Valtakunnan julistajat kertovat
Hän löysi ”hyvin kallisarvoisen helmen”
”TAIVASTEN valtakunta on matkustavan kauppiaan kaltainen, joka etsi hyviä helmiä. Löydettyään yhden hyvin kallisarvoisen helmen hän meni ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.” Näillä sanoilla Jeesus valaisi Jumalan valtakunnan ylivertaista arvoa. (Matteus 13:45, 46.) Ne jotka tajuavat Valtakunnan arvon, tekevät usein suuria henkilökohtaisia uhrauksia saadakseen siitä otteen. Tätä valaisee seuraava kokemus, joka tulee Pingtungin maaseutupiiristä Taiwanista.
Vuonna 1991 Linin pariskunta alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Kun paikkakunnan pappi sai tietää siitä, hän yritti saada heidät liittymään omaan kirkkoonsa. Koska Linit myivät paikallisella torilla sian ja ankan verta, he päättivät kysyä papin mielipidettä siitä. ”Kaikki Jumalan luoma sopii ihmisen syötäväksi”, hän vastasi. Todistajat puolestaan kannustivat heitä pohtimaan, mitä Jumalan sanalla on sanottavana. He saivat tietää, että Jehova Jumala pitää verta pyhänä, sillä ”luomuksen elämä on veri” (3. Mooseksen kirja 17:10, 11, The New English Bible). Tosi kristittyjen täytyy siksi ’karttaa verta’ (Apostolien teot 15:20). Tutkittuaan aihetta Raamatusta he päättivät lopettaa veren myymisen, vaikka he saivat siitä suuren osan tuloistaan. Mutta vähän ajan kuluttua Linit kohtasivat vielä suuremman koetuksen.
Ennen kuin Linit olivat oppineet totuuden, he olivat istuttaneet tilalleen 1 300 betelpalmua. Vaikka kestäisi viisi vuotta ennen kuin puut olisivat tuottoisia, he voisivat odottaa noin 400 000 markan vuosituloja, kun puut antaisivat täyden sadon. Ensimmäinen elonkorjuukausi läheni, ja Linien täytyi tehdä tärkeä ratkaisu. Raamattua tutkiessaan he olivat oppineet, että kristittyjen täytyy puhdistautua ”kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta” välttämällä sellaisia epäpuhtaita tapoja kuin tupakointia, huumeidenkäyttöä ja betelpähkinän pureskelua sekä niiden edistämistä (2. Korinttilaisille 7:1). Mitä he tekisivät?
Omatunto painoi aviomiestä, ja hän päätti lopettaa tutkimisen. Samaan aikaan hänen vaimonsa myi heidän vanhempien palmujensa tuottamia betelpähkinöitä ja sai niistä noin 15 000 markkaa. Tämä oli vain esimakua siitä, mitä olisi pian odotettavissa, jos he pitäisivät puunsa. Miehen omatunto vaivasi kuitenkin häntä jatkuvasti.
Hän painiskeli kysymyksen kimpussa, kunnes hän eräänä päivänä pyysi paikallisia todistajia kaatamaan palmut hänen puolestaan. Todistajat selittivät, että päätös oli hänen omansa; siksi hänen olisi ’kannettava oma kuormansa’ ja kaadettava puut itse (Galatalaisille 6:4, 5). He kannustivat häntä pitämään mielessään 1. Korinttilaiskirjeen 10:13:ssa olevan lupauksen, joka kuuluu: ”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän valmistaa myös poispääsytien voidaksenne kestää sen.” Lisäksi todistajat perustelivat asiaa hänelle sanomalla: ”Jos me kaadamme puut sinun puolestasi, voisit katua sitä ja syyttää menetyksestä meitä.” Vähän ajan kuluttua vaimo heräsi moottorisahan ääneen. Hänen miehensä ja lapsensa olivat kaatamassa betelpalmuja!
Mies sai huomata, että Jehova pitää lupauksensa. Hän sai työn, jota hän pystyi tekemään puhtaalla omallatunnolla, ja sen ansiosta hänestä saattoi tulla Jehovan ylistäjä. Hänet kastettiin Jehovan todistajien kierroskonventissa huhtikuussa 1996.
Oikeastaan tuo mies ”myi – – kaiken, mitä hänellä oli”, ja osti ”hyvin kallisarvoisen helmen”. Hänellä on nyt jotain mittaamattoman arvokasta: henkilökohtainen suhde Jehova Jumalaan ja mahdollisuus palvella Hänen Valtakuntansa etuja.