Epafroditos – filippiläisten lähetti — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Epafroditos – filippiläisten lähetti

”OTTAKAA hänet – – tavalliseen tapaan tervetulleena vastaan Herrassa iloiten täysin määrin, ja pitäkää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina”, kirjoitti Paavali filippiläisille. Olisimme epäilemättä onnellisia, jos joku kristitty vanhin puhuisi meistä näin hehkuvin sanakääntein. (Filippiläisille 2:29.) Mutta kenestä Paavali puhui? Ja mitä sellaista tuo ihminen oli tehnyt, että hän ansaitsi näin lämpimän suosituksen?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on Epafroditos. Toiseen kysymykseen saamme vastauksen tarkastelemalla olosuhteita, jotka saivat Paavalin kirjoittamaan nuo sanat.

Vuoden 58 tienoilla filippiläiset kuulivat, että mellakoiva väkijoukko oli raahannut Paavalin temppelin ulkopuolelle Jerusalemissa, että viranomaiset olivat pidättäneet hänet ja että kun hänen asiassaan ei ollut saatu aikaan ratkaisua, hänet oli siirretty Roomaan kahleissa (Apostolien teot 21:27–33; 24:27; 27:1). Koska he olivat huolissaan hänen hyvinvoinnistaan, heidän on täytynyt kysyä itseltään, mitä he voisivat tehdä hänen hyväkseen. He olivat aineellisesti köyhiä ja matka Paavalin luo oli pitkä, joten he saattoivat auttaa vain rajallisesti. Mutta se lämmin tunne, joka oli saanut filippiläiset tukemaan hänen sananpalvelustaan aikaisemmin, motivoi heitä yhä, ja nyt vielä enemmän siksi, että hän oli kriittisessä tilanteessa. (2. Korinttilaisille 8:1–4; Filippiläisille 4:16.)

Filippiläisten on täytynyt pohtia, voisiko joku heistä lähteä Paavalin luo viemään tälle lahjaa ja auttamaan tätä, jos hän sattuisi tarvitsemaan jotakin. Matka oli kuitenkin pitkä ja uuvuttava, ja hänen auttamisensa saattaisi olla vaarallista! Joachim Gnilka huomauttaa: ”Vaati rohkeutta mennä käymään vangin luona, ja varsinkin sellaisen vangin luona, jonka ’rikoksen’ on täytynyt vaikuttaa äärimmäisen epämääräiseltä.” Kirjoittaja Brian Rapske sanoo: ”Lisäksi oli vaarallista olla yksinkertaisesti liian läheisesti tekemisissä vangin kanssa tai liian myötätuntoinen häntä tai hänen näkemyksiään kohtaan. – – Jokin satunnainen sana tai teko olisi voinut johtaa paitsi vangin myös hänen auttajansa kuolemaan.” Kenet filippiläiset saattoivat lähettää?

On helppo kuvitella, että tuollainen matka olisi voinut herättää levottomuutta ja epävarmuutta, mutta Epafroditos (jota ei tule sekoittaa kolossalaiseen Epafrasiin) oli halukas lähtemään tuolle vaikealle matkalle. Nimensä perusteella – johon sisältyy nimi Afrodite – hän on saattanut olla kristillisyyteen kääntynyt pakana, sellaisten vanhempien poika, jotka palvoivat tuota kreikkalaista rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatarta. Kun Paavali kirjoitti filippiläisille kiittääkseen heitä heidän anteliaisuudestaan, hän saattoi syystä sanoa, että Epafroditos oli ”teidän lähettinne ja yksityispalvelijanne omaa tarvettani varten” (Filippiläisille 2:25).

Sen perusteella mitä Raamattu sanoo Epafroditoksesta, voimme ymmärtää, että huolimatta hänen kiitettävästä alttiudestaan palvella Paavalia ja omaa seurakuntaansa, hänellä oli samanlaisia ongelmia kuin meilläkin saattaa olla. Tarkastellaanpa hänen esimerkkiään.

”Yksityispalvelija omaa tarvettani varten”

Emme tiedä yksityiskohtia, mutta voimme kuvitella, että Epafroditos saapui Roomaan matkastaan väsyneenä. Hän liikkui luultavasti Via Egnatiaa, Makedonian halki kulkevaa roomalaista tietä, pitkin. Hän on saattanut ylittää Adrianmeren päästäkseen Italian niemimaan ”saappaankorkoon” ja on ehkä kulkenut sitten Via Appiaa pitkin kohti Roomaa. Matka oli väsyttävä (1 200 kilometriä yhteen suuntaan), ja siihen kului todennäköisesti yli kuukausi. (Ks. kehystettyä tekstiä s. 29.)

Millä mielellä Epafroditos lähti matkaan? Hänet oli lähetetty suorittamaan Paavalille ”yksityistä palvelusta” (Filippiläisille 2:30). Vastaava kreikkalainen sana (lei·tour·giʹa) tarkoitti alun perin työtä, jota kansalainen suoritti vapaaehtoisesti valtiolle. Myöhemmin se alkoi merkitä senkaltaista pakollista palvelusta, jota valtio vaati kansalaisilta, jotka erityisesti olivat päteviä suorittamaan sitä. Siitä, miten tätä sanaa käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, sanoo muuan tutkija: ”Kristitty tekee työtä Jumalalle ja ihmisille ensiksi, koska hän haluaa tehdä niin koko sydämestään, ja toiseksi, koska hänen on pakko tehdä niin, koska Kristuksen rakkaus pakottaa häntä siihen.” Epafroditos osoitti todella erinomaista henkeä!

’Hän saattoi sielunsa vaaran alaiseksi’

Paavali käyttää uhkapelikielestä lainattua sanaa todetessaan, että Epafroditos oli ’saattanut vaaran alaiseksi [pa·ra·bo·leu·saʹme·nos] sielunsa’ eli kirjaimellisesti ”pannut peliin” henkensä Kristuksen palveluksen vuoksi (Filippiläisille 2:30). Meidän ei pidä ajatella, että Epafroditos teki jotakin typerää; sitä vastoin hänen pyhän palveluksensa täyttämiseen sisältyi tietty riski. Yrittikö hän ehkä tehdä tuon avustusmatkan vaikeaan aikaan vuodesta? Yrittikö hän hellittämättä saattaa sen päätökseen sairastuttuaan jossakin matkan varrella? Joka tapauksessa Epafroditos ’sairastui ja oli lähellä kuolemaa’. Ehkä hänen olisi pitänyt jäädä palvelemaan Paavalia pitempään, ja siksi apostoli halusi ilmeisesti selittää, miksi hän palasi odotettua aikaisemmin. (Filippiläisille 2:27.)

Epafroditos oli silti rohkea ihminen, joka halusi epäitsekkäästi asettua käytettäväksi auttaakseen apua tarvitsevia.

Voisimme kysyä itseltämme, missä määrin me ponnistelemme auttaaksemme hengellisiä veljiämme, jotka ovat vaikeissa oloissa. Tällainen alttiuden henki ei ole kristityille valinnaista. Jeesus sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne.” (Johannes 13:34.) Epafroditos suoritti palvelustaan niin pitkälle, että hän oli ”lähellä kuolemaa”. Epafroditos oli siten esimerkki ihmisestä, jolla oli sellainen ”asenne”, jollaisen Paavali kannusti filippiläisiä säilyttämään. (Filippiläisille 2:5, 8, 30, Kingdom Interlinear.) Olisimmeko me valmiita menemään niin pitkälle?

Siitä huolimatta Epafroditos masentui. Miksi?

Hänen masennuksensa

Asetupa Epafroditoksen asemaan. Paavali ilmoitti: ”Hän kaipaa teidän kaikkien näkemistä ja on masentunut, koska kuulitte hänen sairastuneen.” (Filippiläisille 2:26.) Epafroditos tiesi, että hänen seurakuntansa veljet olivat kuulleet hänen sairastumisestaan ja siitä, ettei hän ollut pystynyt auttamaan Paavalia niin kuin he olivat toivoneet. Saattoikin vaikuttaa siltä, että Epafroditos oli vain lisännyt Paavalin huolia. Pitikö lääkäri Luukkaan, Paavalin toverin, laiminlyödä muita asioita huolehtiakseen Epafroditoksesta? (Filippiläisille 2:27, 28; Kolossalaisille 4:14.)

Luultavasti tämän vuoksi Epafroditos masentui. Hän saattoi luulla, että hänen seurakuntansa veljet pitivät häntä tehtävään kykenemättömänä. Ehkä hän tunsi syyllisyyttä ja ’kaipasi’ nähdä heitä vakuuttaakseen heille uskollisuuttaan. Paavali kuvaili Epafroditoksen tilaa erittäin voimakkaalla kreikkalaisella sanalla a·dē·mo·neʹō ’olla masentunut’. Tutkija J. B. Lightfootin mukaan tämä sana voi tarkoittaa ”hämmentynyttä, levotonta, puoliksi sekavaa tilaa, jonka saa aikaan fyysinen häiriö tai henkinen paine, kuten suru, häpeä, pettymys tms.”. Tätä sanaa käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain yhdessä muussa kohdassa, kun kerrotaan Jeesuksen kovasta tuskasta Getsemanen puutarhassa (Matteus 26:37).

Paavali päätteli, että olisi parasta lähettää Epafroditos takaisin filippiläisten luo mukanaan kirje, joka selittäisi heidän lähettinsä odottamattoman paluun. Sanoessaan: ”Pidän kuitenkin tarpeellisena lähettää luoksenne Epafroditoksen” Paavali ottaa kantaakseen vastuun hänen paluustaan ja poistaa siten kaikki mahdolliset epäilykset siitä, että Epafroditos olisi epäonnistunut. (Filippiläisille 2:25.) Epafroditoshan oli sitä vastoin menettää henkensä saattaakseen tehtävänsä päätökseen! Paavali suosittelee lämpimästi, että he ’ottaisivat hänet tavalliseen tapaan tervetulleena vastaan Herrassa iloiten täysin määrin ja pitäisivät jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina, sillä hän joutui Herran työn vuoksi varsin lähelle kuolemaa saattaessaan sielunsa vaaran alaiseksi korvatakseen täysin sen, että te ette olleet täällä suorittamassa minulle yksityistä palvelusta’ (Filippiläisille 2:29, 30).

”Pitäkää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina”

Miehiä ja naisia, joilla on samanlainen asenne kuin Epafroditoksella, on todella arvostettava. He uhrautuvat palvellakseen. Ajattele niitä, jotka ovat tarjoutuneet palvelemaan kaukana kotoaan lähetystyössä, matkatyössä tai jossakin Vartiotorni-seuran haaratoimistossa. Jos ikä tai heikentyvä terveys estää nyt heitä tekemästä sitä, mitä he ovat tehneet aikaisemmin, niin he ansaitsevat sen, että heitä kunnioitetaan heidän vuosia kestäneen uskollisen palveluksensa vuoksi.

Heikentävä sairaus voi kuitenkin aiheuttaa masennusta ja syyllisyydentunteita. Ihminen haluaisi tehdä enemmän. Kuinka turhauttavaa! Jokainen sellaisessa tilanteessa oleva voi oppia Epafroditoksesta. Voitiinko häntä loppujen lopuksi syyttää siitä, että hän oli sairastunut? Ei varmasti! (1. Mooseksen kirja 3:17–19; Roomalaisille 5:12.) Epafroditos halusi palvella Jumalaa ja veljiään, mutta sairaus asetti hänelle rajoituksia.

Paavali ei nuhdellut Epafroditosta tämän huonokuntoisuuden takia, vaan kehotti filippiläisiä pysymään lähellä tämän rinnalla. Meidän tulee samoin lohduttaa veljiämme, kun he ovat masentuneita. Voimme tavallisesti kiittää heitä heidän uskollisesta esimerkistään, jonka he antavat palveluksessa. Sen, että Paavali arvosti Epafroditosta ja puhui tästä hyvää, on täytynyt lohduttaa tätä ja lievittää hänen masennustaan. Mekin voimme olla varmoja siitä, että ’Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi meidän työmme ja sen rakkauden, jota olemme osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olemme palvelleet pyhiä ja edelleen palvelemme’ (Heprealaisille 6:10).

[Tekstiruutu s. 29]

Matkan epämukavuuksia

Nykyään Epafroditoksen matkan kaltainen matka yhdestä Euroopan suuresta kaupungista toiseen ei ehkä vaadi paljonkaan vaivaa. Sen voisi tehdä mukavasti suihkukoneella parissa tunnissa. Ensimmäisellä vuosisadalla sellainen matka oli jotakin aivan toista. Silloin paikasta toiseen kulkeminen merkitsi epämukavuutta. Jalkaisin liikkuva matkalainen saattoi kävellä 30–35 kilometriä päivässä sään armoilla alttiina monille vaaroille, myös ”maantierosvoille” (2. Korinttilaisille 11:26).

Entä yöpymispaikat ja eväät?

Historioitsija Michelangelo Cagiano de Azevedo kiinnittää huomion siihen, että Roomassa teiden varrella ”oli mansioneja, täysin varustettuja hotelleja varastoineen, talleineen ja henkilökunnan huoneineen; kahden mansionen välillä oli useita mutationeja, pysähdyspaikkoja, joissa saattoi vaihtaa hevosta tai kulkuneuvoa ja hankkia tarvikkeita”. Nämä majatalot olivat kauheassa maineessa, sillä niissä kävi usein alimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvia ihmisiä. Matkalaisten ryöstämisen lisäksi majatalonisännät hankkivat usein lisätuloja prostituoitujen avulla. Latinaksi kirjoittanut satiirinen runoilija Juvenalis totesi, että kuka tahansa, jonka oli pakko jäädä tuollaiseen majataloon, on saattanut havaita ”makaavansa murhaajan kyljessä merimiesten, ryöväreiden, karanneiden orjien, pyöveleiden ja arkuntekijöiden keskellä – – kaikki juovat samasta kupista; kellään ei ole omaa vuodetta eikä pöytää omassa käytössään.” Toiset entisaikojen kirjailijat valittivat huonoa vettä ja huoneita, jotka olivat tungokseen asti täysiä, likaisia ja kosteita sekä kuhisivat kirppuja.

[Kartta/Kuva s. 27]

Rooma

[Kuva]

Rooman vallan aikana elänyt matkalainen

[Lähdemerkinnät]