Miksi he jättävät uskonnon?
VIIME vuosisadan puolivälissä ei käytännössä koskaan kuullut preussilaisen sanovan, ettei hän kuulunut mihinkään nimenomaiseen uskontoon. Jo valtavirran uskonnon vaihtaminen johonkin pienempään saattoi johtaa siihen, että joutui poliisin valvontaan. Miten ajat ovatkaan muuttuneet!
Nykyään kirkoista eroaa ennätysmäärä saksalaisia. Joka neljännen kerrotaan ilmoittavan, ettei hän kuulu mihinkään uskontoon. Suuntaus on samanlainen Itävallassa ja Sveitsissä. Jos jäsenistö on uskonnon elämännestettä, niin ”Euroopan kirkot ovat vuotamassa kuiviin”, kuten saksalainen kirjoittaja Reimer Gronemeyer asian ilmaisi.
Miksi uskonto hylätään?
Miksi monet hylkäävät järjestäytyneen uskonnon? Monesti taloudellisista syistä, etenkin maissa, missä jäseniltä peritään kirkollisvero. Monet kysyvät, miksi heidän kovalla työllä ansaitsemansa rahan pitäisi joutua kirkolle. Joitakuita tympäisee kirkon suunnaton vauraus ja valta. He ovat luultavasti samaa mieltä Kölnin kardinaalin Joachim Meisnerin kanssa, joka sanoi, että kirkon vauraus on kenties saanut sen keskittymään liikaa aineelliseen ja suhtautumaan liian kevyesti Kristukseen kohdistuvaan uskoon.
Jotkut eroavat kirkosta siksi, että se on heidän mielestään kuiva ja mielenkiinnoton eikä pysty tyydyttämään heidän hengellistä nälkäänsä. He tuntevat sitä nälkää, jonka profeetta Aamos ennusti puhuessaan ’ei leivän nälästä eikä veden janosta, vaan Jehovan sanojen kuulemisen nälästä’ (Aamos 8:11). Koska he eivät saa uskonnoltaan juuri mitään ravintoa, he luopuvat siitä.
Vaikka nämä ongelmat ovat todellisia, niin onko oikein luopua niiden vuoksi kaikesta uskonnosta? Kuvittelehan nälkäistä miestä, joka luulee näkevänsä leivän. Mutta kun hän yrittää syödä sitä, hän huomaa, että se onkin sahajauhoa. Luopuisiko hän kokonaan ajatuksesta syödä ja tyydyttää nälkänsä? Ei, vaan hän etsisi oikeaa ruokaa. Samalla tavoin jos jokin kirkko ei tyydytä sen jäsenien hengellistä nälkää, tulisiko heidän luopua uskonnosta? Vai olisiko heidän viisaampaa etsiä keinoa tyydyttää hengellinen nälkänsä? Näin ovat monet tehneet, kuten seuraava kirjoitus osoittaa.