Yhä enemmän huonoja uutisia
OLETKO koskaan pannut merkille, että huonoja uutisia julistavat otsikot herättävät lukijoissa enemmän kiinnostusta kuin hyvistä uutisista kertovat otsikot? Olipa kyseessä sanomalehtiuutinen luonnononnettomuudesta tai kuvalehden kannen kohujuttu jostakin kutkuttavasta juorusta, niin huonot uutiset näyttävät myyvän paremmin kuin hyvät.
Huonoista uutisista ei nykyään ole pulaa. Joskus tulee kuitenkin miettineeksi, onko reportterit ja toimittajat koulutettu etsimään ja onkimaan selville nimenomaan huonoja uutisia – ja sulkemaan pois kaikki hyvät uutiset.
Kosolti kautta historian
Huonoja uutisia on totisesti riittänyt kautta vuosisatojen, niin että hyvät uutiset ovat jääneet niiden varjoon. Historian aikakirjoissa on vaaka kallistunut selvästi inhimillisen kärsimyksen, pettymysten ja epätoivon puolelle, jotka ovat olleet ihmiskunnan osana.
Tarkastellaanpa vain muutamia esimerkkejä. Jacques Legrandin laatima kirja Chronicle of the World (Maailmankronikka) sisältää kertomuskoosteen, jossa kukin kertomus on päivätty kyseisen tapahtuman päivälle mutta kynänjälki on ikään kuin tapahtumasta raportoivan nykypäivän toimittajan. Näiden tarkkoihin tutkimuksiin perustuvien raporttien avulla pääsemme katselemaan lintuperspektiivistä niitä yleisiä huonoja uutisia, joita ihmisten korviin on kantautunut koko sen levottoman ajan, jona heitä on ollut maan päällä.
Katsotaanpa aluksi seuraavaa varhaista raporttia Kreikasta vuodelta 429 eaa. Se käsittelee sotaa, jota silloin käytiin Ateenan ja Spartan välillä: ”Potidaian kaupunkivaltion oli pakko antautua sitä piirittäneille ateenalaisille, kun se oli joutunut sellaiseen nälänhätään, että asukkaat söivät kuolleidensa ruumiita.” Todella huono uutinen!
Kun siirrymme ensimmäiselle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua, huomaamme Julius Caesarin kuolemasta kertovan havainnollisen raportin, joka on päivätty Roomassa 15.3.44. ”Julius Caesar on murhattu. Hänet pisti tikareilla kuoliaaksi ryhmä salaliittolaisia – joista jotkut olivat hänen lähimpiä ystäviään – hänen asettuessaan paikalleen senaatissa tänään, maaliskuun iduksena.”
Huonot uutiset eivät vähentyneet seuraavina vuosisatoina. Yksi järkyttävä esimerkki on uutinen Meksikosta vuodelta 1487: ”20 000 ihmiseltä riistettiin sydän annettavaksi sodanjumala Huitzilopochtlille vaikuttavimmassa uhritoimituksessa, mitä koskaan on nähty atsteekkien pääkaupungissa Tenochtitlánissa.”
Huonoja uutisia ei ole aiheuttanut pelkästään ihmisen julmuus, vaan myös hänen piittaamattomuutensa on kasvattanut niiden pitkää listaa. Lontoon suurpalo näyttää kuuluneen tällaisiin onnettomuuksiin. Lontoossa 5.9.1666 päivätty raportti kuuluu: ”Neljä vuorokautta kestänyt Lontoon tulipalo saatiin vihdoin sammuksiin, kun Yorkin herttua toi paikalle merivoimien ruutijoukot räjäyttämään rakennuksia liekkien kulkusuunnalta. Noin 160 hehtaarin alalta on hävitetty 87 kirkkoa ja yli 13 000 taloa. Ihme kyllä, vain yhdeksän henkeä on menehtynyt.”
Näihin huonojen uutisten esimerkkeihin on lisättävä kulkutaudit, jotka ovat riehuneet maanosassa toisensa jälkeen, esimerkiksi 1830-luvun alkupuolen koleraepidemia. Tästä kertova lehtiotsikko kuuluu: ”Koleran uhka väijyy Euroopan yllä.” Sitä seuraava realistinen raportti on huono uutinen pahimmillaan: ”Kolera, jota ei Euroopassa tunnettu ennen vuotta 1817, leviää Aasiasta länteen päin. Se on jo harventanut väestöä venäläisissä kaupungeissa, kuten Moskovassa ja Pietarissa. Suurin osa uhreista on kaupunkien köyhälistöä.”
Lisääntyneet viime vuosina
Vaikka siis pitää paikkansa, että huonot uutiset ovat kuuluneet elämään koko sen ajan, kun historiaa on kirjoitettu muistiin, 1900-luvun viime vuosikymmenet osoittavat, että huonot uutiset ovat kasvussa – ne tosiaan lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla.
Sotauutiset ovat epäilemättä olleet pahimpia huonoja uutisia, mitä vuosisadallamme on kuultu. Historian kahdesta suurimmasta sodasta – joita on osuvasti sanottu ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi – kerrottiin varmasti karmaisevan paljon huonoja uutisia. Mutta ne eivät todellakaan ole olleet kuin sirunen niistä huonoista uutisista, joita tämä onneton vuosisata on tuottanut.
Ajatellaanpa vain joitakin satunnaisesti valittuja otsikoita:
1.9.1923: Maanjäristys tuhosi Tokiota – 300 000 kuolonuhria; 20.9.1931: Englanti kriisissä – punta devalvoidaan; 25.6.1950: Pohjois-Korea marssii Etelä-Koreaan; 26.10.1956: Unkarilaiset nousevat neuvostovaltaa vastaan; 22.11.1963: John Kennedy ammuttu Dallasissa; 21.8.1968: Venäläiset panssarit vyöryivät murskaamaan Prahan kevään; 12.9.1970: Kaapatut matkustajakoneet räjäytettiin erämaassa; 25.12.1974: Pyörremyrsky Tracy hävitti Darwinia – 66 kuolonuhria; 17.4.1975: Kambodža antautui kommunistijoukoille; 18.11.1978: Joukkoitsemurha Guyanassa; 31.10.1984: Indira Gandhi ammuttu; 28.1.1986: Avaruussukkula räjähti lähdön jälkeen; 26.4.1986: Neuvostoreaktori tulessa; 19.10.1987: Pörssikursseilta putosi pohja pois; 25.3.1989: Öljytuho Alaskassa; 4.6.1989: Verilöyly Taivaallisen rauhan aukiolla – sotilaat ampuivat mielenosoittajia.
Historia tosiaan osoittaa, että huonoja uutisia on aina riittänyt mutta hyvät uutiset ovat olleet verrattain vähissä. Sitä mukaa kuin huonot uutiset ovat asteittain lisääntyneet viime vuosikymmeninä, hyvät uutiset ovat huvenneet vuosi vuodelta.
Miksi näin pitää olla? Tuleeko tilanne aina pysymään samana?
Näitä kahta kysymystä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
WHO/League of Red Cross