Miellyttävätkö kaikki uskonnot Jumalaa? — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Miellyttävätkö kaikki uskonnot Jumalaa?

Uskotko, että kaikki uskonnot miellyttävät Jumalaa? Luultavasti kaikki tuntemasi palvontatavat kannustavat hyvään käytökseen – ainakin jossain määrin. Mutta riittääkö se miellyttämään Jumalaa?

JOTKUT sanovat, että Jumala on tyytyväinen, kun ihminen vain on vilpitön palvonnassaan, sillä kaikissa uskonnoissa on jotain hyvää. Esimerkiksi bahai-uskossa tämä näkemys on viety niin pitkälle, että se on omaksunut uskonkäsityksiinsä maailman yhdeksän pääuskonnon oppeja. Tämä uskonnollinen ryhmä on sitä mieltä, että ne kaikki ovat jumalallista alkuperää ja yhden totuuden eri puolia. Miten tämä voisi olla mahdollista?

Lisäksi on syytä ihmetellä, miten Jumalaa voisi miellyttää uskonto, joka käskee jäseniään päästämään ilmaan hermokaasuja julkisilla paikoilla, niin että monet ihmiset voivat saada surmansa. Erästä Japanissa toimivaa uskonnollista ryhmää vastaan on esitetty tällainen syytös. Tai miellyttääkö Jumalaa uskonto, joka saa jäsenensä tekemään itsemurhan? Niin tapahtui jokunen vuosi sitten uskonnollisen johtajan Jim Jonesin seuraajille.

Varhaisempia aikoja ajatellessamme saatamme hyvinkin kysyä: voivatko uskonnot miellyttää Jumalaa, kun ne lietsovat sotaa, kuten vuosina 1618–48 käydyn kolmikymmenvuotisen sodan aikana? Erään historiateoksen mukaan tuo katolilaisten ja protestanttien välinen uskonnollinen taistelu oli ”Euroopan historian hirvittävimpiä sotia” (The Universal History of the World).

Verta vuodatettiin valtavasti myös 1000–1200-lukujen uskonnollisilla ristiretkillä. Esimerkiksi ensimmäisellä ristiretkellä niin sanotut kristityt ristiretkeläiset teurastivat raa’asti Jerusalemissa asuneet muslimit ja juutalaiset.

Ajatellaanpa myös, mitä tapahtui inkvisition aikana, joka alkoi 1200-luvulla ja kesti noin 600 vuotta. Tuhansia kidutettiin ja poltettiin kuoliaaksi uskonnollisten johtajien käskystä. Peter De Rosa sanoo kirjassaan Vicars of Christ—The Dark Side of the Papacy: ”Paavin nimessä – – [inkvisiittorit] olivat vastuussa [ihmis]rodun historian raaimmasta ja pitkäaikaisimmasta hyökkäyksestä inhimillistä soveliaisuutta vastaan.” Espanjalaisesta inkvisiittorista, dominikaanimunkki Torquemadasta, De Rosa sanoo: ”Hänet määrättiin virkaan vuonna 1483, ja hän hallitsi tyrannimaisesti viisitoista vuotta. Hänen uhriensa määrä oli yli 114 000, joista 10 220 poltettiin kuoliaaksi.”

Verivelkaisia eivät tietenkään ole ainoastaan kristikunnan uskonnot. Teoksessaan Mietteitä ranskalainen filosofi Blaise Pascal huomautti: ”Koskaan ei pahaa tehdä niin peittelemättä ja niin iloisesti kuin silloin, kun sitä ollaan tekevinään hyvällä omallatunnolla.”

Tunnistetaan hedelmistään

Jumalan kannalta katsoen uskonnon hyväksyttävyys ei perustu vain yhteen seikkaan. Jotta uskonto olisi hänelle otollinen, sen opetusten ja tekojen täytyy olla sopusoinnussa hänen kirjoitetun totuuden Sanansa, Raamatun, kanssa (Psalmit 119:160; Johannes 17:17). Hedelmän, jota Jumalalle otollinen palvonta tuottaa, täytyy olla sopusoinnussa Jehova Jumalan normien kanssa.

Jeesus Kristus osoitti vuorisaarnassaan, että tulisi profeettoja, jotka valheellisesti väittäisivät edustavansa Jumalaa. Jeesus sanoi: ”Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Ei kai orjantappuroista kerätä viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Samoin jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen mätä puu tuottaa mätää hedelmää; hyvä puu ei voi kantaa mätää hedelmää eikä mätä puu tuottaa hyvää hedelmää. Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Niinpä siis heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matteus 7:15–20.) Nämä sanat osoittavat, että meidän täytyy olla varuillamme hengellisesti. Saatamme luulla, että joku uskonnollinen johtaja tai jokin uskonnollinen ryhmä on Jumalalle ja Kristukselle otollinen, mutta voimme olla väärässä.

Varovaisuutta tarvitaan

Se että jokin uskonto väittää nauttivansa Jumalan hyväksynnästä ja että sen papit lukevat kohtia Raamatusta, ei merkitse, että se on Jumalaa miellyttävä palvontamuoto. Sen johtajat saattavat jopa tehdä vaikuttavia tekoja, jotka antavat sellaisen vaikutelman, että Jumala toimii heidän kauttaan. Uskonto voisi siitä huolimatta olla väärä, jos se ei tuota Jumalalle otollista hedelmää. Mooseksen päivinä taikuutta harjoittavat egyptiläiset papit tekivät vaikuttavia tekoja, mutta Jumala ei varmastikaan hyväksynyt heitä (2. Mooseksen kirja 7:8–22).

Samoin kuin ennen niin nykyäänkin monet uskonnot kannattavat ihmisten käsityksiä ja filosofisia ajatuksia sen sijaan, että ne pitäisivät kiinni siitä, minkä Jumala vakuuttaa olevan totuus. Raamatun varoitus on siis varsin sopiva: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8.)

Puhuttuaan hyvästä ja pahasta hedelmästä Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, tule menemään taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja ajaneet ulos demoneja sinun nimessäsi ja tehneet monia voimatekoja sinun nimessäsi?’ Ja silloin minä tunnustan heille: En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Matteus 7:21–23.)

Tutki hedelmää

On siis selvästikin välttämätöntä tarkastella uskonnon tuottamaa hedelmää ennen kuin päättelee, että se on Jumalalle otollinen. Onko tuo uskonto esimerkiksi mukana politiikassa? Kiinnitä siinä tapauksessa huomiota Jaakobin kirjeen 4:4:ssä oleviin sanoihin: ”Joka – – haluaa olla maailman ystävä, se asettuu Jumalan viholliseksi.” Jeesus sanoi lisäksi tosi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:16.) Uskonto, joka on hyväksyttävä Jumalan silmissä, ei sekaannu ”paholaisen [näkymättömän henkiolennon, Saatana Panettelijan] vallassa” olevan maailman politiikkaan (1. Johanneksen kirje 5:19). Sen sijaan uskonto, jonka Jumala hyväksyy, puolustaa uskollisesti Jeesuksen Kristuksen hallinnassa olevaa Jumalan valtakuntaa ja julistaa hyvää uutista tuosta taivaallisesta hallituksesta (Markus 13:10).

Onko uskonto otollinen Jumalalle, jos se edistää kansalaistottelemattomuutta? Vastaus on ilmiselvä, jos otamme huomioon apostoli Paavalin neuvon: ”Muistuta jatkuvasti heitä olemaan alamaisia ja olemaan tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, olemaan valmiit kaikkeen hyvään työhön.” (Titukselle 3:1.) Jeesus osoitti, että hänen seuraajiensa piti tietenkin ’maksaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan’ (Markus 12:17).

Oletetaanpa, että jokin uskonto kannustaa ottamaan osaa kansojen välisiin sotiin. Ensimmäisen Pietarin kirjeen 3:11:ssä meitä kehotetaan ’tekemään hyvää, etsimään rauhaa ja pyrkimään siihen’. Miten uskonto voi miellyttää Jumalaa, jos sen jäsenet ovat valmiita tappamaan jossakin toisessa maassa asuvia palvojatovereitaan sodassa? Jumalan hyväksymän uskonnon jäsenet ilmaisevat hänen pääominaisuuttaan – rakkautta. Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Tuolla rakkaudella ei ole mitään tekemistä sen väkivaltaisen vihan kanssa, jota kansojen väliset sodat ruokkivat.

Tosi uskonto saa sotaiset ihmiset rakastamaan rauhaa. Tämä ennustettiin seuraavasti: ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:4.) Sen sijaan että tosi palvontaa harjoittavat syytäisivät suustaan vihaisia sanoja, he noudattavat käskyä: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:39.)

Tosi uskontoa harjoittavat pyrkivät elämään Jehova Jumalan korkeiden normien mukaisesti eivätkä suostu omaksumaan moraalitonta elämäntapaa. Jumalan sanassa sanotaan: ”Mitä! Ettekö tiedä, etteivät epävanhurskaat peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” (1. Korinttilaisille 6:9–11.)

Aika ryhtyä päättäväiseen toimintaan

On välttämätöntä havaita väärän palvonnan ja tosi uskonnon välinen ero. Raamatun Ilmestyskirjassa väärän uskonnon maailmanmahti samastetaan ”Suureen Babyloniin”, vertauskuvalliseen porttoon, ”jonka kanssa maan kuninkaat syyllistyivät haureuteen”. Tuo nainen on verivelkainen, ja hän pitää kädessään kultaista maljaa, joka on ”täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa epäpuhtauksia”. (Ilmestys 17:1–6.) Hänessä ei ole mitään Jumalalle otollista.

Nyt on aika ryhtyä päättäväiseen toimintaan. Rakkaudellinen Luojamme esittää niille vilpittömille ihmisille, jotka ovat yhä Suuressa Babylonissa, seuraavan kutsun: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” (Ilmestys 18:4.)

Jos haluat harjoittaa uskontoa, joka miellyttää Jumalaa, niin miksi et tutustuisi paremmin Jehovan todistajiin? Oheisessa taulukossa luetellaan joitakin heidän uskonkäsityksiään sekä niiden raamatulliset perusteet. Tarkista ne Raamatustasi nähdäksesi, ovatko todistajien käsitykset sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Tutki tuottaako heidän uskontonsa sellaista hedelmää, jota odottaisit tosi palvonnalta. Jos huomaat, että se tuottaa, olet löytänyt uskonnon, joka miellyttää Jumalaa.

[Tekstiruutu s. 5]

MITÄ JEHOVAN TODISTAJAT USKOVAT

USKONKÄSITYS RAAMATULLINEN PERUSTE

Jumalan nimi on Jehova 2. Mooseksen kirja 6:3;

Psalmit 83:18

Raamattu on Jumalan sana Johannes 17:17;

2. Timoteukselle 3:16, 17

Jeesus Kristus on Jumalan Poika Matteus 3:16, 17;

Johannes 14:28

Ihminen ei ole kehittynyt, 1. Mooseksen kirja 1:27; 2:7

vaan hänet luotiin

Ihmisen kuolema johtuu Roomalaisille 5:12