Onko sinulla ”tottelevainen sydän”?
KUN Salomosta tuli muinaisen Israelin kuningas, hän tunsi itsensä riittämättömäksi tuohon tehtävään. Siksi hän pyysi Jumalalta viisautta ja tietoa (2. Aikakirja 1:10). Hän myös rukoili: ”Sinun on annettava palvelijallesi tottelevainen sydän kansasi tuomitsemiseksi.” (1. Kuninkaiden kirja 3:9.) Jos Salomolla olisi ”tottelevainen sydän”, hän noudattaisi Jumalan lakeja ja periaatteita ja saisi Jehovan siunauksen.
Tottelevainen sydän ei ole taakka, vaan se tuo iloa. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” (1. Johanneksen kirje 5:3.) Meidän tulisi ilman muuta totella Jumalaa. Onhan Jehova Suuri Luojamme. Hänelle kuuluvat maa ja kaikki, mitä siinä on, jopa kaikki hopea ja kultakin. Emme siis oikeastaan voi antaa Jumalalle mitään aineellista, vaikka hän suokin meidän ilmaista rakkauttamme häntä kohtaan rahavaroillamme (1. Aikakirja 29:14). Jehova odottaa, että rakastamme häntä ja vaellamme hänen kanssaan nöyrästi tehden hänen tahtonsa (Miika 6:8).
Kun Jeesukselta Kristukselta kysyttiin Lain suurinta käskyä, hän sanoi: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.” (Matteus 22:36–38.) Tuota rakkautta voi ilmaista muun muassa tottelemalla Jumalaa. Siksi meidän jokaisen rukouksena pitäisi olla, että Jehova antaisi meille tottelevaisen sydämen.
Heillä oli tottelevainen sydän
Raamatussa on yllin kyllin esimerkkejä sellaisista ihmisistä, joilla oli tottelevainen sydän. Jehova esimerkiksi käski Nooaa rakentamaan valtavan arkin elämän suojelemiseksi. Se oli mittava tehtävä, johon kului 40–50 vuotta. Näin valtavan, kelluvan rakennelman valmistaminen olisi insinööritaidon näyte vielä nykyäänkin, vaikka käytettävissä on nyt kaikenlaisia koneita ja laitteita. Lisäksi Nooan oli varoitettava ihmisiä, jotka epäilemättä pilkkasivat häntä ja nauroivat hänelle. Hän totteli kuitenkin aivan kaikessa. Raamatussa sanotaan: ”Juuri niin hän teki.” (1. Mooseksen kirja 6:9, 22; 2. Pietarin kirje 2:5.) Nooa osoitti rakkautensa Jehovaa kohtaan tottelemalla häntä uskollisesti vuosikausien ajan. Miten hieno esimerkki meille kaikille!
Ajatellaanpa myös patriarkka Abrahamia. Jumala käski häntä muuttamaan vauraasta Kaldean Urista tuntemattomaan maahan. Abraham totteli ehdoitta. (Heprealaisille 11:8.) Hän eli perheineen teltoissa loppuelämänsä. Kun hän oli asunut maassa muukalaisena monia vuosia, Jehova siunasi häntä ja hänen tottelevaista vaimoaan Saaraa Iisak-pojalla. Satavuotias Abraham on varmasti rakastanut suuresti tätä vanhalla iällään saamaansa poikaa. Joidenkin vuosien kuluttua Jehova pyysi Abrahamia uhraamaan Iisakin polttouhriksi (1. Mooseksen kirja 22:1, 2). Jo pelkkä ajatuskin on varmasti ollut Abrahamille tuskallinen. Siitä huolimatta hän ryhtyi tottelevaisesti toimeen, koska hän rakasti Jehovaa ja uskoi luvatun siemenen tulevan Iisakin kautta, vaikka Jumalan täytyisi herättää tämä kuolleista (Heprealaisille 11:17–19). Abrahamin ollessa surmaamaisillaan poikansa Jehova kuitenkin pysäytti hänet ja sanoi: ”Nyt minä totisesti tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et ole kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” (1. Mooseksen kirja 22:12.) Tottelevaisuutensa ansiosta Jumalaa pelkäävä Abraham tultiin tuntemaan ”Jehovan ystävänä” (Jaakobin kirje 2:23).
Paras esimerkkimme tottelevaisuudesta on Jeesus Kristus. Ennen elämäänsä ihmisenä hän sai iloa Isänsä tottelevaisesta palvelemisesta taivaassa (Sananlaskut 8:22–31). Ihmisenä Jeesus totteli Jehovaa kaikessa ja teki aina mielellään hänen tahtonsa (Psalmit 40:8; Heprealaisille 10:9). Siksi hän saattoi sanoa totuudenmukaisesti: ”[En] tee mitään omasta aloitteestani, vaan puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut. Ja hän, joka on lähettänyt minut, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksikseni, koska minä aina teen sitä, mikä on hänelle mieluista.” (Johannes 8:28, 29.) Lopuksi Jeesus antoi halukkaasti henkensä mitä nöyryyttävimmällä ja tuskallisimmalla tavalla saattaakseen Jehovan suvereeniuden kunniaan ja lunastaakseen tottelevaisen ihmiskunnan. ”Kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” (Filippiläisille 2:8.) Millainen esimerkki tottelevaisesta sydämestä!
Puolinainen tottelevaisuus ei riitä
Eivät kaikki, jotka ovat väittäneet tottelevansa Jumalaa, ole tosiasiassa tehneet niin. Ajattelehan muinaisen Israelin kuningasta Saulia. Jumala käski häntä pyyhkäisemään jumalattomat amalekilaiset pois maan päältä (1. Samuelin kirja 15:1–3). Saul tuhosi heidät kansakuntana, mutta säästi heidän kuninkaansa sekä osan heidän lampaistaan ja naudoistaan. Samuel kysyi: ”Miksi – – et totellut Jehovan ääntä?” Vastaukseksi Saul sanoi: ”Minähän olen totellut Jehovan ääntä – – väki [israelilaiset] otti saaliista lampaita ja nautoja, valioyksilöt – – uhratakseen ne Jehovalle.” Samuel korosti vastauksessaan täydellisen tottelevaisuuden välttämättömyyttä: ”Mieltyykö Jehova yhtä paljon polttouhreihin ja teurasuhreihin kuin Jehovan äänen tottelemiseen? Katso! Totteleminen on parempi kuin teurasuhri, tarkkaaminen parempi kuin pässien rasva, sillä kapinallisuus on samaa kuin ennustelusynti ja julkea edelle tunkeutuminen samaa kuin maagisen voiman ja terafim-kuvien käyttö. Koska sinä olet hylännyt Jehovan sanan, niin hänkin hylkää sinut olemasta kuninkaana.” (1. Samuelin kirja 15:17–23.) Miten paljon Saul menettikään, koska hänellä ei ollut tottelevaista sydäntä!
Jehovan tottelemista ei jatkanut edes viisas kuningas Salomo, joka oli rukoillut tottelevaista sydäntä. Hän otti vastoin Jumalan ilmaisemaa tahtoa vaimoikseen vierasmaisia naisia, jotka saivat hänet tekemään syntiä Jumalaa vastaan (Nehemia 13:23, 26). Salomo menetti Jumalan suosion, koska hän ei pitänyt sydäntään tottelevaisena. Se on meille vakava varoitus!
Tämä ei merkitse sitä, että Jehova vaatii ihmispalvelijoiltaan täydellisyyttä. ”Hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:14.) Me kaikki teemme varmasti joskus virheitä, mutta Jumala voi nähdä, haluammeko todella sydämestämme miellyttää häntä (2. Aikakirja 16:9). Jos erehdymme inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi mutta kadumme, voimme pyytää anteeksi Kristuksen lunastusuhrin perusteella ja luottaa siihen, että Jehova ”antaa paljon anteeksi” (Jesaja 55:7; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2). Voimme tarvita myös rakkaudellisten kristittyjen vanhinten apua, jotta toipuisimme hengellisesti ja jotta uskomme olisi jälleen terve ja sydämemme tottelevainen (Titukselle 2:2; Jaakobin kirje 5:13–15).
Kuinka täydellistä on tottelevaisuutesi?
Jehovan palvelijoina useimmat meistä epäilemättä pitävät sydäntään tottelevaisena. Voimme todistella itsellemme: Enkö osallistukin Valtakunnan saarnaamiseen? Enkö seiso lujana tärkeiden kiistakysymysten, esimerkiksi puolueettomuuskysymyksen, noustessa esiin? Ja enkö käy säännöllisesti kristillisissä kokouksissa, kuten apostoli Paavali kehotti? (Matteus 24:14; 28:19, 20; Johannes 17:16; Heprealaisille 10:24, 25.) On kyllä totta, että Jehovan kansa kokonaisuutena ilmaisee sydämestä lähtevää tottelevaisuutta näissä tärkeissä asioissa.
Mutta miten toimimme jokapäiväisissä asioissa, ehkäpä sellaisissa, jotka näyttävät vähäisiltä? Jeesus sanoi: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähimmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas.” (Luukas 16:10.) Meidän jokaisen olisi siksi hyvä kysyä itseltämme: onko minulla tottelevainen sydän pienissä asioissa tai kysymyksissä, joista toiset eivät edes tiedä?
Psalmista osoitti ’vaeltavansa sydämensä nuhteettomuudessa’ jopa sisällä huoneessaan, jolloin muut eivät nähneet häntä (Psalmit 101:2). Kun sinä istut huoneessasi, saatat avata television ja alkaa katsella elokuvaa. Juuri tässä tilanteessa voi tottelevaisuutesi joutua kokeeseen. Elokuva saattaa muuttua sisällöltään moraalittomaksi. Jatkatko katselemista sillä verukkeella, että sellaisia elokuvat nykyään vain ovat? Vai saako tottelevainen sydämesi sinut mukautumaan Raamatun velvoitukseen ’olla edes mainitsematta haureutta ja epäpuhtautta keskuudessamme’? (Efesolaisille 5:3–5.) Suljetko television, vaikka juoni olisi mukaansatempaavakin? Tai vaihdatko kanavaa, jos ohjelma muuttuu väkivaltaiseksi? ”Jehova itse tutkii vanhurskasta niin kuin jumalatontakin”, lauloi psalmista, ”ja jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa.” (Psalmit 11:5.)
Tottelevainen sydän tuo siunauksia
Elämässä on tietenkin monia alueita, joilla meidän on hyödyllistä tutkia itseämme nähdäksemme, tottelemmeko Jumalaa todellakin sydämestä. Rakkautemme Jehovaan tulisi saada meidät miellyttämään häntä ja toimimaan hänen Sanansa, Raamatun, ohjeiden mukaisesti. Tottelevainen sydän auttaa meitä säilyttämään hyvän suhteen Jehovaan. Jos olemme täysin tottelevaisia, ’ovat suumme sanat ja sydämemme mietteet Jehovan edessä mieluisia’ (Psalmit 19:14).
Koska Jehova rakastaa meitä, hän opettaa meille tottelevaisuutta omaksi parhaaksemme. Ja me hankimme paljon hyötyä itsellemme, kun kiinnitämme kokosydämisesti huomiota hänen opetukseensa. (Jesaja 48:17, 18.) Ottakaamme siis mielellämme vastaan se apu, jota taivaallinen Isämme antaa Sanansa, henkensä ja järjestönsä välityksellä. Meitä opetetaan niin hyvin, että aivan kuin kuulemme takaamme äänen sanovan: ”Tässä on tie. Kulkekaa sitä.” (Jesaja 30:21.) Kun Jehova opettaa meitä Raamatun, kristillisten julkaisujen ja seurakunnankokousten välityksellä, kiinnittäkäämme siihen huomiota, soveltakaamme oppimaamme ja olkaamme ”tottelevaiset kaikessa” (2. Korinttilaisille 2:9).
Tottelevainen sydän tuo paljon iloa ja monia siunauksia. Se antaa meille mielenrauhan, koska tiedämme miellyttävämme Jehova Jumalaa ja ilahduttavamme hänen sydämensä (Sananlaskut 27:11). Tottelevainen sydän on meille suojaksi, kun tunnemme kiusausta tehdä väärin. Siksi meidän tulisi varmastikin totella taivaallista Isäämme ja rukoilla: ’Anna palvelijallesi tottelevainen sydän.’
[Kuvan lähdemerkintä s. 29]
Teoksesta Self-Pronouncing Edition of the Holy Bible, joka sisältää Kuningas Jaakon sekä Revised-käännöksen.