Lukijoiden kysymyksiä
Voidaanko sanoa, että nykyisillä Jumalan palvelijoilla, joilla on maallinen toivo, on yhtä paljon Jumalan henkeä kuin hengellä voidelluilla kristityillä?
Tämä ei ole uusi kysymys. Samaa asiaa käsiteltiin Vartiotornin 15.6.1952 ”Lukijoiden kysymyksiä” -palstalla. Monista on sen jälkeen tullut Jehovan todistajia, joten voimme tarkastella tätä kysymystä ja kerrata samalla, mitä siitä aikaisemmin sanottiin.
Periaatteessa vastaus on myöntävä: muiden lampaitten luokkaan kuuluvat uskolliset veljet ja sisaret voivat saada aivan yhtä paljon Jumalan pyhää henkeä kuin voidellutkin (Johannes 10:16).
Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että henki toimii samalla tavalla kaikissa yksilöissä. Muistellaanpa esikristillisinä aikoina eläneitä uskollisia palvelijoita, jotka varmasti saivat Jumalan henkeä. Hengen voimasta jotkut heistä surmasivat petoeläimiä, paransivat sairaita ja jopa herättivät kuolleita. Ja heidän täytyi saada henkeä, jotta he olisivat voineet kirjoittaa Raamatun henkeytettyjä kirjoja. (Tuomarit 13:24, 25; 14:5, 6; 1. Kuninkaiden kirja 17:17–24; 2. Kuninkaiden kirja 4:17–37; 5:1–14.) Vartiotornissa sanottiin: ”Vaikka he eivät kuuluneetkaan voideltuun luokkaan, niin he olivat pyhän hengen täyttämiä.”
Asiaa voidaan tarkastella toisesta näkökulmasta – niiden ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden miesten ja naisten kannalta, jotka voideltiin pyhällä hengellä niin että heistä tuli Jumalan hengellisiä poikia, joilla on taivaallinen toivo. Kaikki voideltiin, mutta se ei merkitse sitä, että henki olisi sen jälkeen toiminut samalla tavoin heissä kaikissa. Tämä käy selvästi ilmi 1. Korinttilaiskirjeen 12. luvusta. Apostoli Paavali puhuu siinä hengen lahjoista. Jakeissa 8, 9 ja 11 sanotaan: ”Yhdelle annetaan hengen välityksellä viisauden puhuminen, toiselle tiedon puhuminen saman hengen mukaan, toiselle usko saman hengen avulla, toiselle parantamislahjoja sen yhden hengen avulla. Mutta kaikki nämä toiminnat saa aikaan yksi ja sama henki, joka jakelee kullekin erikseen niin kuin se tahtoo.”
On merkittävää, että kaikilla tuolloin eläneillä voidelluilla ei ollut hengen ihmelahjoja. Paavali mainitsi 1. Korinttilaiskirjeen 14. luvussa seurakunnankokouksen, jossa jollakulla oli kielten lahja, mutta kellään läsnäolijoista ei ollut tulkitsemisen lahjaa. Siitä huolimatta kukin heistä oli jolloinkin aikaisemmin voideltu hengellä. Olisiko järkevää sanoa, että veljellä, jolla oli kielten lahja, oli enemmän henkeä kuin muilla läsnäolijoilla? Ei olisi. Nuo muut voidellut eivät olleet vähäosaisempia, ikään kuin he eivät olisi ymmärtäneet Raamattua aivan yhtä hyvin kuin tuo toinen tai eivät olisi pystyneet kestämään koetuksia yhtä hyvin kuin hän. Henki toimi erityisellä tavalla siinä veljessä, joka osasi puhua kielillä. Silti hänen ja noiden muiden täytyi pysyä lähellä Jehovaa ja ’täyttyä alati hengellä’, kuten Paavali kirjoitti (Efesolaisille 5:18).
Nykyään elävä jäännös on varmasti saanut Jumalan henkeä. Eräässä vaiheessa – silloin kun heidät voideltiin ja heidät otettiin hengellisiksi pojiksi – se toimi heissä erityisellä tavalla. Sen jälkeen he ’täyttyvät alati hengellä’, joka auttaa heitä, kun he pyrkivät ymmärtämään Raamattua selvemmin, ottavat johdon saarnaamistyössä tai kun koetukset kohtaavat heitä tai järjestöä.
”Muiden lampaitten” jäseniä ei ole voideltu, mutta he saavat varmasti pyhää henkeä muissa tilanteissa. Vartiotornissa 15.6.1952 todettiin:
”’Muut lampaat’ suorittavat nyt samaa saarnaamistyötä kuin jäännöskin samoissa koettelevissa olosuhteissa ja osoittavat samaa uskollisuutta ja nuhteettomuutta. He aterioivat samassa hengellisessä pöydässä syöden samaa ravintoa, nauttien samoja totuuksia. Ollen maallista luokkaa, jolla on maalliset toiveet ja suuri kiinnostus maallisiin asioihin, he voivat tuntea mielenkiintoa enemmän sellaisiin raamatunkohtiin, jotka koskevat maallisia olosuhteita uudessa maailmassa, jotavastoin voideltu jäännös, jolla on taivaalliset toiveet ja suuri henkilökohtainen kiinnostus hengen asioihin, voi tutkia ahkerammin niitä asioita Jumalan Sanasta. – – silti pysyy tosiasiana, että samat totuudet ja sama ymmärrys ovat molempien luokkien saatavissa, ja vain se, miten yksilöt antautuvat tutkimaan, ratkaisee heidän oppimiensa taivaallisten ja maallisten asiain ymmärtämisen. Molemmilla luokilla on Herran henki saatavissa samassa määrin, ja kummallekin tarjotaan tietoa ja ymmärrystä samalla tavalla, samoin hankkimistilaisuuksin.”