Casiodoro de Reinan taistelu espanjankielisen Raamatun puolesta
ESPANJASSA oli vaarallista lukea Raamattua 1500-luvulla. Katolinen kirkko oli määrännyt inkvisition tukahduttamaan pienimmätkin harhaoppisuuden merkit. Etelä-Espanjassa eli kuitenkin nuori mies, joka paitsi luki Raamattua myös vannoi kääntävänsä sen kansankielelle, niin että jokainen espanjalainen voisi lukea sitä. Hänen nimensä oli Casiodoro de Reina.
Reinan kiinnostus Raamattuun heräsi aikana, jonka hän vietti San Isidro del Campon luostarissa Sevillan laitamilla Espanjassa. Enemmistö tämän poikkeuksellisen luostarin munkeista käytti 1550-luvulla enemmän aikaa Raamatun lukemiseen kuin kanonisten velvollisuuksiensa suorittamiseen. Ja Raamatun sanoma muutti heidän ajatteluaan. He hylkäsivät katoliset opetukset, jotka koskivat kuvien käyttöä ja uskoa kiirastuleen. Heidän näkemyksensä kantautuivat väistämättä toisten korviin tuolla seudulla, ja koska he pelkäsivät joutuvansa Espanjan inkvisition vangitsemiksi, he päättivät paeta ulkomaille. Reina oli niiden kahdentoista joukossa, jotka onnistuivat pakenemaan Geneveen Sveitsiin.
Pelastuttuaan täpärästi hän matkusti Euroopassa kaupungista toiseen ja onnistui jotenkin pysymään askeleen edellä vainoojiaan. Vuonna 1562 turhautuneet inkvisiittorit polttivat häntä esittävän kuvan Sevillassa, mutta edes tuo brutaali uhkaus ei saanut Reinaa perääntymään Raamatun kääntämisestä. Vaikka hänen päästään oli luvattu palkkio ja hän sai alituisesti pelätä pidätystä, hän työskenteli herkeämättä espanjankielisen käännöksensä kimpussa. ”Paitsi aikaa, jolloin olin sairas tai matkustin, – – en milloinkaan laskenut kynää kädestäni”, hän selitti.
Kymmenessä vuodessa Reina oli saanut työnsä päätökseen. Vuonna 1569 hänen koko Raamatusta tekemänsä käännös julkaistiin Baselissa Sveitsissä. Tämä huomattava teos oli ensimmäinen koko Raamatusta tehty espanjankielinen käännös, joka oli laadittu alkukielten pohjalta. Satojen vuosien ajan oli ollut saatavissa latinalaisia Raamattuja, mutta latina oli eliitin kieli. Reinan mielestä kaikkien piti voida ymmärtää Raamattua, ja hän vaaransi henkensä edistääkseen tuon tavoitteen saavuttamista.
Käännöksensä esipuheessa hän selitti kantaansa. ”Se että Pyhän Raamatun saaminen yleisellä kielellä estetään, on tavaton loukkaus Jumalaa kohtaan ja vahingoksi ihmisten hyvinvoinnille. Tämän takana ovat ilmiselvästi Saatana ja ne, joita hän valvoo. – – Kun otetaan huomioon, että Jumala on antanut Sanansa ihmisille, jotta kaikki ymmärtäisivät sitä ja soveltaisivat sitä käytäntöön, niin sillä ihmisellä, joka estäisi sen saamisen millä tahansa kielellä, ei voi olla hyvää vaikutinta.”
Tämä oli rohkea toteamus, sillä se esitettiin vain 18 vuotta sen jälkeen kun Espanjan inkvisitio oli kiellettyjen kirjojen luettelossaan nimenomaan julistanut kielletyksi ”kastilian kielellä [espanjaksi] tai millä tahansa muulla kansankielellä” kirjoitetun Raamatun. Reina ei selvästikään antanut ihmispelon tukahduttaa totuuden rakkauttaan.
Sen lisäksi että Reina halusi hartaasti saada Raamatun kaikkien espanjankielisten ihmisten ulottuville, hän halusi myös valmistaa mahdollisimman tarkan käännöksen. Esipuheessaan hän kertoi, mitä etua on siitä, että käännös tehdään suoraan alkukielistä. Reina selitti, että Vulgatan latinankieliseen tekstiin oli pujahtanut virheitä. Räikeimpiä niistä oli Jumalan nimen pois jättäminen.
Jumala nimi espanjankielisissä käännöksissä
Reina tajusi, että Jumalan nimen Jehova tuli esiintyä kaikissa täsmällisissä raamatunkäännöksissä niin kuin se esiintyy alkuperäisessä tekstissä. Hän kieltäytyi noudattamasta yleistä tapaa korvata Jumalan nimi esimerkiksi arvonimillä ”Jumala” tai ”Herra”. Käännöksensä esipuheessa hän perusteli kantaansa suorapuheiseen tyyliinsä.
”Olemme säilyttäneet nimen (Iehoua), emmekä ilman mitä painavimpia syitä. Ensinnäkin koska kaikkialla, missä se esiintyy meidän käännöksessämme, se esiintyy samoin heprealaisessa tekstissä, ja meistä näytti siltä, että emme voineet jättää pois tai vaihtaa sitä syyllistymättä uskottomuuteen tai pyhäinhäväistykseen Jumalan lakia kohtaan, jossa käsketään olla poistamatta tai lisäämättä mitään. – – Tämä tapa [jättää Jumalan nimi pois], joka on Paholaisesta, sai alkunsa niiden nykyaikaisten rabbien taikauskosta, jotka väittivät kunnioittavansa sitä mutta todellisuudessa hautasivat Hänen pyhän nimensä, minkä vuoksi Jumalan kansa unohti nimen, jolla hän halusi erottua kaikista muista – – jumalista.”
Reinan kiitettävällä halulla julistaa Jumalan nimen suuruutta oli kauaskantoiset seuraukset. Meidän aikaamme saakka suuri enemmistö espanjalaisista käännöksistä – sekä katolisista että protestanttisista – on seurannut tätä mallia ja käyttänyt Jumalan nimeä kautta Raamatun. Paljolti Reinan ansiosta lähes mitä tahansa espanjalaista raamatunkäännöstä lukevat ihmiset voivat helposti havaita, että Jumalalla on persoonanimi, joka erottaa hänet kaikista muista jumalista.
On huomionarvoista, että Jehovan nimi esiintyy hyvin näkyvästi heprealaisin kirjaimin Reinan Raamatun nimiösivulla. Reina omisti elämänsä jalolle päämäärälle säilyttää Jumalan sana ja järjestää se saataville kielellä, jota miljoonat ihmiset voisivat lukea.