Totuus Jeesuksesta

TEORIOINNILLA ja spekuloinnilla siitä, kuka Jeesus oli ja mitä hän sai aikaan, ei näytä olevan loppua. Mutta entä itse Raamattu? Mitä siinä kerrotaan Jeesuksesta Kristuksesta?

Mitä Raamatussa sanotaan?

Kun luet huolellisesti Raamattua, huomaat seuraavat avainseikat:

◻ Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika, koko luomakunnan esikoinen (Johannes 3:16; Kolossalaisille 1:15).

◻ Noin kaksituhatta vuotta sitten Jumala siirsi Jeesuksen elämän erään juutalaisneitsyen kohtuun, jotta Jeesus syntyisi ihmiseksi (Matteus 1:18; Johannes 1:14).

◻ Jeesus oli enemmän kuin vain hyvä ihminen. Hän oli joka suhteessa Isänsä, Jehova Jumalan, suurenmoisen persoonallisuuden tarkka heijastuma (Johannes 14:9, 10; Heprealaisille 1:3).

◻ Maanpäällisen palveluksensa aikana Jeesus huolehti rakkaudellisesti sorrettujen ihmisten tarpeista. Hän paransi sairaita ja jopa herätti kuolleita ihmeen avulla. (Matteus 11:4–6; Johannes 11:5–45.)

◻ Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ahdistuneen ihmiskunnan ainoana toivona ja valmensi opetuslapsiaan jatkamaan tätä saarnaamistyötä (Matteus 4:17; 10:5–7; 28:19, 20).

◻ 14. nisankuuta (huhtikuun 1. päivän tienoilla) vuonna 33 Jeesus pidätettiin, häntä kuulusteltiin, hänet tuomittiin ja teloitettiin kapinan lietsontaa koskevan väärän syytöksen nojalla (Matteus 26:18–20, 48–27:50).

◻ Jeesuksen kuolema palvelee lunnaina vapauttaen uskovan ihmiskunnan syntisestä tilastaan ja avaa näin tien ikuiseen elämään kaikille niille, jotka uskovat häneen (Roomalaisille 3:23, 24; 1. Johanneksen kirje 2:2).

◻ Jeesus herätettiin kuolleista 16. nisankuuta, ja pian sen jälkeen hän nousi takaisin taivaaseen esittääkseen Isälleen täydellisen ihmiselämänsä lunastusarvon (Markus 16:1–8; Luukas 24:50–53; Apostolien teot 1:6–9).

◻ Ylösnousseella Jeesuksella on Jehovan asettamana Kuninkaana täysi valta toteuttaa ihmistä koskeva Jumalan alkuperäinen tarkoitus (Jesaja 9:6, 7; Luukas 1:32, 33).

Raamattu siis esittää Jeesuksen avainhahmona Jumalan tarkoitusten toteutumisessa. Mutta miten voit olla varma, että tämä on todellinen Jeesus – historiallinen Jeesus, joka syntyi Betlehemissä ja eli täällä maan päällä noin 2 000 vuotta sitten?

Perusteita luottamukselle

Monet epäilykset voidaan hälventää yksinkertaisesti lukemalla Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia ennakkoluulottomasti. Niiden lukeminen paljastaa, ettei Raamatun kertomus ole mitään ylimalkaista tapahtumien kerrontaa, kuten on laita mytologiassa. Sen sijaan siinä mainitaan nimiä, nimenomaisia aikoja ja tarkkoja paikkoja (ks. esim. Luukas 3:1, 2). Lisäksi Jeesuksen opetuslapset kuvataan harvinaisen rehellisesti ja suorasukaisesti, mikä herättää luottamusta lukijoissa. Kirjoittajat eivät ole esittäneet ketään – eivät edes itseään – harhauttavan edullisessa valossa, koska he halusivat valmistaa luotettavan teoksen. Tulet tosiaan huomaamaan, että Raamatussa on totuuden sointi. (Matteus 14:28–31; 16:21–23; 26:56, 69–75; Markus 9:33, 34; Galatalaisille 2:11–14; 2. Pietarin kirje 1:16.)

Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Arkeologiset löydöt ovat tämän tästä tukeneet Raamatun kertomusta. Esimerkiksi jos käyt Israel-museossa Jerusalemissa, voit nähdä kiven, jonka piirtokirjoituksessa on Pontius Pilatuksen nimi. Muut arkeologiset löydöt vahvistavat, että Lysanias ja Sergius Paulus, jotka mainitaan Raamatussa, olivat todellisia persoonia eivätkä varhaiskristittyjen mielikuvituksen tuotteita. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (Uudessa testamentissa) kerrotut tapahtumat saavat runsaasti tukea viittauksista, joita esittävät antiikin kirjoittajat, muun muassa Juvenalis, Tacitus, Seneca, Suetonius, Plinius nuorempi, Lukianos, Celsus ja juutalainen historioitsija Josefus.a

Tuhannet ensimmäisellä vuosisadalla eläneet ihmiset hyväksyivät Kreikkalaisissa kirjoituksissa esitetyt kertomukset ilman pienintäkään epäilyä. Eivät edes kristillisyyden viholliset kiistäneet sen totuudellisuutta, mitä Jeesuksen kerrottiin sanoneen ja tehneen. Siitä mahdollisuudesta, että opetuslapset olisivat kaunistelleet Jeesuksen persoonallisuutta hänen kuolemansa jälkeen, professori F. F. Bruce sanoo: ”Ei olisi mitenkään voinut olla helppoa, kuten jotkut kirjoittajat näyttävät ajattelevan, keksiä Jeesuksen sanomisia ja tekemisiä noina varhaisina vuosina, jolloin elossa oli niin monia Hänen opetuslapsiaan, jotka saattoivat muistaa, mitä oli tapahtunut ja mitä ei. – – Opetuslapsilla ei ollut varaa antautua siihen vaaraan, että he olisivat esittäneet epätarkkoja tietoja (tosiasioiden tahallisesta väärentämisestä puhumattakaan), sillä heti olisi löytynyt sellaisia, jotka olisivat varsin kernaasti paljastaneet asian todellisen laidan.”

Mikseivät he usko?

Jotkut oppineet ovat kuitenkin edelleen epäileviä. Samalla kun he olettavat, että Raamatun kertomus on kuvitteellinen, he tutkivat innokkaasti apokryfisiä kirjoituksia ja pitävät niitä luotettavina! Miksi? Ilmeisesti Raamatun kertomus sisältää asioita, joita monet nykyajan älymystöön kuuluvat eivät halua uskoa.

Vuonna 1871 julkaistussa kirjassaan Union Bible Companion S. Austin Allibone esitti epäilijöille haasteen. Hän kirjoitti: ”Jos joku sanoo epäilevänsä evankeliumien sisältämän historian totuudellisuutta, niin kysy häneltä, millä perusteella hän uskoo Caesarin kuolleen Capitoliumilla tai paavi Leo III:n kruunanneen keisari Kaarle Suuren Lännen hallitsijaksi vuonna 800. – – Me uskomme kaikki ne väitteet, joita – – on esitetty näistä miehistä, koska meillä on historiallisia todisteita niiden totuudellisuudesta. – – Jos tämänkaltaisen todistamisen jälkeen jotkut yhä kieltäytyvät uskomasta, me hylkäämme heidät typerän uppiniskaisina tai toivottoman tietämättöminä. Mitä meidän sitten on sanottava niistä, jotka väittävät, etteivät he ole tulleet vakuuttuneiksi huolimatta niistä runsaista todisteista, jotka on nyt esitetty Pyhän Raamatun oikeaperäisyydestä? – – he eivät halua uskoa siihen, mikä nöyrryttää heitä ja pakottaa heidät elämään toisella tavalla.”

Joillakin epäilijöillä on tosiaan omat taka-ajatuksensa, kun he hylkäävät Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset. Heidän ongelmanaan ei ole niiden luotettavuus, vaan niiden normit. Esimerkiksi Jeesus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14.) Monet kristityiksi tunnustautuvat ovat kuitenkin tiiviisti mukana tämän maailman politiikassa ja osallistuvat jopa verisiin sotiin. Monet ihmiset haluaisivat Raamatun mukautuvan heidän omiin normeihinsa sen sijaan, että he mukautuisivat Raamatun normeihin.

Pysähdypä miettimään myös moraaliasioita. Jeesus antoi Tyatiran seurakunnalle voimakkaita neuvoja haureuden suvaitsemisen johdosta. ”Minä olen se, joka tutkii munuaiset ja sydämet”, hän sanoi heille, ”ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.”b (Ilmestys 2:18–23.) Mutta eivätkö monet kristityiksi tunnustautuvat silti heitä moraalinormeja romukoppaan? He hylkäävät mieluummin sen, mitä Jeesus sanoi, kuin moraalittoman käytöksensä.

Haluttomina hyväksymään Raamatun Jeesusta oppineet ovat luoneet omatekoisen Jeesuksen. He syyllistyvät tarujen sepittämiseen, mistä he syyttävät väärin evankeliumin kirjoittajia. He pitävät kiinni sellaisista Jeesuksen elämästä kertovista osista, jotka he haluavat hyväksyä, hylkäävät loput ja lisäävät joitakin omia yksityiskohtia. Todellisuudessa heidän vaeltava viisaansa tai yhteiskunnallisiin asioihin puuttuva vallankumousmiehensä ei ole se historiallinen Jeesus, jota he väittävät etsivänsä; sen sijaan hän on pelkkä ylpeiden akateemisten kuvitelmien tuote.

Todellisen Jeesuksen löytäminen

Jeesus pyrki herättämään niiden sydämen, jotka vilpittömästi tunsivat totuuden ja vanhurskauden nälkää (Matteus 5:3, 6; 13:10–15). Tällaiset ihmiset ilmaisevat vastakaikua Jeesuksen kehotukselle: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (Matteus 11:28–30.)

Todellinen Jeesus ei paljastu nykyajan oppineiden kirjoista, eikä häntä löydä kristikunnan kirkoista, joista on tullut ihmistekoisten perinteiden kasvualusta. Historiallisen Jeesuksen voit löytää omasta Raamatustasi. Haluaisitko tietää hänestä enemmän? Jehovan todistajat auttavat sinua tässä mielellään.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

KRITIIKIN VUOSISADAT

Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin kohdistuva kritiikki sai jalansijaa yli 200 vuotta sitten, kun saksalainen filosofi Hermann Samuel Reimarus (1694–1768) väitti: ”Meillä on perusteita tehdä selvä ero sen välillä, mitä apostolit kirjoituksissaan opettivat ja mitä Jeesus itse omana elinaikanaan julisti ja opetti.” Reimaruksen ajasta lähtien monia oppineita on opetettu ajattelemaan samalla tavalla.

Kirjassa The Real Jesus sanotaan, että monet entisaikojen kriitikot eivät omasta mielestään olleet luopioita. Sen sijaan ”he pitivät itseään aidompina kristittyinä, koska he olivat vapautuneet dogmien ja taikauskon kahleista”. He ajattelivat, että historiallis-kriittinen raamatuntutkimus oli ”kristillisyyden puhdistettu muoto”.

Surullinen tosiasia on, että kristikunnasta on tullut ihmistekoisten perinteiden kasvualusta. Opit kuolemattomasta sielusta, kolminaisuudesta ja tulisesta helvetistä ovat vain joitakin niistä opetuksista, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Mutta Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat eivät olleet vastuussa tästä totuuden turmeltumisesta. Päinvastoin he taistelivat väärien opetusten ensi merkkejä vastaan ensimmäisen vuosisadan puolivälissä, jolloin Paavali kirjoitti, että luopumus oli ”jo vaikuttamassa” kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa (2. Tessalonikalaisille 2:3, 7). Voimme luottaa siihen, että Kreikkalaisten kirjoitusten kertomus on historiallinen ja opillinen totuus.

[Tekstiruutu s. 7]

MILLOIN EVANKELIUMIT KIRJOITETTIIN?

Monet Uuden testamentin kriitikot väittävät, että evankeliumit kirjoitettiin kauan niissä kerrottujen tapahtumien jälkeen ja että sen vuoksi ne sisältävät melko varmasti epätarkkuuksia.

Todisteet viittaavat kuitenkin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien varhaiseen kirjoitusajankohtaan. Joidenkin Matteuksen käsikirjoitusten jälkikirjoitukset osoittavat, että se kirjoitettiin alun perin jo vuonna 41. Luukas kirjoitettiin todennäköisesti vuosina 56–58, sillä Apostolien tekojen kirja (joka valmistui luultavasti vuonna 61) osoittaa, että sen kirjoittaja, Luukas, oli jo laatinut ’ensimmäisen kertomuksensa’ eli evankeliuminsa (Apostolien teot 1:1). Ajatellaan, että Markuksen evankeliumi on laadittu Roomassa joko Paavalin ensimmäisen tai toisen vankeuden aikana – luultavasti vuosina 60–65.

Myös professori Craig L. Blomberg pitää noita evankeliumeja aiemmin kirjoitettuina. Hän sanoo, että silloinkin, kun liitämme mukaan Johanneksen evankeliumin, joka laadittiin ensimmäisen vuosisadan lopussa, ”olemme yhä paljon lähempänä alkuperäisiä tapahtumia kuin olivat monet entisaikojen elämäkerrat. Esimerkiksi Aleksanteri Suuren elämäkerran kaksi varhaisinta kirjoittajaa, Arrianos ja Plutarkhos, kirjoittivat yli 400 vuotta sen jälkeen, kun Aleksanteri kuoli vuonna 323 eaa., mutta silti historioitsijat pitävät noita elämäkertoja yleensä luotettavina. Aikaa myöten Aleksanterin elämästä syntyi tarunomaisia kertomuksia, suurin osa kuitenkin vasta satoja vuosia näiden kahden kirjoittajan jälkeen.” Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historialliset osat ansaitsevat varmasti vähintäänkin yhtä suuren luottamuksen kuin maalliset historiat.

[Kuva s. 8]

Ilo on ylimmillään kaikkialla tulevassa maallisessa paratiisissa