Salailua Herran nimessä

MAALISKUUSSA 1995 Japanissa Tokion metrossa sattunut myrkkykaasuisku tappoi 12 ihmistä, sairastutti tuhansia muita ja auttoi paljastamaan erään salaisuuden. Uskonlahko nimeltä Aum Shinrikyo (Korkein totuus) oli salaa varastoinut sariinikaasua käyttääkseen sitä pyrkimyksissään mystisiin päämääriin.

Kuukautta myöhemmin pommiräjähdys vahingoitti pahoin liittovaltion virastotaloa Oklahoma Cityssä Yhdysvalloissa ja 167 henkeä sai surmansa. Todisteet näyttivät viittaavan siihen, että isku oli jollakin tavalla yhteydessä siihen lukkiutuneeseen tilanteeseen, joka oli syntynyt hallituksen ja Daavidin oksa -nimisen uskonlahkon välille Wacossa Texasissa tasan kaksi vuotta aiemmin. Tuolloin kuoli noin 80 lahkon jäsentä. Lisäksi pommi-isku paljasti jotakin, mitä useimmat ihmiset eivät tienneet: Yhdysvalloissa toimii nykyään kymmeniä puolisotilaallisia ryhmiä, joista ainakin joidenkin epäillään suunnittelevan salaa hallituksenvastaisia toimia.

Sitten vuoden 1995 lähestyessä loppuaan 16 ihmisen hiiltyneet ruumiit löydettiin eräästä metsiköstä Grenoblen läheltä Ranskasta. Nämä ihmiset olivat kuuluneet pieneen uskonlahkoon nimeltä Auringon temppelin veljeskunta, joka oli ollut esillä uutisissa Sveitsissä ja Kanadassa lokakuussa 1994, kun 53 sen jäsentä oli joko tehnyt itsemurhan tai tullut murhatuksi. Mutta tuon murhenäytelmän jälkeenkin lahko oli jatkanut toimintaansa. Tähän päivään saakka sen motiivit ja tavoitteet ovat pysyneet hämärän peitossa.

Uskonnollisen salailun vaarat

Kun tällaiset tapahtumat otetaan huomioon, onko mikään ihme, että monet ihmiset luovat epäluuloisen silmäyksen uskonnollisiin ryhmiin? Kukaan ei varmasti haluaisi tukea salaista järjestöä – uskonnollista tai ei-uskonnollista – joka käyttää hänen luottamustaan hyväkseen väärällä tavalla ja saa hänet toimimaan sellaisten päämäärien hyväksi, joita hän ei kannata. Miten ihmiset sitten voivat välttyä joutumasta kyseenalaisten salaseurojen ansaan?

Jonkin salaseuran jäsenyyttä harkitsevan olisi ilmeisestikin viisasta ottaa selvää seuran todellisista tavoitteista. Ystävien tai tuttavien ei tulisi antaa painostaa, eikä päätösten pitäisi perustua tunteisiin vaan tosiasioihin. On syytä muistaa, että todennäköisesti kyseinen ihminen itse – eivät muut – joutuu vastaamaan kaikista mahdollisista seurauksista.

Raamatun periaatteiden noudattaminen on varmin tapa kiertää kaukaa vaaralliset ryhmät, joiden motiivit eivät ole kovinkaan kunniallisia (Jesaja 30:21). Tähän sisältyy se, että pysyy poliittisesti puolueettomana, osoittaa rakkautta toisia, jopa vihollisia, kohtaan, karttaa ”lihan tekoja” ja kehittää Jumalan hengen hedelmää. Ennen kaikkea se, että tosi kristityt eivät saa olla osa maailmasta, niin kuin ei Jeesuskaan ollut osa maailmasta, estää heitä menemästä mukaan maailmallisiin salaseuroihin. (Galatalaisille 5:19–23; Johannes 17:14, 16; 18:36; Roomalaisille 12:17–21; Jaakobin kirje 4:4.)

Jehovan todistajat ovat vilpittömiä Raamatun tutkijoita, jotka suhtautuvat uskoonsa vakavasti ja yrittävät avoimesti elää sen mukaan. Heidät tunnetaan kautta maailman uskonnollisena ryhmänä, joka ’etsii rauhaa ja pyrkii siihen’ (1. Pietarin kirje 3:11). Heidän julkaisussaan Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia todetaan paikkansapitävästi: ”Jehovan todistajat eivät ole missään mielessä mikään salaseura. Heidän Raamattuun perustuvat uskonkäsityksensä selitetään kokonaisuudessaan julkaisuissa, jotka ovat kenen tahansa saatavissa. Lisäksi he ponnistelevat erityisesti kutsuakseen yleisöä kokouksiin katsomaan ja kuulemaan itse, mitä niissä tapahtuu.”

Tosi uskonto ei harjoita minkäänlaista salailua. Tosi Jumalan palvojia ei ole neuvottu salaamaan sitä, keitä he ovat, eikä pimittämään sitä, mihin he Jehovan todistajina pyrkivät. Jeesuksen varhaiset opetuslapset täyttivät Jerusalemin opetuksellaan. Heidän uskonkäsityksistään ja toiminnastaan tiedettiin yleisesti. Sama pitää paikkansa nykyään Jehovan todistajista. On ymmärrettävää, että kun diktatoriset hallitukset rajoittavat epäoikeudenmukaisesti palvontavapautta, kristittyjen täytyy jatkaa toimintaansa varovaisesti ja rohkeasti ja ”totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”; he joutuvat tällaiseen tilanteeseen rohkean julkisen todistamisensa vuoksi. (Apostolien teot 5:27–29; 8:1; 12:1–14; Matteus 10:16, 26, 27.)

Jos mielessäsi on joskus käväissyt sellainen ajatus, että Jehovan todistajat saattaisivat olla salainen kultti tai lahko, se on johtunut todennäköisesti siitä, että sinä et ole tiennyt heistä tarpeeksi. Monet olivat varmasti samanlaisessa tilanteessa ensimmäisellä vuosisadalla.

Apostolien tekojen 28. luvussa kerrotaan, että apostoli Paavali tapasi ”juutalaisten huomattavimmat miehet” Roomassa. He sanoivat hänelle: ”Meistä on sopivaa kuulla sinulta, mitkä ajatuksesi ovat, sillä totisesti me tiedämme tästä lahkosta, että sitä vastaan puhutaan kaikkialla.” (Apostolien teot 28:16–22.) Vastauksessaan Paavali ”selitti heille asiaa todistamalla perusteellisesti Jumalan valtakunnasta”, ja ”jotkut alkoivat uskoa” (Apostolien teot 28:23, 24). Heille koitui varmasti pysyvää hyötyä siitä, että he saivat täsmällistä tietoa tosi kristillisyydestä.

Koska Jehovan todistajat ovat vihkiytyneet palvelemaan Jumalaa avoimesti ja julkisesti, he kertovat ilomielin toimintaansa ja uskonkäsityksiään koskevista selvistä tosiasioista kenelle tahansa, joka haluaa kuulla niistä. Mikset ottaisi asiasta itse selvää, niin että todella tietäisit, mihin he uskovat?

[Kuva s. 6]

Jehovan todistajat kertovat mielellään, keitä he ovat ja mitä he tekevät