Mitä Jumalan rakastaminen merkitsee?
NOIN kuusituhatta vuotta sitten syntyi ensimmäinen ihmislapsi. Syntymän jälkeen hänen äitinsä Eeva sanoi: ”Olen saanut aikaan miehen Jehovan avulla.” (1. Mooseksen kirja 4:1.) Hänen sanansa paljastavat, että vaikka hänet ja hänen aviomiehensä Aadam oli jo tuomittu kuolemaan kapinastaan, he olivat yhä tietoisia siitä, että Jehova on Jumala. Myöhemmin he saivat toisen pojan. Pojille annettiin nimiksi Kain ja Abel.
Varttuessaan pojat oppivat epäilemättä paljon Jehovan rakkaudesta jo pelkästään tutkimalla hänen luomakuntaansa. He saivat nauttia luonnon kauniista väreistä sekä monenmoisista eläimistä ja kasveista. Jumala ei antanut heille ainoastaan elämää vaan myös kyvyn saada elämästä mielihyvää.
He saivat tietää, että heidän vanhempansa oli luotu täydellisiksi ja että Jehovan alkuperäisen tarkoituksen mukaan ihmisten oli määrä elää ikuisesti. Aadam ja Eeva luultavasti kuvailivat heille Eedenin kaunista puutarhaa, ja heidän täytyi jotenkin selittää, miksi heidät oli ajettu pois tuollaisesta paratiisillisesta kodista. Kain ja Abel ovat myös saattaneet tuntea 1. Mooseksen kirjan 3:15:een merkityn Jumalan ennustuksen. Sen välityksellä Jehova ilmaisi tarkoituksensa oikaista asiat määräaikana niiden hyväksi, jotka rakastavat häntä ja osoittautuvat uskollisiksi hänelle.
Kainin ja Abelin oppiessa tuntemaan Jehovaa ja hänen ominaisuuksiaan heissä on varmasti herännyt halu päästä Jumalan suosioon. Siksi he lähestyivät Jehovaa esittämällä hänelle uhrilahjoja. Raamatun kertomus kuuluu: ”Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmiä uhrilahjaksi Jehovalle, kun sitä vastoin Abel toi katraansa esikoisia, vieläpä niiden rasvaisia osia.” (1. Mooseksen kirja 4:3, 4.)
Heidän halunsa päästä Jumalan suosioon loi perustan suhteelle häneen. Kain päätyi lopulta kapinoimaan Jumalaa vastaan, kun taas Abelin vaikuttimena oli jatkuvasti aito rakkaus Jehovaan. Abel ei olisi koskaan saanut sellaista suhdetta Jumalaan, ellei hän olisi ensin hankkinut tietoa Jehovan persoonallisuudesta ja tarkoituksista.
Sinäkin voit oppia tuntemaan Jehovan. Voit oppia Raamatusta esimerkiksi sen, että Jumala on todellinen persoona, ei vain jokin eloton voima, joka luo kaikenlaista pelkästään sattuman kaupalla (vrt. Johannes 7:28; Heprealaisille 9:24; Ilmestys 4:11). Raamatussa opetetaan myös, että Jehova on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa” (2. Mooseksen kirja 34:6).
”Totteleminen on parempi kuin teurasuhri”
Kainin ja Abelin tapaus havainnollistaa, että Jumalan tuntemus sekä halu luoda häneen läheinen suhde eivät riitä. Nuo kaksi veljestä kyllä lähestyivät Jumalaa uhrilahjoin. Mutta ”vaikka Jehova katsoi suopeasti Abelia ja hänen uhrilahjaansa, hän ei katsonut lainkaan suopeasti Kainiin ja hänen uhrilahjaansa. Ja Kain suuttui kovasti, ja hänen kasvonsa alkoivat synkistyä.” (1. Mooseksen kirja 4:3–5.)
Miksi Jehova torjui Kainin uhrilahjan? Oliko hänen uhrissaan jotain vikaa? Loukkaantuiko Jehova siitä, että Kain uhrasi ”maan hedelmiä” eläinuhrin sijasta? Ei välttämättä. Jumala hyväksyi myöhemmin mielellään viljan ja muut maan hedelmät, joita monet hänen palvojansa uhrasivat hänelle (3. Mooseksen kirja 2:1–16). Ilmeisestikin vika oli Kainin sydämessä. Jehova pystyi lukemaan sitä ja varoitti: ”Miksi olet suuttunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Jos käännyt tekemään hyvää, niin eikö siitä seuraa korotus? Mutta jos et käänny tekemään hyvää, niin synti väijyy sisäänkäynnin luona, ja sinuun on sen halu.” (1. Mooseksen kirja 4:6, 7.)
Aito rakkaus Jumalaan merkitsee enemmän kuin pelkkää uhraamista. Sen vuoksi Jehova kannusti Kainia ’kääntymään tekemään hyvää’. Jumala halusi tottelevaisuutta. Sellainen tottelevaisuus Jumalalle olisi auttanut Kainia luomaan hyvän perustuksen rakkaudelliselle suhteelle Luojaan. Raamatussa tottelevaisuuden arvoa korostetaan seuraavin sanoin: ”Mieltyykö Jehova yhtä paljon polttouhreihin ja teurasuhreihin kuin Jehovan äänen tottelemiseen? Katso! Totteleminen on parempi kuin teurasuhri, tarkkaaminen parempi kuin pässien rasva.” (1. Samuelin kirja 15:22.)
Tämä ajatus vahvistettiin myöhemmin 1. Johanneksen kirjeen 5:3:n sanoin: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” Ei ole parempaa tapaa osoittaa rakkauttamme Jehovaan kuin alistua hänen valtaansa. Se merkitsee tottelevaisuutta Raamatun moraalinormistolle (1. Korinttilaisille 6:9, 10). Tämä merkitsee sitä, että rakastaa hyvää ja vihaa pahaa (Psalmit 97:10; 101:3; Sananlaskut 8:13).
Jumalaa kohtaan tuntemamme rakkauden tärkeä ilmenemismuoto on rakkautemme lähimmäiseen. Raamatussa sanotaan: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Johanneksen kirje 4:20.)
Läheinen suhde Jumalaan on mahdollinen
Joku voi sanoa, että hän palvoo Jehovaa, tottelee hänen lakejaan, kohtelee reilusti lähimmäistään – tekee kaiken tämän – mutta ettei hän kuitenkaan tunne Jumalaa läheiseksi; hän ei tunne voimakasta rakkautta häneen, ja se saa hänet tuntemaan syyllisyyttä. Jotkut voivat pitää itseään arvottomina saamaan tällaisen läheisen suhteen Jehovaan.
Palveltuaan Jehovaa vihkiytyneenä lähes 37 vuotta eräs kristitty sanoi: ”Minusta on monta kertaa elämässäni tuntunut siltä, että palvelukseni Jehovalle on aika rutiininomaista, etten taida tehdä sitä sydämestäni. Olen kuitenkin tiennyt, että Jehovan palveleminen on oikein, enkä ole antanut itseni hellittää. Mutta joka kerta kun olen lukenut siitä, miten jonkun sydän oli haljeta rakkaudesta Jehovaan, olen miettinyt itsekseni, mikä minussa on vikana, kun en ole koskaan tuntenut samalla tavalla.” Miten voimme saada läheisen suhteen Jumalaan?
Kun todella rakastamme jotakuta, hän on usein ajatuksissamme. Haluamme kovasti olla hänen lähellään, koska välitämme hänestä. Mitä enemmän näemme häntä, puhumme hänelle ja ajattelemme häntä, sitä enemmän rakastamme häntä. Tämä periaate soveltuu myös rakkauden kehittämiseen Jumalaa kohtaan.
Henkeytetty kirjoittaja sanoo psalmissa 77:12: ”Olen mietiskelevä kaikkea toimintaasi, ja sinun menettelyissäsi tahdon antaa ajatusteni askarrella.” Mietiskely on olennaisen tärkeää, kun kehitetään rakkautta Jumalaan. Näin on varsinkin siksi, että hän on näkymätön. Mutta mitä enemmän häntä ajattelee, sitä todellisemmaksi hän tulee. Vain siten voimme luoda häneen syvän, lämpimän suhteen – hän on meille todellinen.
Mieltymys Jehovan teiden ja menettelyjen säännölliseen mietiskelemiseen riippuu siitä, miten usein häntä kuuntelee. Häntä kuunnellaan lukemalla ja tutkimalla säännöllisesti hänen Sanaansa, Raamattua. Psalmista sanoo, että onnellinen mies on sellainen, joka ”iloitsee Jehovan laista ja lukee hänen lakiaan hiljaisella äänellä päivin ja öin” (Psalmit 1:1, 2).
Toinen tärkeä seikka on rukoileminen. Sen vuoksi Raamatussa kehotetaan tämän tästä tekemään niin – rukoilemaan ”joka tilaisuudessa”, ’omistamaan aikaa rukoukseen’, ’olemaan hellittämättömiä rukouksessa’ ja ’rukoilemaan lakkaamatta’ (Efesolaisille 6:18; 1. Korinttilaisille 7:5; Roomalaisille 12:12; 1. Tessalonikalaisille 5:17). Se että rukoilemme Jehovaa lakkaamatta, tekee meidät hänelle rakkaiksi, ja vakuutus siitä, että hän kuuntelee, lähentää meitä häneen. Tämän vahvisti psalmista ilmoittaessaan: ”Minä totisesti rakastan, sillä Jehova kuulee ääneni, hartaat pyyntöni. Hän on näet kallistanut korvansa puoleeni, ja kautta päivieni minä huudan.” (Psalmit 116:1, 2.)
Jäljittele Jumalan rakkautta
Jehova on meille hyvä. Kaikkeuden Luojana hänellä on varmasti paljon mielessä pidettävää ja huolehdittavaa. Silti Raamatussa sanotaan, että niin majesteettinen kuin hän onkin, hän kuitenkin välittää ihmisluomuksistaan. Hän rakastaa meitä. (1. Pietarin kirje 5:6, 7.) Psalmista vahvistaa tämän sanoillaan: ”Oi Jehova, meidän Herramme, kuinka majesteettinen onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, jonka arvokkuudesta kerrotaan yli taivaiden! Kun näen taivaasi, sormiesi teot, kuun ja tähdet, jotka olet valmistanut, niin mikä on kuolevainen ihminen, että sinä pidät hänet mielessäsi, ja ihmisen poika, että pidät hänestä huolen?” (Psalmit 8:1, 3, 4.)
Miten Jehova on pitänyt kuolevaisen ihmisen mielessään? Raamatussa vastataan: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.” (1. Johanneksen kirje 4:9, 10.)
Miten tämä sovitusuhri on suurin osoitus Jumalan rakkaudesta? Ajatellaanpa Eedenin puutarhan tapahtumia. Aadamin ja Eevan oli päätettävä, alistuako Jehovan lakiin, jolloin odotteena olisi täydellinen, ikuinen elämä, vai kapinoidako Jehovaa vastaan, jolloin seurauksena olisi kuolema. He päättivät kapinoida. (1. Mooseksen kirja 3:1–6.) Samalla he tuomitsivat koko ihmiskunnan kuolemaan (Roomalaisille 5:12). He riistivät meiltä julkeasti tilaisuuden päättää omasta puolestamme. Kellään meistä ei ollut siinä sanan sijaa.
Jehova on kuitenkin rakkaudellisesti pitänyt kuolevaisen ihmisen mielessään, koska hän on ymmärtänyt hänen tukalan tilansa. Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman välityksellä Jehova on antanut laillisen perusteen sille, että jokainen meistä voi itse valita elämän tai kuoleman, tottelemisen tai kapinoimisen (Johannes 3:16). On aivan kuin Jehova myöntäisi meille tilaisuuden puhua itse oikeudessa – tilaisuuden ikään kuin päästä takaisin Eedeniin ja päättää omasta puolestamme. Tämä on kaikkien aikojen suurin rakkauden ilmaus.
Kuvittele, millaista tuskaa Jehova on tuntenut nähdessään, miten hänen esikoistaan herjattiin ja kidutettiin ja miten hänet naulattiin paaluun kuin rikollinen. Ja Jumala kesti sen meidän vuoksemme. Tiedon siitä, että Jehova on ottanut aloitteen ja rakastanut meitä ensin, tulisi puolestaan saada meidät rakastamaan häntä ja kannustaa meitä etsimään häntä (Jaakobin kirje 1:17; 1. Johanneksen kirje 4:19). Raamattu kehottaa: ”Etsikää Jehovaa ja hänen voimaansa. Etsikää alati hänen kasvojaan. Muistakaa hänen ihmeelliset tekonsa, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeensä ja hänen suunsa oikeudelliset päätökset.” (Psalmit 105:4, 5.)
Henkilökohtainen kiintymys ja rakkaudellinen suhde Jumalaan, hänen ystävyytensä, ei ole epärealistinen tavoite. Se on saavutettavissa. On totta, ettei rakkauttamme Jumalaan voi aivan suoraan verrata ihmissuhteisiin. Rakkautemme puolisoomme, vanhempiimme, sisaruksiimme, lapsiimme tai ystäviimme on erilaista kuin rakkautemme Jumalaan. (Matteus 10:37; 19:29.) Jehovan rakastamiseen sisältyy antaumuksemme, palvontamme ja ehdoton vihkiytymisemme hänelle (5. Mooseksen kirja 4:24). Tällaista sisältöä ei ole missään muussa suhteessa. Voimme kuitenkin kehittää voimakkaita ja syviä tunteita Jumalaa kohtaan kunnioittavasti, kunnioittavaa pelkoa tuntien (Psalmit 89:7).
Epätäydellisyydestäsi huolimatta sinulla on Kainin ja Abelin tavoin mahdollisuudet rakastaa Luojaasi. Kain teki oman valintansa ja liittyi Saatanaan, ja hänestä tuli ensimmäinen ihmismurhaaja (1. Johanneksen kirje 3:12). Sitä vastoin Abel on jäänyt Jehovan muistiin uskon ja vanhurskauden miehenä, ja hänet palkitaan elämällä tulevassa paratiisissa (Heprealaisille 11:4).
Sinunkin on tehtävä valinta. Jumalan hengen ja hänen Sanansa avulla voit todella oppia rakastamaan Jumalaa ”kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi” (5. Mooseksen kirja 6:5). Jehova puolestaan rakastaa sinua jatkuvasti, sillä hän on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6).
[Kuva s. 7]
Jumala hyväksyi Abelin uhrin