Onko Jeesus unohtunut joulusta?
”En koskaan ole kyennyt hyväksymään joulunajan juhlimista. Se on näyttänyt olevan niin suuressa ristiriidassa Jeesuksen elämän ja opetuksen kanssa.” (Mohandas K. Gandhi)
MONET olisivat aivan eri mieltä kuin Gandhi. He saattavat kummastella, mitä hindulainen valtiomies oikein voisi tietää kristillisestä juhlasta. On kuitenkin myönnettävä, että joulu on levinnyt ympäri maailman kaikenlaisiin kulttuureihin. Joka joulukuu se tuntuu tunkeutuvan kaikkialle.
Esimerkiksi noin 145 miljoonaa aasialaista viettää joulua, 40 miljoonaa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Ja jos Gandhi tarkoitti ”juhlimisella” nykyajan joulun maallista puolta eli kaikkien nähtävillä olevaa kiihkeää kulutusjuhlaa, on vaikea kieltää, että tämä puoli on usein se kaikkein huomattavin. Asiaweek-aikakauslehdessä todettiin: ”Aasian joulu – Hongkongin juhlavaloista Pekingin hotellien jättiläismäisiin joulukuusiin ja Singaporen keskustassa olevaan seimiasetelmaan – on suurelta osin maallinen (pääasiassa myynti-) tapahtuma.”
Onko Jeesus unohtunut nykyajan joulunvietosta? Virallisesti joulukuun 25. päivää on vietetty 300-luvulta lähtien, jolloin roomalaiskatolinen kirkko määräsi tuon päivän Jeesuksen syntymän uskonnolliseksi juhlaksi. Kuitenkin erään Yhdysvalloissa hiljattain tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan vain 33 prosenttia osallistuneista piti Jeesuksen syntymää joulun tärkeimpänä puolena.
Mitä sinä ajattelet? Tuntuuko sinusta välillä, että kaiken tämän lakkaamattoman mainonnan, väsyttävän lahjojen ostamisen, kuusien koristelemisen, juhlien järjestämisen ja niihin osallistumisen ja joulukorttien lähettämisen keskellä Jeesus on jotenkin jätetty pois kuvasta?
Näyttää siltä, että monien mielestä yksi tapa saada Jeesus takaisin mukaan jouluun on laittaa esille seimiasetelma. Olet todennäköisesti nähnyt tällaisia pienoisveistosryhmiä, jotka esittävät seimessä makaavaa Jeesus-lasta ympärillään Maria, Joosef, paimenia, ”kolme tietäjää” eli ”kolme kuningasta”, tallin eläimiä ja joitakin katselijoita. Näiden seimiasetelmien ajatellaan yleisesti muistuttavan ihmisiä joulun todellisesta merkityksestä. U.S. Catholic -lehden mukaan ”seimiasetelma antaa laajemman kuvan kuin yksikään evankeliumi voi antaa, vaikkakin se myös korostaa sitä, että nämä kertomukset eivät ole historiallisia”.
Miten seimiasetelma oikein saisi ajattelemaan, että Raamatun evankeliumit eivät ole historiallisia? Täytyy myöntää, että kauniisti maalatut pienet veistokset antavat Kristuksen syntymälle legendan tai sadun tunnun. Seimiasetelma, jonka alun alkaen teki suosituksi eräs munkki 1200-luvulla, oli aikoinaan melko vaatimaton. Nykyisin seimiasetelmista on tullut suurta liiketoimintaa niin kuin paljosta muustakin tähän juhlaan liittyvästä. Napolissa Italiassa on riveittäin kauppoja, jotka myyvät henkilöhahmoja seimiasetelmia eli presepioita varten ympäri vuoden. Jotkin suosituimmista hahmoista eivät esitä evankeliumien henkilöitä vaan nykyajan kuuluisuuksia, kuten prinsessa Dianaa, Äiti Teresaa ja vaatesuunnittelija Gianni Versacea. Muualla presepioita valmistetaan suklaasta, pastasta ja jopa simpukankuorista. Ymmärrät varmaankin, miksi niitä on vaikea mieltää historiallisiksi.
Miten tällainen seimiasetelma voisi sitten antaa ”laajemman kuvan kuin yksikään evankeliumi”? Eivätkö evankeliumien kertomukset ole todella historiallisia? Paatuneiden epäilijöidenkin täytyy tunnustaa, että Jeesus oli todellinen, historiallinen henkilö. Hänen on siis joskus täytynyt olla todellinen lapsi, joka syntyi todellisessa paikassa. Täytyy olla olemassa parempi tapa saada laaja kuva hänen syntymäänsä liittyneistä tapahtumista kuin se, että pelkästään katselee seimiasetelmaa!
Itse asiassa onkin. Kaksi historioitsijaa kirjoitti Jeesuksen syntymästä itsenäiset kertomuksensa. Jos sinusta tuntuu toisinaan siltä, että Jeesus jätetään joulunaikaan laajalti huomiotta, mikset tarkastelisi näitä kertomuksia itse? Niistä et löydä legendoja etkä myyttejä vaan kiehtovan kertomuksen siitä, mitä Jeesuksen syntymän aikaan todellisuudessa tapahtui.
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Sivujen 3–6, 8 ja 9 ornamentit: Fifty Years of Soviet Art