Miten meidän pitäisi suhtautua ihmisiin kun Jehovan päivä lähestyy?

”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, – – vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. PIETARIN KIRJE 3:9)

1, 2. a) Miten Jehova suhtautuu ihmisiin nykyään? b) Mitä voimme kysyä itseltämme?

JEHOVAN palvelijat on valtuutettu tekemään ”opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 28:19). Täyttäessämme tätä tehtävää ja odottaessamme ”Jehovan suurta päivää” meidän täytyy suhtautua ihmisiin niin kuin hän suhtautuu (Sefanja 1:14). Millainen hänen suhtautumistapansa sitten on? Apostoli Pietari sanoo: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Pietarin kirje 3:9.) Hän pitää ihmisiä yksilöinä, joiden on mahdollista päästä katumukseen. Jumalan ”tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:4). Hän on iloinen, kun ”jumalaton kääntyy tieltään ja todella pysyy elossa” (Hesekiel 33:11).

² Suhtaudummeko me ihmisiin samoin kuin Jehova? Katsommeko hänen tavallaan, että jokaisesta rodusta ja kansakunnasta voi löytyä ”hänen laitumensa lampaita”? (Psalmit 100:3; Apostolien teot 10:34, 35.) Tarkastellaanpa kahta esimerkkiä, jotka osoittavat, miten tärkeää on katsoa asioita Jumalan näkökulmasta. Kummassakin tapauksessa uhkasi tuho, ja Jehovan palvelijoille ilmoitettiin siitä etukäteen. Nämä esimerkit ovat erityisen merkityksellisiä nykyään, kun odotamme Jehovan suurta päivää.

Abrahamilla oli Jehovan näkemys

3. Miten Jehova suhtautui Sodoman ja Gomorran asukkaisiin?

³ Ensimmäinen esimerkki koskee uskollista patriarkka Abrahamia ja Sodoman ja Gomorran jumalattomia kaupunkeja. Kuullessaan ”valitushuudon Sodoman ja Gomorran takia” Jehova ei tuhonnut heti noita kaupunkeja ja kaikkia niiden asukkaita. Hän tutki ensin tilannetta. (1. Mooseksen kirja 18:20, 21). Sodomaan lähetettiin kaksi enkeliä, jotka majoittuivat vanhurskaan miehen Lootin taloon. Saman päivän iltana ”kaupungin miehet – – piirittivät talon, niin pojat kuin vanhat miehetkin, koko väki yhtenä metelöivänä joukkona”, koska he halusivat ryhtyä homoseksuaalisiin suhteisiin enkelien kanssa. Kaupungin asukkaiden rappeutunut tila osoitti selvästi, että se ansaitsi tulla tuhotuksi. Silti enkelit sanoivat Lootille: ”Onko sinulla täällä ketään muuta? Vie pois tästä paikasta vävysi ja poikasi ja tyttäresi ja kaikki, joita sinulla kaupungissa on!” Jehova antoi joillekuille tuon kaupungin asukkaille mahdollisuuden pelastua, mutta lopulta vain Loot ja hänen kaksi tytärtään välttyivät tuholta. (1. Mooseksen kirja 19:4, 5, 12, 16, 23–26.)

4, 5. Miksi Abraham puhui Sodoman asukkaiden puolesta, ja oliko hänen näkemyksensä ihmisistä sopusoinnussa Jehovan näkemyksen kanssa?

⁴ Palataanpa nyt aikaan, jolloin Jehova paljasti aikomuksensa tutkia Sodoman ja Gomorran kaupunkeja. Abraham puhui silloin niiden puolesta: ”Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Aiotko silloin pyyhkäistä heidät pois armahtamatta sitä paikkaa niiden viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka ovat sen sisäpuolella? On mahdotonta ajatella sinusta, että toimit tällä tavoin surmataksesi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaalle täytyy käydä niin kuin jumalattomalle! Sitä on mahdotonta ajatella sinusta. Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?” Abraham käytti kahdesti ilmausta ”on mahdotonta ajatella sinusta”. Hän tiesi omasta kokemuksestaan, että Jehova ei tuhoaisi vanhurskasta yhdessä jumalattoman kanssa. Kun Jehova lupasi, ettei hän tuhoaisi Sodomaa, jos kaupungissa olisi ”viisikymmentä vanhurskasta”, Abraham pienensi asteittain tuota lukua, kunnes jäljellä oli enää kymmenen. (1. Mooseksen kirja 18:22–33.)

⁵ Olisiko Jehova kuunnellut Abrahamin anomuksia, jos ne eivät olisi olleet sopusoinnussa hänen oman näkemyksensä kanssa? Tuskinpa vain. ”Jehovan ystävänä” Abraham ilmeisesti tiesi hänen näkökantansa ja suhtautui asioihin samoin (Jaakobin kirje 2:23). Kääntäessään huomionsa Sodomaan ja Gomorraan Jehova oli halukas harkitsemaan Abrahamin anomuksia. Minkä vuoksi? Koska taivaallinen Isämme ”ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen”.

Joonan näkemys ihmisistä – jyrkkä vastakohta

6. Miten niniveläiset reagoivat Joonan julistukseen?

⁶ Tarkastelemme seuraavaksi Joonan esimerkkiä. Tällä kertaa tuhottavaksi määrätty kaupunki oli Ninive. Profeetta Joonaa käskettiin julistamaan, että tuon kaupungin pahuus ’oli tullut Jehovan eteen’ (Joona 1:2). Esikaupunkeineen Ninive käsitti suuren alueen, joka oli ”kolmen päivän kävelymatkan mittainen”. Lopulta toteltuaan ja mentyään Niniveen Joona julisti: ”Enää neljäkymmentä päivää, ja Ninive hävitetään.” Silloin ”Niniven miehet alkoivat uskoa Jumalaan, ja sitten he julistivat paaston ja pukeutuivat säkkikankaaseen”. Niniven kuningaskin katui. (Joona 3:1–6.)

7. Miten Jehova suhtautui niniveläisten katumukseen?

⁷ Heidän asenteensa oli aivan päinvastainen kuin sodomalaisten asenne! Miten Jehova suhtautui katuviin niniveläisiin? Joonan 3:10:ssä sanotaan: ”Tosi Jumala tunsi mielipahaa sen onnettomuuden vuoksi, jonka hän oli sanonut aiheuttavansa heille, eikä hän aiheuttanut sitä.” Jehova ”tunsi mielipahaa” siinä mielessä, että hän muutti menettelyään niniveläisten suhteen, koska nämä paransivat tapansa. Jehovan normit eivät muuttuneet, mutta nähdessään, että niniveläiset katuivat, hän muutti päätöksensä (Malakia 3:6).

8. Miksi Joona pahoitti mielensä?

⁸ Kun Joona totesi, että Niniveä ei tuhottaisikaan, näkikö hän asiat Jehovan kannalta? Ei, sillä hänestä kerrotaan: ”Joonalle tämä oli kuitenkin hyvin epämieluista, ja hän suuttui.” Mitä muuta Joona teki? Kertomus jatkuu: ”Hän rukoili Jehovaa ja sanoi: ’Ah, oi Jehova, enkö näin sanonutkin ollessani omassa maassani? Siksi minä ehätin pakenemaan Tarsisiin, sillä tiesin, että sinä olet Jumala, joka on suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja joka tuntee mielipahaa onnettomuuden vuoksi.’” (Joona 4:1, 2.) Joonalla oli tietoa Jehovan ominaisuuksista. Silloin tuo profeetta pahoitti kuitenkin mielensä eikä ajatellut Niniven katuvista asukkaista Jumalan tavoin.

9, 10. a) Minkä opetuksen Jehova antoi Joonalle? b) Miksi voimme olettaa, että Joona omaksui lopulta Jehovan näkemyksen niniveläisistä?

⁹ Joona lähti Niniven ulkopuolelle, rakensi lehtimajan ja istui sen varjossa, ”kunnes näkisi, miten kaupungin kävisi”. Jehova kasvatti pullokurpitsakasvin antamaan varjoa Joonalle. Seuraavana päivänä tuo kasvi kuitenkin kuihtui. Kun Joona suuttui siitä, Jehova sanoi: ”Sinä osaltasi säälit pullokurpitsakasvia – –. Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?” (Joona 4:5–11.) Miten hyvä opetus Joonalle siitä, millä tavoin Jehova suhtautuu ihmisiin!

¹⁰ Raamattuun ei ole kirjoitettu, miten Joona reagoi Jumalan sanoihin niniveläisten säälimisestä. On kuitenkin selvää, että profeetta korjasi näkemyksensä katuvista niniveläisistä. Päättelemme sen siitä, että Jehova kirjoitutti hänellä tämän henkeytetyn kertomuksen.

Millainen on sinun asenteesi?

11. Miten Abraham todennäköisesti suhtautuisi nykyään eläviin ihmisiin?

¹¹ Myös nykyään edessämme on tuho: nykyisen pahan asiainjärjestelmän tuho Jehovan suurena päivänä (Luukas 17:26–30; Galatalaisille 1:4; 2. Pietarin kirje 3:10). Miten Abraham suhtautuisi ihmisiin, jotka elävät tässä pian tuhottavassa maailmassa? Hän olisi todennäköisesti huolissaan niistä, jotka eivät ole vielä kuulleet ”valtakunnan hyvää uutista” (Matteus 24:14). Abraham puhui Jumalalle toistuvasti Sodomassa mahdollisesti olevien vanhurskaiden puolesta. Kannammeko me huolta ihmisistä, jotka hylkäisivät tämän Saatanan vallassa olevan maailman tavat, jos heille annettaisiin tilaisuus katua ja palvella Jumalaa? (1. Johanneksen kirje 5:19; Ilmestys 18:2–4.)

12. Miksi on helppoa omaksua sananpalveluksessa tapaamiimme ihmisiin samanlainen asenne kuin oli Joonalla, ja mitä voimme tehdä asian hyväksi?

¹² On oikein kaivata pahuuden loppua (Habakuk 1:2, 3). On kuitenkin hyvin helppoa omaksua samanlainen asenne kuin oli Joonalla: suhtautua välinpitämättömästi sellaisten ihmisten hyvinvointiin, jotka saattaisivat katua. Näin on erityisesti silloin, jos tapaamme jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat välinpitämättömiä, vastustavia tai jopa riitaisia, kun tulemme heidän ovilleen kertomaan Valtakunnan sanomaa. Saatamme unohtaa ne, jotka Jehova vielä kokoaa pois tästä pahasta asiainjärjestelmästä (Roomalaisille 2:4). Jos vakava itsetutkistelu paljastaa, että meillä on vähänkin samanlaista asennetta kuin Joona alun perin osoitti niniveläisiä kohtaan, voimme rukoilla apua pystyäksemme mukauttamaan näkemyksemme Jehovan näkemykseen.

13. Miksi voimme sanoa, että Jehova on huolissaan ihmisistä nykyään?

¹³ Jehova on huolissaan niistä, jotka eivät vielä palvele häntä, ja hän kuuntelee hänelle vihkiytyneiden ihmisten rukouksia (Matteus 10:11). Hän esimerkiksi ”toimittaa heille oikeuden” vastaukseksi heidän rukouksiinsa (Luukas 18:7, 8). Lisäksi Jehova täyttää omana aikanaan tarkoituksensa ja kaikki lupauksensa (Habakuk 2:3). Tähän sisältyy maapallon vapauttaminen kaikesta pahasta, samoin kuin hän tuhosi Niniven sen jälkeen, kun sen asukkaat vajosivat takaisin jumalattomuuteen (Nahum 3:5–7).

14. Mitä meidän pitäisi tehdä odottaessamme Jehovan suurta päivää?

¹⁴ Odotammeko kärsivällisesti ja teemmekö ahkerasti Jehovan tahdon, kunnes tämä paha asiainjärjestelmä poistetaan hänen suurena päivänään? Emme tiedä tarkkaan, missä määrin saarnaamistyötä vielä tehdään ennen Jehovan päivän tuloa, mutta sen tiedämme, että ennen kuin loppu koittaa, Valtakunnan hyvää uutista saarnataan koko asutussa maassa niin pitkään kuin Jumala näkee tarpeelliseksi. Ja varmasti meidän pitäisi olla kiinnostuneita niistä ”halutuista”, jotka vielä tuodaan, kun Jehova jatkaa huoneensa täyttämistä kunnialla (Haggai 2:7).

Näkemyksemme ilmenee toiminnastamme

15. Mikä voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin saarnaamistyön tärkeyden?

¹⁵ Saatamme asua paikkakunnalla, jossa saarnaamistyöhön ei suhtauduta myönteisesti, emmekä pysty muuttamaan minnekään, missä Valtakunnan julistajia tarvitaan enemmän. Oletetaan, että alueeltamme voidaan löytää kymmenen ihmistä, ennen kuin loppu tulee. Tuntuuko meistä, että noita kymmentä kannattaa etsiä? Jeesus ”tunsi sääliä” ihmisjoukkoja kohtaan, ”koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matteus 9:36). Tutkimalla Raamattua ja lukemalla huolellisesti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien kirjoituksia voimme ymmärtää paremmin, millaisessa ahdingossa maailma on. Tämä voi vuorostaan auttaa meitä tajuamaan paremmin, miksi hyvää uutista täytyy saarnata. Lisäksi kun käytämme arvostavalla tavalla ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä saatavaa Raamattuun perustuvaa aineistoa, voimme puhua vakuuttavammin usein käydyllä alueella (Matteus 24:45–47; 2. Timoteukselle 3:14–17).

16. Miten voisimme parantaa tehokkuuttamme sananpalveluksessa?

¹⁶ Huolemme niistä, joissa elämää antava raamatullinen sanoma voi vielä herättää vastakaikua, saa meidät harkitsemaan erilaisia mahdollisuuksia sen suhteen, milloin ja miten lähestyä ihmisiä sananpalveluksessamme. Huomaammeko, että monet eivät ole kotona silloin, kun yritämme tavoittaa heitä? Siinä tapauksessa voimme ehkä parantaa tehokkuuttamme palveluksessa todistamalla muina aikoina ja muissa paikoissa. Kalastajat lähtevät kalaan silloin, kun he voivat saada saalista. Voimmeko tehdä samoin hengellisessä kalastustyössämme? (Markus 1:16–18.) Voisit kokeilla todistamista iltaisin tai puhelimitse siellä, missä se on luvallista. Jotkut ovat havainneet, että pysäköintialueet, rekankuljettajien taukopaikat, huoltoasemat ja kaupat ovat tuottoisia ”kalavesiä”. Se että meillä on ihmisiä kohtaan samanlainen asenne kuin Abrahamilla, käy ilmi myös silloin, kun tartumme tilaisuuksiin todistaa vapaamuotoisesti.

17. Miten voimme rohkaista ulkomailla palvelevia lähetystyöntekijöitä ja muita?

¹⁷ Miljoonat ihmiset eivät ole vielä kuulleet Valtakunnan sanomaa. Voimmeko saarnaamisemme lisäksi ja edes lähtemättä kotoamme osoittaa, että välitämme näistä ihmisistä? Jos tunnemme lähetystyöntekijöitä tai kokoaikaisia sananpalvelijoita, jotka palvelevat ulkomailla, niin voisimme vaikkapa kirjoittaa heille ilmaistaksemme heille arvostuksemme heidän työnsä johdosta. Miten se voisi osoittaa, että välitämme ihmisistä yleensä? Rohkaisu- ja kiitoskirjeemme voisivat antaa lähetystyöntekijöille voimaa pysyä määräalueellaan ja näin auttaa vielä monia ihmisiä tulemaan totuuden tuntemukseen. (Tuomarit 11:40.) Voimme myös rukoilla lähetystyöntekijöiden ja niiden puolesta, jotka tuntevat totuuden nälkää muissa maissa (Efesolaisille 6:18–20). Yksi tapa osoittaa, että välitämme ihmisistä, on lahjoittaa varoja Jehovan todistajien maailmanlaajuiseen työhön (2. Korinttilaisille 8:13, 14; 9:6, 7).

Olisiko sinun mahdollista muuttaa?

18. Miten jotkut kristityt ovat edistäneet Valtakunnan asiaa omassa kotimaassaan?

¹⁸ Niitä jotka ovat muuttaneet paikkoihin, joissa tarvitaan kipeästi Valtakunnan julistajia, on siunattu heidän uhrautuvien ponnistelujensa vuoksi. Toiset Jehovan todistajat ovat kuitenkin pysyneet omassa kotimaassaan ja opetelleet toisen kielen pystyäkseen antamaan hengellistä apua maahanmuuttajille. Tällainen vaivannäkö on ollut todella palkitsevaa. Esimerkiksi eräässä kaupungissa Texasissa Yhdysvalloissa seitsemän todistajaa, jotka auttavat siellä asuvia kiinalaisia, saivat toivottaa 114 henkeä tervetulleiksi Herran illallisen viettoon vuonna 2001. Tällaisia ryhmiä auttavat julistajat ovat havainneet peltonsa kypsiksi elonkorjuuseen (Matteus 9:37, 38).

19. Mitä sinun on viisasta tehdä, jos suunnittelet muuttoa toiseen maahan edistämään siellä Valtakunnan saarnaamista?

¹⁹ Kenties sinusta ja perheestäsi tuntuu, että voitte muuttaa paikkakunnalle, jossa Valtakunnan saarnaajia tarvitaan kipeästi. Ensiksi on tietysti viisasta istua ”laskemaan kustannukset” (Luukas 14:28). Tämä pitää erityisesti paikkansa silloin, kun joku suunnittelee muuttoa ulkomaille. Jokaisen sellaista mahdollisuutta harkitsevan olisi hyvä kysyä itseltään: Pystyisinkö elättämään perheeni? Onnistunko saamaan tarvittavan viisumin? Puhunko jo tuon toisen maan kieltä tai olenko halukas opettelemaan sen? Olenko miettinyt ilmastoa ja kulttuuria? Olisinko tuossa maassa asuville uskonveljilleni todella ”vahvistavaksi avuksi”, en taakaksi? (Kolossalaisille 4:10, 11.) Saadaksesi selville, millainen tarve jossain maassa on, on aina sopivaa kirjoittaa siihen Jehovan todistajien haaratoimistoon, joka valvoo tuolla alueella tehtävää saarnaamistyötä.a

20. Miten eräs nuori kristitty on uhrautunut toisessa maassa asuvien uskonveljiensä ja muiden hyväksi?

²⁰ Eräs kristitty, joka on osallistunut valtakunnansalien rakentamiseen Japanissa, sai tietää, että Paraguayssa tarvittiin ammattitaitoisia työntekijöitä rakentamaan palvontapaikkaa. Koska hän oli naimaton ja täynnä nuoruuden tarmoa, hän muutti tuohon maahan ja toimi kahdeksan kuukautta kyseisen hankkeen ainoana kokoaikaisena työntekijänä. Siellä olonsa aikana hän opetteli espanjaa ja johti Raamatun kotitutkisteluja. Hän saattoi nähdä, että maassa tarvittiin Valtakunnan julistajia. Vaikka hän palasi Japaniin, hän meni pian uudelleen Paraguayhin ja on ollut mukana kokoamassa ihmisiä tuohon samaan valtakunnansaliin.

21. Mihin meidän pitäisi kiinnittää päähuomiomme ja miten meidän pitäisi suhtautua, kun odotamme Jehovan suurta päivää?

²¹ Jumala huolehtii siitä, että saarnaamistyö tehdään täydessä määrin, sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Nykyään hän jouduttaa lopullista hengellistä elonkorjuuta (Jesaja 60:22). Osallistukaamme siis Jehovan päivää odottaessamme innokkaasti elonkorjuutyöhön ja suhtautukaamme ihmisiin samoin kuin rakkaudellinen Jumalamme heihin suhtautuu.

[Alaviite]

Muistatko?

• Miten meidän pitäisi suhtautua ihmisiin, kun odotamme Jehovan päivää?

• Miten Abraham suhtautui vanhurskaisiin, joita olisi voinut asua Sodomassa?

• Miten Joona suhtautui Niniven katuviin ihmisiin?

• Miten voimme osoittaa, että meillä on Jehovan näkemys niistä, jotka eivät ole vielä kuulleet hyvää uutista?

[Kuva s. 16]

Abraham suhtautui ihmisiin samoin kuin Jehova

[Kuva s. 17]

Joona omaksui Jehovan näkemyksen katuvista niniveläisistä

[Kuvat s. 18]

Huoli, jota tunnemme ihmisistä, saa meidät harkitsemaan erilaisia mahdollisuuksia sen suhteen, milloin ja miten saarnata hyvää uutista