Onko sinulla samanlainen usko kuin Abrahamilla?

”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän – – uskoa maan päältä?” (LUUKAS 18:8)

1. Miksi on vaikeaa pitää uskonsa lujana nykyään?

EI OLE helppoa pitää uskoaan lujana nykyään. Maailma painostaa ankarasti kristittyjä kääntääkseen heidän huomionsa pois hengellisistä asioista. (Luukas 21:34; 1. Johanneksen kirje 2:15, 16.) Monien on taisteltava hengissä säilymisensä puolesta keskellä sotia, sairauksia, onnettomuuksia tai nälkää (Luukas 21:10, 11). Useissa maissa kulttuuri on voimakkaasti maallistunut, ja jokaista, joka elää uskonsa mukaisesti, pidetään arvostelukyvyttömänä, jopa fanaattisena. Lisäksi monia kristittyjä vainotaan uskonsa vuoksi (Matteus 24:9). Kysymys, jonka Jeesus herätti lähes 2 000 vuotta sitten, on varmasti paikallaan: ”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän – – uskoa maan päältä?” (Luukas 18:8.)

2. a) Miksi luja usko on elintärkeä kristitylle? b) Kenen antamaa uskon esimerkkiä meidän on hyvä tarkastella?

² Luja usko on kuitenkin elintärkeä voidaksemme onnistua elämässämme nyt ja saada luvatun ikuisen elämän tulevaisuudessa. Apostoli Paavali lainasi Jehovan Habakukille esittämiä sanoja, kun hän kirjoitti: ”’Minun vanhurskaani tulee elämään uskosta’ ja ’jos hän vetäytyy pois, ei sieluni mielly häneen’. – – ilman uskoa on mahdotonta miellyttää – – [Jumalaa].” (Heprealaisille 10:38–11:6; Habakuk 2:4.) Paavali kehotti Timoteusta: ”Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään, johon sinut kutsuttiin.” (1. Timoteukselle 6:12.) Miten sitten voi saada murtumattoman uskon? Pohtiessamme tätä kysymystä meidän on hyvä kohdistaa huomiomme mieheen, joka eli noin 4 000 vuotta sitten mutta jonka uskoa arvostetaan edelleen hyvin paljon kolmessa suuressa uskonnossa: islamilaisuudessa, juutalaisuudessa ja kristillisyydessä. Tuo mies on Abraham. Miksi hänen uskonsa oli niin huomattava? Voimmeko jäljitellä häntä nykyään?

Jumalan ohjauksen noudattaminen

3, 4. Miksi Terah muutti perheineen Urista Haraniin?

³ Abraham (alkuperäiseltä nimeltään Abram) mainitaan ensimmäisen kerran hyvin varhain Raamatussa. 1. Mooseksen kirjan 11:26:ssa sanotaan: ”Terahille – – syntyivät Abram, Nahor ja Haran.” Terah asui perheineen Kaldean Urissa, Mesopotamian eteläosassa sijaitsevassa kukoistavassa kaupungissa. He eivät kuitenkaan jääneet sinne. ”Terah otti poikansa Abramin ja pojanpoikansa Lootin, Haranin pojan, ja miniänsä Saarain [Saaran], poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät hänen kanssaan Kaldean Urista mennäkseen Kanaanin maahan. Aikanaan he tulivat Haraniin ja asettuivat sinne asumaan.” (1. Mooseksen kirja 11:31.) Myös Abrahamin veli Nahor muutti perheineen Haraniin (1. Mooseksen kirja 24:10, 15; 28:1, 2; 29:4). Mutta miksi Terah muutti vauraasta Urista kaukaiseen Haraniin?

⁴ Parisentuhatta vuotta Abrahamin päivien jälkeen uskollinen mies Stefanos selitti juutalaisen sanhedrinin edessä tätä Terahin perheen epätavallista muuttoa. Hän sanoi: ”Kirkkauden Jumala näyttäytyi esi-isällemme Abrahamille tämän ollessa Mesopotamiassa, ennen kuin hän asettui asumaan Haraniin, ja sanoi hänelle: ’Lähde maastasi ja sukulaistesi luota ja tule siihen maahan, jonka minä osoitan sinulle.’ Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Haraniin.” (Apostolien teot 7:2–4.) Terah alistui siihen, mikä oli Jehovan tahto Abrahamin suhteen, kun hän muutti perheensä kanssa Haraniin.

5. Mihin Abraham meni isänsä kuoltua? Miksi?

⁵ Terahin perhe asettui asumaan uuteen kaupunkiinsa. Kun Abraham vuosia myöhemmin puhui ”minun maastani”, hän tarkoitti Haranin aluetta, ei Uria (1. Mooseksen kirja 24:4). Haranin ei kuitenkaan ollut määrä jäädä Abrahamin pysyväksi kodiksi. Stefanos kertoi, että Abrahamin ”isän kuoltua Jumala pani hänet muuttamaan asuinpaikkansa sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte” (Apostolien teot 7:4). Abraham noudatti Jehovan ohjausta ja lähti Loot mukanaan Eufratin toiselle puolelle Kanaanin maahan.a

6. Minkä lupauksen Jehova esitti Abrahamille?

⁶ Miksi Jehova pani Abrahamin muuttamaan Kanaaniin? Syy liittyi niihin tarkoituksiin, joita Jumalalla oli tuon uskollisen miehen suhteen. Jehova oli sanonut Abrahamille: ”Lähde matkaan maastasi ja sukulaistesi luota ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä osoitan sinulle, ja minä tulen tekemään sinusta suuren kansakunnan ja siunaan sinua ja tahdon tehdä sinun nimesi suureksi; ja osoittaudu siunaukseksi. Ja minä tahdon siunata niitä, jotka siunaavat sinua, ja sen, joka kiroaa sinua, minä kiroan, ja kaikki maan suvut siunaavat itsensä sinun välitykselläsi.” (1. Mooseksen kirja 12:1–3.) Abrahamista tulisi sellaisen suuren kansakunnan isä, jolla olisi Jehovan suojelus ja joka saisi omakseen Kanaanin maan. Suurenmoinen lupaus! Mutta Abrahamin piti tehdä perinpohjaisia muutoksia elämässään periäkseen tuon maan.

7. Mitä muutoksia Abrahamin täytyi olla valmis tekemään periäkseen Jehovan lupauksen?

⁷ Lähtiessään Urista Abraham jätti taakseen vauraan kaupungin ja todennäköisesti isänsä suvun – tärkeitä turvallisuuden lähteitä noina patriarkaalisina aikoina. Haranista lähtiessään hän erkani isänsä huonekunnasta, muun muassa veljensä Nahorin perheestä, ja muutti tuntemattomaan maahan. Kanaanissa hän ei etsinyt turvallisuutta minkään kaupungin muurien sisältä. Miksi ei? Pian sen jälkeen kun Abraham astui tuohon maahan, Jehova sanoi hänelle: ”Kulje maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä annan sen.” (1. Mooseksen kirja 13:17.) 75-vuotias Abraham ja hänen 65-vuotias vaimonsa Saara noudattivat näitä ohjeita. ”Uskon vaikutuksesta hän asusti muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa ja asui teltoissa.” (Heprealaisille 11:9; 1. Mooseksen kirja 12:4.)

Nykyään ilmaistaan samanlaista uskoa kuin oli Abrahamilla

8. Mitä meidän pitäisi kehittää, kun otamme huomioon Abrahamin ja muiden muinaisten todistajien esimerkin?

⁸ Abraham ja hänen perheensä luetellaan niiden joukossa, jotka kuuluvat Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainittuun suureen ”pilveen [esikristillisen ajan] todistajia”. Ottaen huomioon näiden Jumalan varhaisten palvelijoiden uskon Paavali kannustaa kristittyjä panemaan pois ”jokaisen painon ja meidät helposti kietovan synnin”, uskon puutteen. (Heprealaisille 12:1.) Uskon puute voi tosiaan ’helposti kietoa meidät’. Mutta niin Paavalin kuin meidänkin päivinämme aidot kristityt ovat pystyneet kehittämään lujan uskon, jota voidaan verrata Abrahamin ja muiden muinoin eläneiden ihmisten uskoon. Puhuessaan itsestään ja kristityistä veljistään Paavali sanoo: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (Heprealaisille 10:39.)

9, 10. Mitä todisteita on siitä, että monilla on nykyään samanlainen usko kuin Abrahamilla?

⁹ Maailma on tosin muuttunut Abrahamin ajasta. Silti me palvelemme yhä samaa ”Abrahamin – – Jumalaa”, ja hän ei muutu (Apostolien teot 3:13; Malakia 3:6). Jehova ansaitsee palvonnan nykyään aivan niin kuin Abrahamin päivinäkin (Ilmestys 4:11). Monet vihkiytyvät kokonaan Jehovalle ja tekevät Abrahamin tavoin elämässään mitä tahansa tarpeellisia muutoksia toteuttaakseen Jumalan tahtoa. Viime vuonna 316 092 henkeä todisti julkisesti vihkiytymisensä antamalla kastaa itsensä vedessä ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä” (Matteus 28:19).

¹⁰ Useimpien näistä uusista kristityistä ei tarvinnut matkustaa kauas vieraisiin maihin täyttääkseen vihkiytymislupauksensa. Hengellisessä mielessä monet heistä kuitenkin matkustivat melko kauas. Esimerkiksi Mauritiuksessa asuva Elsie oli noita. Kaikki pelkäsivät häntä. Eräs erikoistienraivaaja sopi raamatuntutkistelusta Elsien tyttären kanssa, ja se avasi Elsielle mahdollisuuden ’kääntyä pimeydestä valoon’ (Apostolien teot 26:18). Tyttärensä kiinnostuksen vuoksi Elsie alkoi tutkia julkaisua Kirjani Raamatun kertomuksista. Hänen kanssaan tutkittiin kolmesti viikossa, koska hän tarvitsi jatkuvaa rohkaisua. Hän ei saanut okkultismin harjoittamisesta onnellisuutta, ja hänellä oli monia henkilökohtaisia ongelmia. Lopulta hän onnistui kuitenkin taivaltamaan pitkän matkansa demonismista tosi palvontaan. Kun häneltä tultiin pyytämään palveluksia, hänellä oli tapana selittää, että vain Jehova pystyi suojelemaan heitä pahalta. Elsie on nyt kastettu todistaja, ja 14 ihmistä hänen suvustaan ja tuttavapiiristään on omaksunut totuuden.

11. Mitä muutoksia Jehovalle vihkiytyvät ovat halukkaita tekemään?

¹¹ Useimpien niistä, jotka vihkiytyivät viime vuonna palvelemaan Jumalaa, ei tarvinnut tehdä näin radikaaleja muutoksia. Mutta kaikki siirtyivät kuolemasta elämään hengellisessä mielessä (Efesolaisille 2:1). Vaikka he ovatkin yhä fyysisesti maailmassa, he eivät ole enää osa siitä (Johannes 17:15, 16). Samoin kuin voidellut kristityt, joiden ”kansalaisuus on taivaissa”, ovat hekin kuin ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita” (Filippiläisille 3:20; 1. Pietarin kirje 2:11). He ovat saattaneet elämänsä sopusointuun Jumalan normien kanssa vaikuttimenaan ennen kaikkea rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan (Matteus 22:37–39). Heillä ei ole itsekkäitä, materialistisia tavoitteita, eivätkä he tunne tarvetta toteuttaa itseään tässä maailmassa. Sen sijaan he kohdistavat katseensa luvattuihin ”uusiin taivaisiin ja uuteen maahan, joissa vanhurskaus asuu”. (2. Pietarin kirje 3:13; 2. Korinttilaisille 4:18.)

12. Mikä viime vuoden raportista ilmenevä toiminta todistaa, että Jeesus on löytänyt läsnäolonsa aikana ”uskoa maan päältä”?

¹² Kun Abraham muutti Kanaaniin, hän ja hänen perheensä olivat siellä yksin vain Jehovan tuen ja suojeluksen varassa. Mutta nämä 316 092 vastakastettua kristittyä eivät ole suinkaan yksin. Jehova tietenkin tukee ja suojelee heitä hengellään kuten Abrahamiakin (Sananlaskut 18:10). Mutta lisäksi hän tukee heitä elinvoimaisen, kansainvälisen ”kansakunnan” välityksellä, joka on väekkäämpi kuin jotkin maalliset kansakunnat nykyään (Jesaja 66:8). Viime vuonna enimmillään 5 888 650 tuon kansakunnan jäsentä todisti aktiivisen uskonsa puhumalla lähimmäisilleen Jumalan lupauksista (Markus 13:10). He käyttivät tähän työhön, kiinnostuneiden etsimiseen, valtavasti aikaa: 1 186 666 708 tuntia. Sen ansiosta johdettiin 4 302 852:ta raamatuntutkistelua muille, jotka haluavat kehittää uskoa. Lisäosoitus heidän palavasta innostaan on se, että 698 781 tästä ”kansakunnasta” toimi tienraivauspalveluksessa joko kokoaikaisesti tai vähintään kuukauden. (Yksityiskohtaisia tietoja Jehovan todistajien toiminnasta viime vuodelta on sivuilla 12–15.) Tämä huomattava luku on myönteinen, elävä vastaus Jeesuksen kysymykseen: ”Kun Ihmisen Poika saapuu, löytäneekö hän – – uskoa maan päältä?”

Uskollisia koetuksista huolimatta

13, 14. Kuvaile joitakin vaikeuksia, joita Abraham ja hänen perheensä kohtasivat Kanaanissa.

¹³ Abrahamin ja hänen huonekuntansa tilanne Kanaanissa oli usein vaikea. Ainakin kerran vallitsi ankara nälänhätä, joka pakotti hänet lähtemään Kanaanista alas Egyptiin. Lisäksi sekä Egyptin hallitsija että Gerarin (lähellä Gazaa) hallitsija yrittivät ottaa Abrahamin vaimon Saaran itselleen. (1. Mooseksen kirja 12:10–20; 20:1–18.) Edelleen Abrahamin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä syntyi yhteenottoja, ja tämä sai nämä kaksi huonekuntaa eroamaan toisistaan. Abraham antoi epäitsekkäästi Lootin valita maa-alueensa ensin, ja Loot päätti asettua Jordanin alanteelle, joka näytti hedelmällisyydessään ja kauneudessaan Eedeniltä. (1. Mooseksen kirja 13:5–13.)

¹⁴ Sitten Loot joutui keskelle sotaa, jota kaukaisen Elamin kuningas liittolaisineen kävi Siddimin alatasangon viiden kaupungin kuninkaita vastaan. Ulkomaiset kuninkaat kukistivat paikalliset kuninkaat ja veivät mukanaan paljon saalista, muun muassa Lootin omaisuuden, ja ottivat Lootin vangiksi. Kuultuaan, mitä oli tapahtunut, Abraham lähti pelottomasti ulkomaisten kuninkaiden perään ja onnistui tuomaan takaisin Lootin ja hänen huonekuntansa samoin kuin paikallisten kuninkaiden omaisuuden. (1. Mooseksen kirja 14:1–16.) Se ei kuitenkaan ollut pahinta, mitä Loot koki Kanaanissa. Jostakin syystä hän asettui asumaan Sodomaan tuon kaupungin moraalittomasta maineesta huolimatta (2. Pietarin kirje 2:6–8).b Saatuaan kahdelta enkeliltä varoituksen siitä, että kaupunki tuhottaisiin, Loot pakeni vaimonsa ja tyttäriensä kanssa. Lootin vaimo jätti kuitenkin huomiotta enkelien antamat nimenomaiset ohjeet, ja siksi suolasta tuli hänen hautansa. Loot ja hänen kaksi tytärtään joutuivat asumaan jonkin aikaa eräässä Soarin luolassa. (1. Mooseksen kirja 19:1–30.) Näiden tapahtumien on täytynyt järkyttää Abrahamia hyvin paljon, erityisesti siksi, että Loot oli tullut Kanaaniin osana Abrahamin huonekuntaa.

15. Mitä kielteistä ajattelua Abraham ilmeisesti karttoi huolimatta niistä ongelmista, joita hän kohtasi asuessaan teltoissa vieraassa maassa?

¹⁵ Tuntuiko Abrahamista koskaan siltä, että hänen ja Lootin olisi sittenkin pitänyt jäädä turvallisiin oloihin Uriin isänsä suvun pariin tai Haraniin veljensä Nahorin luo? Toivoiko hän koskaan, että hän olisi teltoissa asumisen sijasta voinut asettua pysyvästi johonkin muureilla varustettuun kaupunkiin? Asettiko hän kenties kyseenalaiseksi niiden uhrausten mielekkyyden, joita vieraassa maassa vaeltaminen häneltä vaati? Apostoli Paavali totesi Abrahamista ja hänen perheestään puhuessaan: ”Jos he olisivat tosiaan muistaneet jatkuvasti sitä paikkaa, josta he olivat lähteneet, heillä olisi ollut tilaisuus palata.” (Heprealaisille 11:15.) He eivät kuitenkaan palanneet. Vaikeuksia säikkymättä he pysyivät siellä, missä Jehova halusi heidän olevan.

Kestävyys nykyään

16, 17. a) Millaisia vaikeuksia monet kristityt kohtaavat nykyään? b) Millainen myönteinen asenne kristityillä on? Miksi?

¹⁶ Samanlaista kestävyyttä nähdään kristittyjen ilmaisevan nykyään. Vaikka Jumalan palveleminen tuottaa tosi kristityille paljon iloa, heidän elämänsä ei ole näinä viimeisinä päivinä helppoa. Vaikka he elävät hengellisessä paratiisissa, heillä on samat taloudelliset vaikeudet kuin muilla ihmisillä (Jesaja 11:6–9). Monista on tullut viattomia uhreja kansakuntien sodissa, ja jotkut ovat ilman omaa syytään joutuneet äärimmäiseen köyhyyteen. Lisäksi heillä on ongelmia, jotka johtuvat heidän asemastaan epäsuosittuna vähemmistönä. Monissa maissa heidän saarnaamaansa hyvään uutiseen suhtaudutaan äärimmäisen välinpitämättömästi. Toisissa maissa he kärsivät niiden petollisista hyökkäyksistä, jotka ’suunnittelevat vaikeuksia säädöksen nojalla’ ja ”julistavat syylliseksi jopa viattoman ihmisen veren” (Psalmit 94:20, 21). Niissäkin maissa, joissa kristittyjä vastaan ei hyökätä ja joissa jotkut kiittävät heitä heidän korkeiden normiensa vuoksi, he tajuavat olevansa erilaisia kuin koulu- ja työtoverinsa. He muistuttavat paljolti Abrahamia, joka eli teltoissa samaan aikaan kun useimmat hänen ympärillään asuivat kaupungeissa. Ei tosiaankaan ole helppoa elää maailmassa olematta kuitenkaan ”osa” siitä (Johannes 17:14).

¹⁷ Kadummeko sitten sitä, että vihkiydyimme Jumalalle? Toivommeko, että olisimme jääneet osaksi maailmaa ja olisimme niin kuin kaikki muut? Pahoittelemmeko niitä uhrauksia, joita olemme tehneet Jehovan palveluksessa? Emme toki! Sen sijaan että katsoisimme kaivaten taaksemme, tajuamme, että sillä, mitä olemme saattaneet uhrata, ei ollut todellista arvoa verrattuna niihin siunauksiin, joita saamme niin nyt kuin tulevaisuudessakin (Luukas 9:62; Filippiläisille 3:8). Sitä paitsi ovatko maailman ihmiset onnellisia? Todellisuudessa monet heistä etsivät vastauksia, jotka meillä jo on. He kärsivät siksi, etteivät noudata sitä Raamatun sivuilta löytyvää Jumalan ohjausta, jota me noudatamme (Psalmit 119:105). Ja monet heistä kaipaavat sellaista kristillistä toveruutta ja iloista seuraa, joista me nautimme ollessamme yhdessä toisten uskovien kanssa (Psalmit 133:1; Kolossalaisille 3:14).

18. Mikä on lopulta tuloksena, kun kristityt osoittavat samanlaista rohkeutta kuin Abraham?

¹⁸ On totta, että meidän täytyy joskus olla yhtä rohkeita kuin Abraham oli ajaessaan takaa Lootin vangitsijoita. Mutta kun olemme rohkeita, Jehova siunaa lopputuloksen. Esimerkiksi Pohjois-Irlannissa kiihkouskonnolliset väkivaltaisuudet ovat synnyttäneet syvää vihaa, ja vaatii rohkeutta olla puolueeton. Silti uskolliset kristityt ovat noudattaneet sanoja, jotka Jehova lausui Joosualle: ”Ole rohkea ja luja. Älä säikähdy äläkä kauhistu, sillä Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi, menetpä minne hyvänsä.” (Joosua 1:9; Psalmit 27:14.) Pelottoman asenteensa vuoksi he ovat vuosien kuluessa saaneet osakseen ihmisten kunnioituksen, ja nykyään he voivat saarnata vapaasti kaikissa tuon maan yhdyskunnissa.

19. Mistä kristityt ovat onnellisia, ja mitä lopputulosta he odottavat luottavaisesti noudattaessaan Jehovan ohjausta?

¹⁹ Jos noudatamme tilanteessa kuin tilanteessa Jehovan ohjausta, voimme olla varmoja, että lopputulos koituu hänen kunniakseen ja meidän pitkäaikaiseksi hyödyksemme. Haasteista ja uhrauksista huolimatta emme haluaisi vaihtaa Jehovan palvelusta mihinkään muuhun. Hänen palveluksessaan voimme nauttia kristittyjen veljiemme toveruudesta ja odottaa luottavaisesti Jumalan lupaamaa ikuista tulevaisuutta.

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Miksi luja usko on välttämätön?

◻ Miten Abraham osoitti, että hänellä oli luja usko?

◻ Millaisia muutoksia ihmisen elämässä liittyy vihkiytymiseen?

◻ Miksi olemme onnellisia voidessamme palvella Jumalaa huolimatta mistä tahansa ongelmista, joita saatamme kohdata?

[Kuvat s. 7]

Abraham oli halukas tekemään elämässään suuria muutoksia periäkseen lupauksen

[Kuvat s. 9]

Todisteet osoittavat, että Jeesus on löytänyt ”uskoa maan päältä” läsnäolonsa aikana