Tulemmeko aina tarvitsemaan armeijoita?

ARMEIJAT ovat kuluttaneet valtavasti inhimillisiä voimavaroja ja riistäneet pitkälti ihmisen onnellisuuden. Jotkut ovat siksi miettineet, mahtaako maailma koskaan tulla niin turvalliseksi paikaksi, että armeijat voidaan lakkauttaa. Tämä kysymys käy polttavaksi nykyään, kun joukkotuhoaseet ovat tehneet mahdolliseksi kaiken elollisen tuhoamisen. Miten realistista on toivoa maailmaa, jossa ei ole armeijoita?

Menneisyydessä on näytetty monesti toteen, että hyvien kansainvälisten suhteiden avulla aikaansaatu luottamus voi johtaa jonkinlaiseen aseidenriisuntaan. Esimerkiksi Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä vallitsevan ystävällisen ilmapiirin ansiosta maiden välistä 5 000 kilometrin pituista rajaa turvaamassa ei ole ollut armeijoita yli puoleentoista vuosisataan. Norja ja Ruotsi ovat päässeet samanlaiseen yhteisymmärrykseen, ja niin ovat monet muutkin kansakunnat. Voitaisiinko kaikkien kansakuntien välisen sopimuksen avulla saada aikaan maailma, jossa ei olisi armeijoita? Ensimmäisen maailmansodan kauhut nostattivat tämän ajatuksen ennennäkemättömään suosioon.

Kun vuonna 1918 solmittiin rauha, yksi Versaillesin rauhansopimuksen tarkoituksista oli ”mahdollistaa se, että pannaan alulle kaikkien kansakuntien aseistuksen yleinen rajoittaminen”. Seuraavina vuosina alettiin suosia pasifismia. Jotkut pasifistit esittivät teorian, jonka mukaan sota on pahinta, mikä kansakuntaa voi kohdata, ja on siis pahempaa kuin tappion kärsiminen. Pasifismin vastustajat perustelivat eriävää kantaansa sillä, että kautta vuosisatojen juutalaisten aseellinen vastarinta oli laajoilla alueilla varsin vähäistä, mutta silti hyökkääjät yrittivät jatkuvasti tehdä heistä julmasti lopun. Afrikkalaisilla ei ollut juuri lainkaan mahdollisuuksia vastustaa niitä, jotka toivat heidät orjiksi Amerikkaan, mutta silti heitä kohdeltiin julmasti vuosisatojen ajan.

Toisen maailmansodan puhjettua monet pasifistit tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että maat tarvitsevat suojelua. Kun sitten toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, painopiste siirtyi aseidenriisunnasta kansainväliseen yhteistoimintaan hyökkäysten estämiseksi. Jäsenet toivoivat, että näin saatavan turvallisuuden ansiosta kansakunnat uskaltaisivat vähentää sotavarusteluaan.

Eräs ongelma kävi yhä ilmeisemmäksi. Yhden kansakunnan ponnistelut turvallisuutensa varmistamiseksi herättivät sen naapurissa turvattomuutta. Tämä noidankehä johti kilpavarusteluun. Suurvaltasuhteiden paraneminen on kuitenkin lähempänä meidän aikojamme vahvistanut toiveita aseidenriisunnasta. Mutta sittemmin taas ovat Persianlahden sota ja entisen Jugoslavian levottomuudet murskanneet monien toiveet aseidenriisunnasta. Time-lehti kirjoitti viitisen vuotta sitten: ”Vaikka kylmä sota on ohi, maailmasta on tullut pikemminkin vaarallisempi kuin turvallisempi paikka.”

Halutaan maailman ”poliisia”

Monien tarkkailijoiden mielestä ihmiskunnalla pitäisi olla yksi maailmanhallitus, jonka armeija olisi kyllin voimakas kyetäkseen suojelemaan kaikkia. Koska tähän ei pysty Yhdistyneiden kansakuntien järjestö eivätkä myöskään maailman johtavat sotilasmahdit, joistakuista tuntuu, ettei tulevaisuuden suhteen ole paljoakaan toivoa. Mutta jos hyväksyt Raamatun Jumalan sanaksi, olet saattanut miettiä, täyttääkö Kaikkivaltias Jumala tämän kipeän tarpeen.

Käyttäisikö Hän, jota sanotaan Raamatussa ”rakkauden ja rauhan Jumalaksi”, sotilaallisia voimia saattaakseen oikeuden voimaan? Jos käyttäisi, niin mitä armeijaa? Monet nykyajan armeijoista väittävät, että niillä on Jumalan tuki, mutta toteuttavatko ne todellisuudessa Jumalan tahtoa? Vai onko Jumalalla jokin muu keino puuttua asioihin ja luoda rauha ja turvallisuus? (2. Korinttilaisille 13:11.)

Kaikkivaltias Jumala selvitti ensimmäisen kapinan karkottamalla Aadamin ja Eevan Eedenistä ja asettamalla kerubit estämään heidän paluunsa. Hän ilmoitti myös, että hänellä on tarkoitus tehdä kertakaikkinen loppu kaikesta kapinoinnista suvereeniuttaan vastaan (1. Mooseksen kirja 3:15). Voisiko Jumala käyttää tässä jotakin armeijaa?

Raamatussa kerrotaan tilanteista, joissa Jumala tosiaan käytti armeijoita panemaan toimeen hänen tuomioitaan. Esimerkiksi Kanaanin maan valtakunnissa ihmiset harjoittivat sukupuolisuhteita eläinten kanssa, uhrasivat lapsia ja kävivät sadistisia sotia. Jumala määräsi heidät tyystin tuhottaviksi ja käytti Joosuan armeijaa panemaan tuomion täytäntöön (5. Mooseksen kirja 7:1, 2). Vastaavasti kuningas Daavidin armeija pani täytäntöön Jumalan tuomion filistealaisia vastaan näytteeksi siitä, miten Jumala tuhoaa kaiken pahuuden lopullisena tuomiopäivänään.

Noista tapahtumista voidaan oppia jotain. Jehova osoitti voivansa käyttää armeijaa antamaan ihmisille turvallisuutta. Todellisuudessa Jehovalla on ainutlaatuinen armeija, joka tulee kukistamaan hänen hallintoaan vastaan suunnatun yleismaailmallisen kapinan.

”Armeijoiden Jehova”

Raamatussa käytetään yli 250 kertaa ilmausta ”armeijoiden Jehova”. Se viittaa pohjimmiltaan Jumalan asemaan suunnattomien enkelijoukkojen komentajana. Profeetta Mikaja kertoi kerran kuninkaille Ahabille ja Josafatille: ”Minä totisesti näen Jehovan istuvan valtaistuimellaan ja kaiken taivaiden armeijan seisovan hänen vierellään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.” (1. Kuninkaiden kirja 22:19.) Tässä viitataan enkeliarmeijoihin. Jehova käytti näitä armeijoita kansansa suojelemiseen. Kun Dotanin kaupunkia piiritettiin, Elisan palvelija menetti toivonsa. Rauhoittaakseen häntä Jumala antoi hänelle kuitenkin yliluonnollisen näyn henkiolentojen armeijastaan. ”Jehova avasi – – palvelijan silmät, niin että hän näki, ja katso, vuoristo oli täynnä tulisia hevosia ja sotavaunuja.” (2. Kuninkaiden kirja 6:15–17.)

Merkitsevätkö tällaiset tapahtumat sitä, että Jumala tukee armeijoita nykyään? Jotkin kristikunnan armeijat voivat väittää olevansa Jumalan armeijoita. Monet niistä ovat pyytäneet pappien siunausta. Mutta kristikunnan armeijat taistelevat usein toisiaan vastaan, uskonveljiään vastaan. Tämän vuosisadan kaksi maailmansotaa alkoivat sellaisten armeijoiden välillä, jotka väittivät olevansa kristillisiä. Tämä ei voi olla Jumalan työtä (1. Johanneksen kirje 4:20). Tällaiset sotajoukot voivat väittää taistelevansa rauhan puolesta, mutta käskikö Jeesus seuraajiaan organisoimaan tällaisia armeijoita, jotta ne pyrkisivät estämään rauhan järkkymisen maailmassa?

Rauhaa rikottiin pahasti, kun aseellinen väkijoukko kävi käsiksi Jeesukseen puutarhassa, jossa hän oli ollut opetuslastensa kanssa rukoilemassa. Yksi opetuslapsista iski erästä tuossa joukossa olevaa miestä miekalla. Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja selitti erään tärkeän periaatteen. Hän sanoi: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat. Vai luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?” Jeesuksella oli käskyvaltansa alla valtava armeija, mutta Pietaria enempää kuin ketään muutakaan ihmistä ei ollut pestattu siihen sotilaaksi. Pietari ja muut Jeesuksen seuraajat oli sen sijaan kutsuttu ”ihmisten kalastajiksi”. (Matteus 4:19; 26:47–53.) Muutamaa tuntia myöhemmin Jeesus selvitti tilanteen Pilatukselle. Hän sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 18:36.) Toisin kuin Daavidin valtakunta, joka perustettiin maan päälle, Jumalan Jeesukselle antama Valtakunta on taivaassa ja tuo rauhan maan päälle.

Jumalan armeijat ryhtyvät taisteluun

Jumalan armeijat ryhtyvät pian toimintaan. Ilmestyksessä, jossa kuvaillaan edessä olevaa yhteenottoa, sanotaan Jeesusta ”Jumalan Sanaksi”. Siinä kerrotaan: ”Taivaassa olevat armeijat seurasivat häntä valkoisilla hevosilla, puettuina valkoiseen, puhtaaseen, hienoon pellavaan. Ja hänen suustaan työntyy esiin terävä pitkä miekka, jotta hän löisi sillä kansakuntia.” Raamatussa sanotaan, että tämä taistelu johtaa ”maan kuninkaiden ja heidän armeijoidensa” loppuun. Mitä tulee muihin, jotka eivät osoita uskollisuuttaan Jumalaa kohtaan, ennustuksessa sanotaan edelleen: ”Muut tapettiin hevosen selässä istuvan pitkällä miekalla.” Saatana Panettelijakin tehdään toimintakyvyttömäksi. Näin on tosiaankin mahdollista saada aikaan rauhaisa maailma, jossa ei ole armeijoita. (Ilmestys 19:11–21; 20:1–3.)

Kuvittele maailmaa ilman sotaa

Pystytkö kuvittelemaan mielessäsi niin turvallisen maailman, ettei armeijoita tarvita? Eräässä Raamatun psalmissa sanotaan: ”Tulkaa, katsokaa Jehovan tekoja, miten hän on saanut aikaan hämmästyttäviä tapahtumia maan päällä. Hän lopettaa sodat maan ääreen saakka.” (Psalmit 46:8, 9.)

Millaista huojennusta tämä merkitseekään! Kuvittele, mitä mahdollisuuksia ihmisyhteiskunnan eteen avautuu, kun se vihdoinkin vapautuu siitä lamauttavasta taakasta, jonka armeijoiden ja niiden varusteiden kustantaminen on sille aiheuttanut! Ihmiset voivat suunnata energiansa jokaisen elinolojen parantamiseen sekä maan puhdistamiseen ja viljelemiseen uudelleen. Avautuu uusia tilaisuuksia keksiä sellaista, mikä hyödyttää aidosti ihmiskuntaa.

Seuraava lupaus täyttyy kautta maailman: ”Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, ei ryöstöstä eikä romahduksesta rajojesi sisällä.” (Jesaja 60:18.) Koskaan enää ei sota-alueilta virtaa miljoonia epätoivoisia pakolaisia, joiden on ollut pakko jättää kotinsa ja omaisuutensa ja asettua asumaan kurjiin leireihin. Koskaan enää eivät ihmiset itke kansakuntien välisissä sodissa kuolleita tai vammautuneita rakkaitaan. Jehovan taivaallinen Kuningas saa aikaan pysyvän maailmanrauhan. ”Hänen päivinään kukoistaa vanhurskas ja rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta.” (Psalmit 72:7, 14.)

Vielä miellyttävämpää tulee olemaan elää sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ovat oppineet vihaamisen sijasta jäljittelemään Jumalan rakkauden teitä. Jumalan sanassa ennustetaan: ”[He] eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko pyhällä vuorellani, sillä maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren.” Millaista on elää sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka tuntevat Jehovan ja rakastavat häntä? Samassa kirjassa ennustetaan: ”Tosi vanhurskauden työstä on tuleva rauha, ja tosi vanhurskauden palveluksesta levollisuus ja turvallisuus ajan hämärään asti. Ja minun kansani on asuva rauhallisessa olinpaikassa ja täysin luotettavissa asunnoissa sekä häiriytymättömissä lepopaikoissa.” (Jesaja 11:9; 32:17, 18.)

Ihmiset, joiden usko perustuu Raamatun tuntemukseen, tajuavat, että Jumalan armeijat ovat valmiina puhdistamaan maan kaikista rauhan vihollisista. Tämän tiedon ansiosta he voivat toimia luottavaisesti sen mukaan, mitä Raamattu sanoo tapahtuvan ”päivien lopulla”. Siitä kerrotaan: ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:2–4.)

Monista kansakunnista olevat ihmiset, joista on tullut Jehovan todistajia, kieltäytyvät jo nyt ’opettelemasta sotaa’. He ovat panneet luottamuksensa Jumalan taivaallisilta armeijoilta saatavaan suojaan. Tutkimalla Raamattua heidän kanssaan sinäkin voit kehittää samanlaisen luottamuksen.

[Kuvan lähdemerkintä s. 28]

U.S. National Archives