He palvelevat kristillistä veljesseuraa kansainvälisellä kentällä

OLETKO kuullut puhuttavan ”kansainvälisestä palvelijaryhmästä” ja ”kansainvälisestä vapaaehtoisjoukosta”? Ne Jehovan todistajat, joista nämä joukot koostuvat, käyttävät vapaaehtoisesti aikaansa ja kykyjään sellaisten tilojen rakentamiseen, joissa painetaan ja joista käsin levitetään Raamatun sanomaa Valtakunnasta. Nämä vapaaehtoiset auttavat myös rakentamaan konventtisaleja ja valtakunnansaleja, jotka ovat raamatullisen opetuksen keskuksia. Tätä nykyä heitä on rakennusprojekteissa 34 eri maassa, joissa on usein käytettävissä vain vähän varoja. Mitä erityisiä haasteita ja iloja he kokevat palvellessaan kristillistä veljesseuraa kansainvälisellä kentällä? Mitä he ajattelevat ’pyhästä palveluksestaan’? (Ilmestys 7:9, 15.) Kerromme nyt joidenkin Meksikossa palvelleiden vapaaehtoisten ajatuksia.

Ulkomaisia vapaaehtoisia työntekijöitä saapui Meksikoon ensimmäisen kerran toukokuussa 1992. Pian sen jälkeen heidän johdollaan ryhdyttiin laajentamaan haaratoimistoa, joka valvoo Jehovan todistajien toimintaa Meksikossa. Haaratoimistoa laajennettiin 14 uudella rakennuksella, joihin kuuluivat asuinrakennukset siellä palvelevia vapaaehtoisia työntekijöitä varten sekä paino ja toimistorakennus.

Tällä rakennustyömaalla työskenteli Meksikon eri osista olevien satojen talkoolaisten kanssa olka olkaa vasten yli 730 vapaaehtoista työntekijää Kanadasta, Isosta-Britanniasta, Yhdysvalloista ja muista maista. Lisäksi yli 28000 todistajaa, jotka kuuluvat tuon haaratoimiston läheisyydessä toimiviin noin 1600 seurakuntaan, auttoi rakentamisessa viikonloppuisin. Kaikki palvelivat halukkaasti ja tarjoutuivat käyttämään taitojaan ilmaiseksi. Heidän mielestään oli hienoa saada palvella Jehovaa tällä tavoin. Rakennustyön aikana he pitivät mielessään psalmin 127:1 henkeytetyt sanat: ”Ellei Jehova huonetta rakenna, niin turhaan sen rakentajat ovat tehneet kovasti työtä sen hyväksi.”

Haasteita joita he kohtaavat

Millaisia haasteita kansainvälinen vapaaehtoisjoukko kohtaa, kun se palvelee ulkomaisella kentällä? Seuraavassa on joitakin heidän havaintojaan. Curtis ja Sally, Yhdysvalloista kotoisin oleva pariskunta, ovat auttaneet rakennushankkeissa Intiassa, Meksikossa, Paraguayssa, Romaniassa, Saksassa, Sambiassa, Senegalissa ja Venäjällä. Curtis kertoo: ”Ensimmäinen haaste oli se, että jouduimme jättämään tienraivaajana [kokoaikaisena evankelistana] palvelevan tyttäremme ja kotiseurakuntamme Minnesotassa. Vaimoni ja minä olimme kuuluneet tuohon seurakuntaan 24 vuotta ja viihdyimme siellä.”

Sally sanoo: ”Vieraissa oloissa asuminen on haaste, ehkä vielä enemmän naiselle kuin miehelle, mutta olen oppinut mukautumaan. Olen jopa oppinut sietämään hyönteisiä – ja niitä on paljon!” Hän lisää: ”Eräässä maassa meitä vapaaehtoisia työntekijöitä asui kymmenen yhdessä huoneistossa, jossa ei ollut keittiötä ja jossa kylpyhuoneita oli vain kaksi. Opin olemaan kärsivällisempi.”

Uuden kielen opetteleminen on myös haaste, joka vaatii nöyryyttä ja vaivannäköä. Sharon, joka on palvellut miehensä kanssa rakennustyömailla eri maissa, sanoo: ”Se ettei osaa sen maan kieltä, jossa palvelee, on haastavaa. Alussa on vaikeaa tulla läheiseksi hengellisten veljiensä ja sisartensa kanssa, koska ei voi vapaasti ilmaista tunteitaan. Se on turhauttavaa. Veljet, joita tapaamme ulkomaisilla alueilla, suhtautuvat meihin kuitenkin hyvin kärsivällisesti ja ovat erittäin kiinnostuneita hyvinvoinnistamme. Ennen pitkää kommunikoimme tavalla tai toisella.”

Sananpalvelus vaatii rohkeutta

Uhrautuvilla vapaaehtoisilla työntekijöillä on merkittävä osa rakennustyössä, mutta he ymmärtävät, että he ovat ennen kaikkea Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistajia. He antavat täyden tukensa saarnaamistyölle niissä seurakunnissa, joiden yhteydessä he toimivat. Åke ja Ing-Mari, pariskunta joka on ollut auttamassa rakennuksilla Guadeloupessa, Malawissa, Meksikossa ja Nigeriassa, myöntävät, että vieraan kielen käyttäminen kenttäpalveluksessa ulkomailla vaatii rohkeutta.

Ing-Mari kertoo: ”Aluksi osallistumisemme oli vähäistä, sillä olimme aina paikallisten todistajien mukana ja useimmiten meitä ujostutti niin, että annoimme heidän hoitaa puhumisen. Eräänä aamuna kuitenkin päätimme lähteä kenttäpalvelukseen omin päin. Lähdimme matkaan polvet tutisten ja sydän pamppaillen. Tapasimme nuoren naisen, joka kuunteli valmistamani esityksen. Luin raamatunkohdan ja annoin hänelle kirjallisuutta. Sen jälkeen nainen sanoi: ’Minulla olisi yksi kysymys. Eräs sukulaiseni tutkii Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Miten minäkin voisin saada tutkistelun?’ Olin sanaton. Sitten kokosin itseni ja tarjosin hänelle raamatuntutkistelua.”

Ing-Mari lisää: ”Olin todella iloinen ja kiitollinen Jehovalle siitä, että hän siunasi oma-aloitteisuuttamme ja haluamme kertoa totuudesta.” Nainen, jonka he tapasivat, edistyi hyvin, ja hänet kastettiin Jehovan todistajaksi Méxicossa pidetyssä piirikonventissa. Åke ja Ing-Mari toteavatkin palveluksestaan: ”Arvostamme suuresti työtämme eri rakennuksilla, mutta mikään ei vedä vertoja sille ilolle ja tyytyväisyydelle, jota voi tuntea auttaessaan jotakuta totuuden tuntemukseen.”

Uhrautuva henki

Vapaaehtoiset työntekijät, jotka jättävät perheensä ja ystävänsä, tekevät kyllä uhrauksia palvellakseen veljiään ulkomailla, mutta he saavat kokea myös vertaansa vailla olevaa iloa. Mikä sitten tuottaa heille iloa?

Howard, joka on palvellut vaimonsa Pamelan kanssa Angolassa, Ecuadorissa, El Salvadorissa, Guyanassa, Kolumbiassa, Meksikossa ja Puerto Ricossa, selittää: ”On hienoa tavata veljiä ja sisaria eri maissa ja nähdä omin silmin, millainen rakkauden side yhdistää kansainvälistä veljesseuraamme. Saamme usein lukea siitä, mutta kun elää ja palvelee eri kulttuureista ja taustoista olevien ystävien kanssa, oppii arvostamaan kallisarvoista veljesseuraa vielä enemmän.”

Gary, joka on ollut rakentamassa Costa Ricassa, Ecuadorissa, Kolumbiassa, Meksikossa ja Sambiassa, tuntee myös hyötyneensä suuresti tästä järjestelystä. Hän kertoo: ”Valmennus, jota olen saanut, kun olen kuluneiden vuosien aikana ollut tekemisissä kypsien veljien kanssa, jotka ovat palvelleet määrämaitteni haaratoimistoissa, on auttanut minua selviytymään paremmin työssäni eteen tulevista haasteista. Uskoni on vahvistunut, koska minulla on ollut tilaisuus nähdä, miten Jehovan maailmanlaajuiselle järjestölle tunnusomainen ykseys ylittää kieli-, rotu- ja kulttuurierot.”

Rakennustyö on Meksikossa jo saatu päätökseen, ja haaratoimiston laajennus on vihitty käyttöön tänä vuonna. Kansainväliseen palvelijaryhmään ja vapaaehtoisjoukkoon kuuluvat, jotka ovat ryhtyneet työhönsä Jumalaa kohtaan tuntemansa rakkauden takia, ovat edistäneet suuresti tosi palvonnan leviämistä Meksikossa ja muualla. Jehovan todistajat kautta maailman arvostavat kovasti heidän alttiuttaan ja uhrautuvaisuuttaan, kun he palvelevat kristittyjä veljiään kansainvälisellä kentällä.

[Kuva s. 25]

Ecuador

[Kuva s. 25]

Kolumbia

[Kuva s. 25]

Angola

[Kuva s. 26]

Meksikon haaratoimiston uusien tilojen rakentaminen alkaa

[Kuva s. 26]

Haaratoimiston puutarha

[Kuva s. 26]

Alla: rakennusosaston jäseniä uusien tilojen etupuolella

[Kuva s. 27]

Vapaaehtoiset rakentajat iloitsevat voidessaan tukea saarnaamistyötä paikallisissa seurakunnissa