Kallionkielekkeiden akrobaatit
KUOLLEENMEREN länsirannalla sijaitsivat En-Gedin muinainen kaupunki ja sitä ympäröivä samanniminen erämaa. Alueen kivikkoiset solat ja jyrkänteet tarjoavat ihanteellisen asuinpaikan Luvatun maan vuorikauriille, jotka ovat samanlaisia kuin ne, joita näkyy kuvassa.
Tämä varmajalkainen luontokappale on yksi eläinmaailman ihmeistä. Avataanpa Raamattu ja tarkastellaan lähemmin tätä kiehtovaa eläintä.
”Korkeat vuoret ovat vuorikauriita varten”
Näin lauloi psalmista (Psalmit 104:18). Vuorikauriit ovat omiaan elämään korkeilla paikoilla. Ne ovat äärimmäisen ketteriä ja liikkuvat epätasaisessa maastossa erittäin vakaasti ja nopeasti. Tämä on osaksi niiden sorkkien rakenteen ansiota. Varpaiden väli voi levitä vuohen painon alla, minkä tähden eläimen ote on luja sen seistessä tai liikkuessa kapeilla kallionkielekkeillä.
Vuorikauriit säilyttävät myös poikkeuksellisen hyvin tasapainonsa. Ne voivat hypätä pitkiä matkoja ja päätyä ulkonemalle, jolle hädin tuskin mahtuvat kaikki neljä jalkaa. Biologi Douglas Chadwick seurasi kerran, miten eräs vuorikauriisiin kuuluva vuohi onnistui tasapainoilemalla pääsemään pois ulkonemalta, joka oli niin kapea, ettei se mahtunut kääntymään sillä ympäri. Hän kertoo: ”Kun vuohi oli luonut silmäyksen seuraavaan ulkonemaan, joka oli noin 120 metriä alempana, se asetti etujalkansa tukevasti maahan, siirsi hitain askelin takaruumistaan päänsä yli kallioseinää pitkin ikään kuin olisi tehnyt kärrynpyörää. Pidättäessäni hengitystä vuohi jatkoi, kunnes sen takajalat olivat maassa ja katse kohti tulosuuntaa.” (National Geographic.) Ei ihme, että vuorikauriita on sanottu ”kallionkielekkeiden akrobaateiksi”!
’Tiedätkö, milloin vuorikauriit poikivat?’
Vuorikauriit ovat hyvin arkoja. Ne elävät mieluiten poissa ihmisten lähettyviltä. Ihmisten on todellisuudessa vaikea päästä riittävän lähelle näitä eläimiä voidakseen tarkkailla niitä niiden luonnollisessa ympäristössä. Siksi Hän, joka omistaa ”tuhansien vuorten eläimet”, saattoi aiheellisesti kysyä Job-nimiseltä mieheltä: ”Tiedätkö kalliolla olevien vuorikauriiden poikimisajan?” (Psalmit 50:10; Job 39:1.)
Jumalan antama vaisto sanoo naarasvuorikauriille, milloin on aika synnyttää. Se etsii turvallisen paikan ja synnyttää yhden tai kaksi poikasta, tavallisesti toukokuun lopussa tai kesäkuussa. Jo muutaman päivän kuluttua vastasyntyneiden poikasten askel on vakaa.
”Rakastettava naarasjalohirvi ja viehättävä vuorikauris”
Viisas kuningas Salomo kehotti aviomiehiä: ”Iloitse nuoruutesi vaimon kanssa, rakastettavan naarasjalohirven ja viehättävän vuorikauriin.” (Sananlaskut 5:18, 19.) Tarkoitus ei ollut väheksyä naisia. Salomo viittasi ilmeisesti näiden eläinten kauneuteen, viehkeyteen ja muihin erinomaisiin ominaisuuksiin.
Vuorikauris kuuluu niihin lukemattomiin ”eläviin sieluihin”, jotka ovat valtava todiste Luojan viisaudesta (1. Mooseksen kirja 1:24, 25). Emmekö olekin onnellisia, että Jumala on ympäröinyt meidät niin monilla kiehtovilla luontokappaleilla?
[Kuvan lähdemerkintä s. 24]
Lupa: Athens University