Tertius – Paavalin uskollinen sihteeri

TERTIUKSEN edessä oli haaste. Apostoli Paavali halusi käyttää häntä sihteerinään pitkän kirjeen kirjoittamisessa kristityille tovereilleen Roomaan. Se olisi kovaa työtä.

Miksi sihteerinä toimiminen oli niin vaikeaa ensimmäisellä vuosisadalla? Miten tuota työtä tehtiin? Mitä kirjoitusmateriaaleja silloin käytettiin?

Antiikin sihteerit

Muinaisessa kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa oli erilaisia sihteereitä. Jotkut miehet toimivat sihteereinä valtion palveluksessa – julkisina virkamiehinä, jotka työskentelivät kanslioissa. Oli myös yleisiä sihteereitä, jotka tarjosivat palveluitaan kansalaisille toreilla. Varakkaat ihmiset pitivät yksityissihteereitä (usein orjia). Lisäksi oli avuliaita ystäviä, jotka kirjoittivat mielellään kirjeitä toisten puolesta. Oppineen E. Randolph Richardsin mukaan näiden epävirallisten sihteerien taidot ”saattoivat vaihdella minimaalisesta kielitaidosta tai kirjoitustekniikan hallinnasta taituruuteen, joka tuotti nopeasti täsmällisen, asianmukaisen ja viehättävän kirjeen”.

Ketkä tavallisesti käyttivät sihteereitä? Ensinnäkin ne, jotka eivät osanneet lukea eivätkä kirjoittaa. Monet muinaiset sopimukset ja liikekirjeet päätettiin huomautukseen, jossa sihteeri vahvisti kirjoittaneensa asiakirjan hänelle työn uskoneen henkilön kykenemättömyyden vuoksi. Toista syytä sihteerin palkkaamiseen valaisee Thebasta Egyptistä lähetetty ikivanha kirje. Se on kirjoitettu erään Askhlēpiadēksen puolesta, ja sen lopussa sanotaan: ”Eumēlos, Herman poika, on kirjoittanut hänen puolestaan – – koska hän kirjoittaa jokseenkin hitaasti.”

Luku- ja kirjoitustaito ei kuitenkaan näytä ratkaisseen sihteerin käyttöä. Raamatunselittäjä John L. McKenzien mukaan syy siihen, miksi ihmiset turvautuivat sihteerin palveluksiin, ”ei luultavasti ollut edes huoli tekstin luettavuudesta, vaan pikemminkin sen kauneudesta tai ainakin siisteydestä”. Kirjoittaminen oli työlästä jopa koulunkäyneille ihmisille, varsinkin kun oli kyse pitkistä ja monimutkaisista teksteistä. Oppinut J. A. Eschlimann sanoo, että kaikki, jotka suinkin pystyivät, ”pysyivät mielihyvin erossa tästä työstä ja uskoivat sen orjien, ammattimaisten kirjurien, huoleksi”. On helppo ymmärtää, mikseivät ihmiset kirjoittaneet mielellään omia kirjeitään, kun otetaan vielä huomioon kirjoitusmateriaalit ja työolosuhteet.

Kirjoitusmateriaalina käytettiin ensimmäisellä vuosisadalla tavallisesti papyrusta. Tästä kasvista saatiin ohuita suikaleita leikkaamalla sen varsien ydinosat pitkittäissuuntaisesti. Suikaleita levitettiin vieri viereen. Ensimmäisen kerroksen päälle ladottiin toinen kerros suikaleita poikittain. Nämä kaksi kerrosta puristettiin yhteen ”paperiarkiksi”.

Kirjoittaminen tälle pinnalle ei ollut helppoa. Se oli epätasainen ja kuituinen. Oppineen Angelo Pennan mukaan ”papyruksen huokoiset kuidut saivat musteen leviämään, varsinkin pienen pieniä uomia myöten, joita jäi ohuiden suikaleiden väliin”. Sihteeri saattoi työskennellä istuen maassa jalat ristissä ja pitäen toisella kädellä arkkia kirjoituslautaa vasten. Jos hän oli kokematon tai jos materiaalit eivät olleet parasta laatua, hänen ruokokynänsä saattoi tarttua papyrukseen, arkki saattoi repeytyä tai kirjoituksesta saattoi tulla epäselvää.

Muste oli tehty noen ja jonkin kasvineritteen sekoituksesta. Mustetta myytiin tankoina, ja sitä täytyi liottaa vedessä mustesäiliössä ennen kuin sillä voitiin kirjoittaa. Muita välineitä, joita Tertiuksen kaltaisella sihteerillä oli luultavasti käytössään, olivat veitsi ruokokynän teroittamiseen ja kostea sieni virheiden pyyhkimiseen. Jokainen merkki oli kirjoitettava huolellisesti. Siksi kirjoittaminen oli hidasta ja jokseenkin vaivalloista.

’Minä Tertius lähetän teille terveisiä’

Niiden terveisten joukossa, jotka mainitaan roomalaisille kirjoitetun kirjeen lopussa, on myös Paavalin sihteerin terveiset. Hän kirjoitti: ”Minä Tertius, joka olen suorittanut tämän kirjeen kirjoittamisen, lähetän teille terveisiä Herrassa.” (Roomalaisille 16:22.) Tämä on ainoa kerta, kun Paavalin kirjoituksissa mainitaan suoraan joku hänen sihteereistään.

Tertiuksesta tiedetään vain vähän. Siitä että hän lähettää terveisiä ”Herrassa”, voidaan päätellä hänen olleen uskollinen kristitty. Hän oli luultavasti Korintin kristillisen seurakunnan jäsen, ja hän on saattanut tuntea monia Rooman kristittyjä. Raamatunoppinut Giuseppe Barbaglio arvelee, että Tertius oli joko orja tai vapautettu orja. Miksi? Ensinnäkin koska ”kirjurit kuuluivat yleensä tähän luokkaan; lisäksi koska hänen latinalainen nimensä – – oli erittäin yleinen orjien ja vapautettujen orjien keskuudessa”. ”Hän ei siksi ollut ’neutraali’ ammattikirjoittaja, vaan työtoveri, joka tällä tavalla auttoi Paavalia laatimaan pisimmät ja selväsanaisimmat kirjoituksensa – se oli arvokas palvelus, joka säästi Paavalin aikaa ja voimia,” sanoo Barbaglio.

Tertiuksen työ oli todella arvokasta. Baruk teki samanlaista työtä Jeremialle samoin kuin Silvanus Pietarille (Jeremia 36:4; 1. Pietarin kirje 5:12). Millainen etu tällaisilla työtovereilla olikaan!

Roomalaisille kirjoittaminen

Kirje roomalaisille kirjoitettiin, kun Paavali oli Gaiuksen vieraana, todennäköisesti Korintissa. Tämä tapahtui vuoden 56 paikkeilla apostolin kolmannella lähetysmatkalla. (Roomalaisille 16:23.) Vaikka tiedetään varmasti, että Paavali käytti Tertiusta sihteerinään tämän kirjeen kirjoittamisessa, ei tiedetä tarkkaan, miten hän häntä käytti. Oli menetelmä sitten mikä tahansa, työ ei ole voinut olla helppoa. Eräs asia on kuitenkin varma: Raamatun muiden osien tavoin Paavalin kirje roomalaisille oli ”Jumalan henkeyttämä” (2. Timoteukselle 3:16, 17).

Saatuaan kirjeen valmiiksi Tertius ja Paavali olivat kirjoittaneet tuhansia sanoja ja käyttäneet useita papyrusarkkeja. Kun arkit oli liimattu reunoistaan kiinni toisiinsa, ne muodostivat kirjakäärön, joka oli luultavasti kolme neljä metriä pitkä. Kirje rullattiin ja sinetöitiin huolellisesti. Sitten Paavali näyttää uskoneen sen Kenkrean seurakuntaan kuuluneelle Foibelle, joka oli lähdössä Roomaan (Roomalaisille 16:1, 2).

Kirjallisen aineiston tuottamiseen käytettävät menetelmät ovat muuttuneet valtavasti sitten ensimmäisen vuosisadan. Jumala on kuitenkin huolehtinut siitä, että roomalaiskristityille kirjoitettu kirje on säilynyt läpi vuosisatojen. Miten kiitollisia voimmekaan olla tästä Jumalan sanan osasta, joka on kirjoitettu Paavalin uskollisen ja kovasti työtä tehneen sihteerin Tertiuksen avustuksella!