen. ”Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani”, hän sanoi. Sen jälkeen hän otti viinimaljan, esitti kiitosrukouksen ja antoi maljan apostoleilleen sanoen: ”Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.” (Matteus 26:26–28.)
Mitä tämä tapahtuma merkitsi? Leipä edusti Jeesuksen synnitöntä ruumista, kuten hän sanoi (Heprealaisille 7:26; 1. Pietarin kirje 2:22, 24). Viini oli vertauskuva Jeesuksen vuodatetusta verestä, jonka perusteella synnit voitaisiin antaa anteeksi. Hänen uhriverensä myös vahvistaisi uuden liiton Jehova Jumalan ja niiden 144 000 ihmisen välillä, jotka lopulta hallitsisivat Jeesuksen kanssa taivaassa. (Heprealaisille 9:14; 12:22–24; Ilmestys 14:1.) Kehottamalla apostoleitaan ottamaan osaa tähän ateriaan Jeesus osoitti, että he olisivat hänen rinnallaan taivaallisessa Valtakunnassa.
Jeesus antoi käskyn tästä muistoateriasta: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.) Herran illallinen olisi tosiaan vuosittainen tapahtuma niin kuin pesah oli ollut. Pesahia vietettiin sen muistoksi, että israelilaiset oli vapautettu Egyptin orjuudesta, kun taas Herran illallinen keskittyisi paljon suurempaan vapautukseen: lunastuskelpoisen ihmiskunnan vapautukseen synnin ja kuoleman orjuudesta (1. Korinttilaisille 5:7; Efesolaisille 1:7). Lisäksi se muistuttaisi niitä, jotka ottavat osaa vertauskuvallisiin leipään ja viiniin, heidän tulevista tehtävistään kuninkaina ja pappeina Jumalan taivaallisessa valtakunnassa (Ilmestys 20:6).
Jeesuksen Kristuksen kuolema oli todellakin ihmiskunnan historian tärkein tapahtuma. Ne jotka arvostavat Jeesuksen tekoa, tottelevat hänen käskyään Herran illallisesta: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” Jehovan todistajat viettävät Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa joka vuosi päivänä, joka vastaa nisankuun 14:ttä. Vuonna 1996 tuo päivä on huhtikuun 2:nen auringonlaskun jälkeen. Olet lämpimästi tervetullut paikkakuntasi valtakunnansaliin.
”Annan teille uuden käskyn”
Sen lisäksi, että Jeesus asetti Herran illallisen, hän antoi apostoleilleen viimeisiä neuvoja. Hyvästä valmennuksestaan huolimatta näillä miehillä oli paljon opittavaa. He eivät käsittäneet täysin Jumalan tarkoitusta Jeesuksen, heidän itsensä tai tulevaisuuden suhteen. Jeesus ei kuitenkaan yrittänyt selvittää kaikkea tuota tällä kertaa (Johannes 14:26; 16:12, 13). Sen sijaan hän puhui eräästä hyvin tärkeästä asiasta. ”Minä annan teille uuden käskyn”, hän sanoi, ”että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne.” Sitten hän jatkoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35.)
Millä tavoin tämä oli ”uusi käsky”? Mooseksen laissa käskettiin: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:18.) Jeesus kuitenkin kannusti seuraajiaan ilmaisemaan uhrautuvaa rakkautta, joka saisi heidät jopa luopumaan hengestään toisten kristittyjen puolesta. Rakkauden laki soveltuisi tietysti vähemmänkin kriittisiin olosuhteisiin. Jeesuksen Kristuksen seuraaja osoittaisi kaikissa tilanteissa oma-aloitteisesti rakkautta auttamalla toisia hengellisesti ja muilla tavoin (Galatalaisille 6:10).
Tänä Jeesuksen maallisen elämän viimeisenä iltana rakkaus sai hänet rukoilemaan Jehova Jumalaa opetuslastensa puolesta. Hän rukoili muun muassa: ”He ovat maailmassa, ja minä olen tulossa sinun luoksesi. Pyhä Isä, valvo heitä oman nimesi takia, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin mekin.” (Johannes 17:11.) On huomionarvoista, että tässä Isälleen esittämässään hartaassa pyynnössä Jeesus rukoili seuraajiensa rakkaudellisen ykseyden puolesta (Johannes 17:20–23). Heidän täytyi ’rakastaa toisiaan niin kuin Jeesus oli rakastanut heitä’ (Johannes 15:12).
Uskolliset apostolit noudattivat Jeesuksen jäähyväissanoja. Meidänkin tulee mukautua hänen käskyihinsä. Rakkaus ja ykseys tosi palvojien keskuudessa ovat näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä” tärkeämpiä kuin milloinkaan ennen (2. Timoteukselle 3:1). Tosi kristityt tottelevatkin Jeesuksen käskyjä ja ilmaisevat veljellistä rakkautta. Tähän sisältyy Herran illallista koskevan käskyn totteleminen.