He tekivät Jehovan tahdon

Jobin nuhteettomuus palkitaan

JOB oli sääliväinen mies, leskien, orpojen ja ahdistettujen puolustaja (Job 29:12–17; 31:16–21). Aivan äkisti hän joutui suureen ahdinkoon: hän menetti varallisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Valitettavasti tämä jalo ihminen, joka oli ollut sorrettujen tuki, ei itse saanut juuri lainkaan apua hätäänsä. Jopa hänen oma vaimonsa sanoi hänelle: ”Kiroa Jumala ja kuole!” Hänen ”ystävänsä” Elifas, Bildad ja Sofar eivät hekään tuottaneet hänelle lohdutusta. Sen sijaan he vihjasivat, että Job oli tehnyt syntiä ja että hän ansaitsi sen vuoksi tuskansa. (Job 2:9; 4:7, 8; 8:5, 6; 11:13–15.)

Vaikka Job kärsi paljon, hän pysyi uskollisena. Tämän vuoksi Jehova osoitti lopulta armoa Jobia kohtaan ja siunasi häntä. Kertomus siitä, miten hän teki tämän, antaa kaikille nuhteettomuutensa säilyttäville Jumalan palvelijoille vakuuden siitä, että heidätkin palkitaan aikanaan.

Syyttömäksi julistaminen ja ennallistus

Ensin Jehova ojensi Elifasia, Bildadia ja Sofaria. Osoittaen sanansa Elifasille, joka oli ilmeisesti heistä vanhin, hän sanoi: ”Minun suuttumukseni on syttynyt sinua ja sinun kahta toveriasi kohtaan, sillä te ette ole puhuneet minusta totuudenmukaisesti niin kuin palvelijani Job. Ja ottakaa nyt itsellenne seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä ja menkää minun palvelijani Jobin luo, ja teidän on uhrattava polttoteurasuhri omasta puolestanne, ja palvelijani Job itse rukoilee edestänne.” (Job 42:7, 8.) Ajattelehan, mitä tämä merkitsi!

Jehova vaati Elifasilta, Bildadilta ja Sofarilta melkoisen uhrin, kenties painaakseen heidän mieleensä heidän syntinsä vakavuuden. He olivat tosiaankin tahallaan tai tahattomasti rienanneet Jumalaa sanomalla, että ’hän ei usko palvelijoihinsa’ ja että hänen kannaltaan ei todellisuudessa ollut väliä sillä, oliko Job uskollinen vai ei. Elifas meni jopa sanomaan, että Job oli Jumalan silmissä yhtä arvoton kuin koi! (Job 4:18, 19; 22:2, 3.) Ei ihme, että Jehova sanoi: ”Te ette ole puhuneet minusta totuudenmukaisesti”!

Eikä siinä kaikki. Elifas, Bildad ja Sofar olivat tehneet syntiä myös Jobia vastaan henkilökohtaisesti sanomalla hänelle, että hän oli itse aiheuttanut ongelmansa. Heidän perusteettomat syytöksensä ja täydellinen empatian puutteensa katkeroittivat ja masensivat Jobin, niin että hän huudahti: ”Kuinka kauan te ärsytätte sieluani ja muserratte minua sanoilla?” (Job 10:1; 19:2.) Kuvittele, miten noloilta nämä kolme miestä näyttivät, kun heidän oli nyt mentävä Jobin luo uhraamaan omien syntiensä puolesta!

Jobin ei kuitenkaan pitänyt tuntea vahingoniloa heidän nöyryytyksestään. Jehova tosiaan vaati häntä rukoilemaan syyttäjiensä puolesta. Job teki aivan niin kuin häntä käskettiin, ja siksi häntä siunattiin. Ensiksi Jehova paransi hänen kauhean sairautensa. Sitten Jobin veljet, sisaret ja entiset tuttavat tulivat lohduttamaan häntä, ”ja he antoivat kukin hänelle yhden rahan ja kukin yhden kultarenkaan”.a Lisäksi Jobille ”karttui neljätoistatuhatta lammasta ja kuusituhatta kamelia ja tuhat nautaparia ja tuhat aasintammaa”.b Ja Jobin vaimo pääsi ilmeisesti sovintoon hänen kanssaan. Aikanaan Jobia siunattiin seitsemällä pojalla ja kolmella tyttärellä, ja hän eli niin pitkään, että näki neljä jälkeläistensä sukupolvea. (Job 42:10–17.)

Opetuksia meille

Job oli huomattava esimerkki Jumalan nykyisille palvelijoille. Hän oli ”moitteeton ja oikeamielinen” mies, ja Jehova tunsi ylpeyttä voidessaan sanoa häntä ’palvelijakseen’ (Job 1:8; 42:7, 8). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Job olisi ollut täydellinen. Yhdessä koettelemustensa vaiheessa hän oletti virheellisesti, että Jumala aiheutti hänen onnettomuutensa. Hän jopa arvosteli tapaa, jolla Jumala kohtelee ihmistä. (Job 27:2; 30:20, 21.) Ja hän julisti pikemminkin omaa vanhurskauttaan kuin Jumalan vanhurskautta (Job 32:2). Job kuitenkin kieltäytyi kääntämästä selkäänsä Luojalle, ja hän otti nöyrästi vastaan oikaisua Jumalalta. ”Minä puhuin, mutta en ymmärtänyt”, hän myönsi. ”Peräännyn ja todella kadun tomussa ja tuhassa.” (Job 42:3, 6.)

Koettelemuksen aikana mekin voimme ajatella, puhua tai toimia sopimattomasti (vrt. Saarnaaja 7:7). Jos tästä huolimatta tunnemme syvää rakkautta Jumalaa kohtaan, emme kapinoi häntä vastaan emmekä katkeroidu siksi, että hän sallii meidän kärsiä vaikeuksia. Sen sijaan säilytämme nuhteettomuutemme ja saamme siten lopulta osaksemme suuren siunauksen. Psalmista sanoi Jehovasta: ”Uskollista kohtaan sinä toimit uskollisesti.” (Psalmit 18:25.)

Ennen kuin Job sai takaisin terveytensä, Jehova vaati häntä rukoilemaan niiden puolesta, jotka olivat rikkoneet häntä vastaan. Miten erinomainen esimerkki meille! Jehova vaatii meitä antamaan anteeksi niille, jotka tekevät syntiä meitä vastaan, ennen kuin meidän omat syntimme voidaan antaa anteeksi (Matteus 6:12; Efesolaisille 4:32). Onko meidän oikein odottaa, että Jehova on armollinen meitä kohtaan, jos me emme halua antaa anteeksi toisille, kun siihen on perusteita? (Matteus 18:21–35.)

Me kaikki kohtaamme joskus koettelemuksia (2. Timoteukselle 3:12). Jobin tavoin voimme kuitenkin säilyttää nuhteettomuuden. Siten tekemällä saamme suuren palkan. Jaakob kirjoitti: ”Katso! Me sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Jaakobin kirje 5:11.)

[Alaviitteet]