Vietä muistojuhlaa arvollisesti

JEESUS pani muistonvieton alulle nisankuun 14. päivän iltana vuonna 33.a Hän oli juuri viettänyt pesahia eli juutalaista pääsiäistä 12 apostolinsa kanssa, joten päivämäärä tiedetään varmasti. Lähetettyään pois petturin, Juudaksen, Jeesus ”otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ’Ottakaa, tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ Ja hän otti maljan, esitti kiitoksen ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä. Ja hän sanoi heille: ’Tämä tarkoittaa minun vertani, ”liiton verta”, joka vuodatetaan monien puolesta.’” (Markus 14:22–24.)

Jeesus käski opetuslapsiaan viettämään hänen kuolemansa muistoa sen tärkeyden vuoksi (Luukas 22:19; 1. Korinttilaisille 11:23–26). Ihmiskunta voitiin lunastaa perityn synnin ja kuoleman kirouksesta vain hänen uhrinsa avulla (Roomalaisille 5:12; 6:23). Hän käytti leipää ja viiniä vertauskuvina täydellisestä ruumiistaan ja verestään. Koska tiedämme tuon alkuperäisen päivämäärän, voimme viettää tuota juhlaa joka vuosi vastaavana päivänä juuri niin kuin vietettiin juutalaista pesahia. Mutta meidän täytyy viettää sitä arvollisesti. Miksi?

Apostoli Paavali sanoi, että ne, jotka ottaisivat osaa vertauskuviin, leipään ja viiniin, ’julistaisivat Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu’ (1. Korinttilaisille 11:26). Juhla keskittyisi siksi Jeesuksen kuolemaan ja sen merkitykseen ihmiskunnalle. Se olisi vakava tilaisuus, jolloin olisi aika ajatella Jumalan hyvyyttä ja sitä, miten meidän tulee arvostaa Jehovaa ja hänen Poikaansa. (Roomalaisille 5:8; Titukselle 2:14; 1. Johanneksen kirje 4:9, 10.) Paavali varoitti sen vuoksi: ”Näin ollen se, joka syö tätä leipää tai juo Herran maljaa arvottomasti, tulee olemaan syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen nähden.” (1. Korinttilaisille 11:27.)

Arvollisesti – miten?

Jumalaa ei selvästikään miellyttäisi se, että häpäisisimme tuon tilaisuuden kyseenalaisilla menoilla tai pakanallisilla tavoilla (Jaakobin kirje 1:27; 4:3, 4). Tämä sulkee pois pääsiäisajan laajalle levinneet menot. Noudattaaksemme Jeesuksen ohjetta ”tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni” haluamme viettää muistojuhlaa juuri sellaisena kuin hän sen asetti (Luukas 22:19; 1. Korinttilaisille 11:24, 25). Tämä eliminoi sen, mitä kristikunnan kirkot ovat lisänneet tuohon juhlaan. Tietosanakirjassa New Catholic Encyclopedia myönnetään, että ”nykyajan messu eroaa suuresti siitä hyvin yksinkertaisesta seremoniasta, jota Kristus ja hänen apostolinsa noudattivat”. Ja pitämällä messun usein, jopa päivittäin, kristikunta on kääntynyt pois siitä, mikä oli Jeesuksen tarkoitus, ja on tehnyt siitä arkisen tapahtuman.

Paavali kirjoitti Korintin kristityille arvottomasta osallistumisesta, koska tuossa seurakunnassa oli herännyt Herran illalliseen liittyvä ongelma. Jotkut eivät kunnioittaneet sen pyhyyttä. He toivat sinne mukanaan oman illallisensa ja söivät sen ennen tuota kokousta tai sen aikana. Usein he söivät ja joivat liikaa. Se teki heidät uneliaiksi ja turrutti heidän aistinsa. Koska he eivät olleet henkisesti ja hengellisesti valppaita, he eivät kyenneet ’erottamaan ruumista’, ja heistä tuli siten ’syyllisiä Herran ruumiiseen ja vereen nähden’. Samaan aikaan ne, joilla ei ollut illallista mukanaan, olivat nälkäisiä eivätkä myöskään keskittyneet tilaisuuteen. Käytännössä yksikään heistä ei voinut ottaa osaa vertauskuviin arvostavasti ymmärtäen täysin tilaisuuden vakavuuden – sen että vietettiin Herran kuoleman muistoa. Tämän takia heidät tuomittiin, sillä he osoittivat epäkunnioitusta, jopa halveksuntaa, tilaisuutta kohtaan. (1. Korinttilaisille 11:27–34.)

Tarkkanäköisyyttä tarvitaan

Jotkut ovat ottaneet osaa muistonvieton vertauskuviin, mutta ovat myöhemmin tajunneet, ettei heidän olisi pitänyt tehdä sitä. Jumala on valinnut ne, joilla on oikeus ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin, ja heillä on siitä Jumalan hengen todistus (Roomalaisille 8:15–17; 2. Korinttilaisille 1:21, 22). Heitä ei tee arvollisiksi heidän oma päätöksensä tai ratkaisunsa. Jumala on rajoittanut niiden lukumäärän, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa, 144 000:een, joka on suhteellisen pieni määrä verrattuna kaikkiin niihin, jotka hyötyvät Kristuksen lunnaista (Ilmestys 14:1, 3). Heitä alettiin valita Jeesuksen päivinä, joten nykyään osanottajia on vain hyvin vähän. Ja kun joitakuita heistä kuolee, tuon määrän pitäisi vähetä entisestään.

Miksi joku saattaa ottaa osaa vertauskuviin väärin perustein? Se voi johtua aikaisemmista uskonnollisista näkemyksistä, joiden mukaan kaikki uskolliset menevät taivaaseen. Tai syynä voi olla kunnianhimo tai itsekkyys – tunne, että on arvollisempi kuin muut – ja halu saada huomattava asema. Tai se on kenties seurausta voimakkaista tunteista, joita ovat synnyttäneet vakavat ongelmat tai jokin tragedia, joka on saanut menettämään mielenkiinnon maanpäällistä elämää kohtaan. Se saattaa johtua myös läheisestä ystävyydestä johonkuhun sellaiseen, joka on saanut taivaallisen kutsun. Meidän kaikkien täytyy muistaa, että yksinomaan Jumala ratkaisee tämän asian, emme me (Roomalaisille 9:16). Jos siis joku huomaa ”tarkan tutkistelun jälkeen”, ettei hänen olisi pitänyt ottaa osaa vertauskuviin, hänen tulisi nyt pidättyä niistä (1. Korinttilaisille 11:28).

Suurimmalle osalle ihmiskuntaa Jumala tarjoaa toivoa elää ikuisesti paratiisimaassa. Se on suuri siunaus, jota voimme odottaa ja joka vetoaa meihin helposti. (1. Mooseksen kirja 1:28; Psalmit 37:9, 11.) Juuri maan päällä uskolliset saavat seuraansa ylösnousevat läheisensä ja tapaavat vanhan ajan vanhurskaat, kuten Abrahamin, Saaran, Mooseksen, Rahabin, Daavidin ja Johannes Kastajan – kaikki nämä kuolivat ennen kuin Jeesus avasi tien taivaalliseen elämään (Matteus 11:11; vrt. 1. Korinttilaisille 15:20–23).

Ne joilla on maallinen toivo, viettävät Herran illallista arvollisesti olemalla paikalla ja seuraamalla tilaisuutta kunnioittavasti, vaikka he eivät otakaan osaa leipään ja viiniin. Hekin hyötyvät Kristuksen uhrista, minkä ansiosta he voivat saada suotuisan aseman Jumalan edessä (Ilmestys 7:14, 15). Kun he kuuntelevat tilaisuudessa pidettävää puhetta, heidän arvostuksensa pyhiä asioita kohtaan vahvistuu ja heidän halunsa pysyä ykseydessä Jumalan koko kansan kanssa kasvaa.

Tänä vuonna muistonvietto pidetään auringonlaskun jälkeen tiistaina 2. huhtikuuta kaikissa yli 78 000:ssa Jehovan todistajien seurakunnassa kautta maailman. Oletko sinä silloin paikalla?

[Alaviite]

[Kuva s. 8]

Jehovan todistajat viettävät muistojuhlaa kerran vuodessa