Pelkäätkö luottaa toisiin ihmisiin?
”MINULLA ei ole ketään, jolle voisin puhua. Ihmiset eivät ymmärrä. Heillä on tarpeeksi huolta omissa ongelmissaan. Ei heillä ole aikaa minun ongelmilleni.” Monet ajattelevat näin eivätkä siksi puhu asioistaan toisille. Kun ihmiset kysyvät, mitä heille kuuluu, he haluaisivat monesti puhua heille mutteivät puhu. He eivät yksinkertaisesti osaa avautua.
On toki olemassa niitä, jotka eivät halua toisten apua. Toisaalta monet haluavat kovasti saada apua mutta pelkäävät paljastaa syvimpiä ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan. Oletko sinä yksi heistä? Eikö todellakaan ole ketään, johon voit luottaa?
Pelon ymmärtäminen
Nykymaailmassa vallitsee epäluottamuksen ilmapiiri. Nuoret eivät puhu vanhemmilleen. Vanhemmat eivät osaa keskustella toistensa kanssa. Harvat ovat halukkaita puhumaan vallanpitäjien kanssa. Kykenemättöminä uskoutumaan muille ihmisille jotkut yrittävät paeta ongelmiaan turvautumalla alkoholiin tai huumeisiin tai omaksumalla riehakkaan elämäntyylin (Sananlaskut 23:29–35; Jesaja 56:12).
Luottamus auktoriteetteihin, kuten pappeihin, lääkäreihin, terapeutteihin ja opettajiin, on horjunut epärehellisyyttä ja moraalittomuutta koskevien loputtomien paljastusten vuoksi. Esimerkiksi erään arvion mukaan yli 10 prosenttia papeista syyllistyy sopimattomaan sukupuoliseen käytökseen. Eräs kirjoittaja huomauttaa, että nämä ”luottamuksen rikkojat – – aiheuttavat kuiluja, halkeamia ja säröjä ihmissuhteisiin”. Miten tämä vaikuttaa heidän seurakuntiinsa? Se tuhoaa luottamuksen.
Laajalle levinnyt moraalin rappeutuminen on johtanut kriisiin myös perhe-elämän alueella, niin että vaikeat perheolot ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Koti oli aikoinaan tukea antava ympäristö. Nykyään se ei ole monesti paljon muuta kuin huoltoasema, jossa tankataan ruoka-aikoina. Kun lapsi varttuu perheessä, jossa ei ilmaista ”luonnollista kiintymystä”, hän ei tavallisesti kykene luottamaan toisiin aikuisena (2. Timoteukselle 3:3).
Lisäksi kun maailman olosuhteet huononevat, olemme yhä useammin alttiina sellaisille kokemuksille, jotka saattavat olla traumaattisia. Profeetta Miika kirjoitti samankaltaisessa tilanteessa: ”Älkää panko luottamustanne uskottuun ystävään.” (Miika 7:5.) Sinä voit ajatella samalla tavalla, kun olet kokenut jonkin pienehkön pettymyksen tai kun luottamuksesi on rikottu tai kun olet ollut hengenvaarallisessa tilanteessa. Sinun on vaikea jälleen luottaa toisiin, sinusta tulee henkisesti turta, ja elät päivän toisensa jälkeen henkisen muurin ympäröimänä (vrt. Psalmit 102:1–7). On totta, että tällainen asenne saattaa auttaa jatkamaan, mutta ’sydämen tuska’ riistää elämästäsi kaiken todellisen ilon (Sananlaskut 15:13). Totuus on, että ihmisen hengellinen, tunneperäinen, henkinen ja fyysinen terveys vaatii sitä, että tuo muuri täytyy murtaa ja ihmisen on opittava luottamaan toisiin. Onko se mahdollista? Kyllä on.
Miksi muuri täytyy murtaa?
Toisille uskoutuminen huojentaa levotonta sydäntä. Hanna koki tämän. Hänellä oli hyvä avioliitto ja turvallinen koti, mutta hän tunsi syvää ahdistusta. Vaikka hänen ”sielunsa oli katkera”, hän toimi viisaasti ja ”alkoi rukoilla Jehovaa” niin voimaperäisesti, että hänen äänettömät huulensa värähtelivät. Hän tosiaan uskoutui Jehovalle. Sitten hän avasi sydämensä Jumalan edustajalle Eelille. Millaiset olivat tulokset? Hanna ”meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet huolestuneilta”. (1. Samuelin kirja 1:1–18.)
Useimmissa kulttuureissa on oltu selvillä siitä, miten hyödyllistä on avautua toisille. Esimerkiksi ajatusten ja kokemusten jakaminen samanlaisissa tilanteissa olleiden ihmisten kanssa voi olla hyödyllistä. Tutkijat sanovat: ”Tunneperäinen eristäytyminen sairastuttaa ihmisen: meidän täytyy avautua pysyäksemme mieleltämme terveinä.” Yhä useammat tutkimukset vahvistavat seuraavan henkeytetyn sananlaskun paikkansapitävyyden: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananlaskut 18:1.)
Ellei ihminen avaudu toisille, miten he voivat auttaa häntä? Vaikka Jehova Jumala on sydänten lukija, sisimmät ajatuksemme ja tunteemme pysyvät salassa perheeltämme ja ystäviltämme – ellemme avaudu (1. Aikakirja 28:9). Kun ongelma koskee Jumalan lain rikkomista, tunnustamisen lykkääminen vain pahentaa tilannetta (Sananlaskut 28:13).
Varmasti siitä saatava hyöty, että kertoo luottamuksellisesti ahdistuksestaan toisille, painaa vaa’assa paljon enemmän kuin vaara tulla loukatuksi. Tämä ei toki merkitse sitä, että meidän pitäisi selittää omia asioitamme aivan kenelle tahansa (vrt. Tuomarit 16:18; Jeremia 9:4; Luukas 21:16). ”On tovereita, jotka ovat valmiita murskaamaan toisensa”, varoittaa Sananlaskujen 18:24 mutta jatkaa: ”On ystävä, joka pysyy läheisempänä kuin veli.” Mistä voit löytää tällaisen ystävän?
Luota perheeseesi
Jos sinulla on jokin ongelma, oletko yrittänyt keskustella siitä aviopuolisosi tai vanhempiesi kanssa? ”Monesti tarvitaan vain sitä, että ongelmista keskustellaan perusteellisesti”, myöntää eräs kokenut neuvoja (Sananlaskut 27:9). Kristityt aviomiehet, jotka ’rakastavat vaimoaan niin kuin itseään’, vaimot, jotka ovat ”alamaisia miehelleen”, ja vanhemmat, jotka suhtautuvat vakavasti Jumalan antamaan vastuuseen ’kasvattaa lapsiaan Jehovan mielenohjauksessa’, tekevät kovasti työtä sen hyväksi, että heistä tulisi empaattisia kuuntelijoita ja hyviä neuvonantajia (Efesolaisille 5:22, 33; 6:4). Vaikka Jeesuksella ei ollut vaimoa eikä lapsia lihallisessa merkityksessä, hän antoi tästä erinomaisen esimerkin! (Markus 10:13–16; Efesolaisille 5:25–27.)
Entä jos ongelma on sellainen, ettei sitä pystytä selvittämään perheen kesken? Kristillisessä seurakunnassa meidän ei koskaan tarvitse olla yksin. ”Kuka on heikko minun olematta heikko?” sanoi apostoli Paavali (2. Korinttilaisille 11:29). Hän neuvoi: ”Kantakaa edelleen toistenne taakkoja.” (Galatalaisille 6:2; Roomalaisille 15:1.) Voimme hengellisten veljien ja sisarten joukosta löytää epäilemättä useamman kuin yhden ”veljen, joka on syntynyt ahdingon varalle” (Sananlaskut 17:17).
Luota seurakuntaan
Yli 80 000:ssa Jehovan todistajien seurakunnassa ympäri maailmaa on nöyriä miehiä, jotka palvelevat ”työtovereina teidän iloksenne” (2. Korinttilaisille 1:24). Nämä ovat vanhimpia. Jesaja sanoo: ”Jokaisen täytyy osoittautua kuin kätköpaikaksi tuulelta ja suojapaikaksi rajuilmalta, kuin vesivirroiksi vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjoksi nääntyneessä maassa.” Juuri tällaisia vanhimmat pyrkivät olemaan. (Jesaja 32:2; 50:4; 1. Tessalonikalaisille 5:14.)
Vanhimmat täyttävät Raamatun vaatimukset ennen kuin ’pyhä henki nimittää’ heidät. Tämä tieto epäilemättä vahvistaa luottamustasi heihin. (Apostolien teot 20:28; 1. Timoteukselle 3:2–7; Titukselle 1:5–9.) Se mitä keskustelet jonkun vanhimman kanssa, pysyy ehdottoman luottamuksellisena. Luotettavuus on yksi hänen pätevyysvaatimuksistaan (vrt. 2. Mooseksen kirja 18:21; Nehemia 7:2).
Seurakunnan vanhimmat ”valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin” (Heprealaisille 13:17). Eikö tämä saakin sinut panemaan luottamuksesi näihin miehiin? Kaikilla vanhimmilla eivät samat ominaisuudet luonnollisestikaan ole yhtä vahvoja. Toiset voivat tuntua helpommin lähestyttäviltä, huomaavaisemmilta tai ymmärtäväisemmiltä kuin toiset. (2. Korinttilaisille 12:15; 1. Tessalonikalaisille 2:7, 8, 11.) Mikset uskoutuisi sellaiselle vanhimmalle, jonka seurassa tunnet olosi mukavaksi?
Nämä miehet eivät ole palkallisia ammattilaisia. Sen sijaan he ovat Jehovan antamia ”lahjoja ihmisinä”, joiden tarkoitus on auttaa sinua (Efesolaisille 4:8, 11–13; Galatalaisille 6:1). Miten? Käyttämällä taitavasti Raamattua he soveltavat sen parantavaa voimaa sinun tilanteeseesi (Psalmit 107:20; Sananlaskut 12:18; Heprealaisille 4:12, 13). He rukoilevat sinun kanssasi ja sinun puolestasi (Filippiläisille 1:9; Jaakobin kirje 5:13–18). Tällaisten rakkaudellisten neuvonantajien apu voi myötävaikuttaa suuresti raskaan mielialan kohenemiseen ja mielenrauhan palautumiseen.
Luottamuksellisten suhteiden rakentaminen
Se että pyytää apua, neuvoja tai vain kuulevaa korvaa, ei ole merkki heikkoudesta tai epäonnistumisesta. Siten ihminen vain tunnustaa realistisesti, että olemme epätäydellisiä ja ettei kenelläkään ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Suurin neuvonantajamme ja uskottumme on varmasti taivaallinen Isämme, Jehova Jumala. Yhdymme psalmistaan, joka kirjoitti: ”Jehova on voimani ja kilpeni. Häneen on sydämeni luottanut. Ja minua on autettu.” (Psalmit 28:7.) Rukouksessa voimme varauksettomasti ’vuodattaa sydämemme’ hänelle milloin vain luottaen siihen, että hän kuulee meitä ja huolehtii meistä (Psalmit 62:7, 8; 1. Pietarin kirje 5:7).
Mutta miten voit oppia luottamaan vanhimpiin ja muihin seurakunnan jäseniin? Ensiksikin tutki itseäsi. Ovatko pelkosi täysin aiheellisia? Epäiletkö toisten vaikuttimia? (1. Korinttilaisille 13:4, 7.) Voiko loukatuksi tulemisen riskin minimoida jollain tapaa? Kyllä voi. Miten? Yritä tutustua toisiin henkilökohtaisesti hengellisten toimien yhteydessä. Keskustele heidän kanssaan seurakunnankokouksissa. Käykää yhdessä talosta-taloon-työssä. Luottamus, samoin kuin kunnioitus, täytyy ansaita. Ole siksi kärsivällinen. Kun opit tuntemaan esimerkiksi jonkun hengellisen paimenen, luottamuksesi häneen kasvaa. Paljasta huoliasi vähän kerrassaan. Jos hän reagoi sopivalla, myötätuntoisella ja ymmärtäväisellä tavalla, voit sen jälkeen ehkä yrittää paljastaa enemmän.
Ne jotka palvovat kanssamme Jehovaa, erityisesti kristityt vanhimmat, ponnistelevat kovasti jäljitelläkseen Jumalan rakastettavia ominaisuuksia ihmissuhteissaan (Matteus 5:48). Tämä luo seurakuntaan luottamuksen ilmapiirin. Muuan pitkäaikainen vanhin sanoo: ”Veljien on tiedettävä eräs asia: Siitä riippumatta, mitä ihminen tekee, vanhin ei menetä kristillistä rakkauttaan häntä kohtaan. Vanhin ei ehkä pidä siitä, mitä tehtiin, mutta hän rakastaa edelleen veljeään ja haluaa auttaa häntä.”
Ongelman kanssa ei siis tarvitse painiskella yksin. Puhu jollekulle, jolla on ”hengellisiä edellytyksiä” ja joka voi auttaa sinua kantamaan taakkaasi (Galatalaisille 6:1). Muista, että ”huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa”, mutta ”miellyttävät sanat ovat hunajakenno: makeat sielulle ja lääkitys luille” (Sananlaskut 12:25; 16:24).
[Tekstiruutu s. 26]
Ketä tahansa kristittyä voidaan pyytää auttamaan jotakuta sukulaista, ystävää tai hengellistä veljeä hänen ongelmassaan. Tiedätkö miten auttaa?
Hyvä neuvonantaja
on helposti lähestyttävä: Matteus 11:28, 29; 1. Pietarin kirje 1:22; 5:2, 3
valitsee sopivan ajan ja paikan: Markus 9:33–37
yrittää ymmärtää ongelman: Luukas 8:18; Jaakobin kirje 1:19
ei reagoi liian voimakkaasti: Kolossalaisille 3:12–14
auttaa kestämään ja voittamaan tuskallisia tunteita: 1. Tessalonikalaisille 5:14; 1. Pietarin kirje 3:8
tuntee omat rajoituksensa: Galatalaisille 6:3; 1. Pietarin kirje 5:5
antaa nimenomaisia neuvoja: Psalmit 19:7–9; Sananlaskut 24:26
säilyttää luottamuksen: Sananlaskut 10:19; 25:9