Tiede ja Raamattu – konfliktin synty
TÄHTITIETEILIJÄ Nikolaus Kopernikus makasi 70-vuotiaana kuolinvuoteellaan ja yritti lukea. Hän piteli käsissään erään julkaisuvalmiin teoksensa koevedoksia. Tiesipä hän sitä tai ei, tuo teos mullistaisi ihmiskunnan käsityksen maailmankaikkeudesta. Se myös antaisi alkusysäyksen eräälle kiihkeälle kristikunnan piirissä käytävälle kiistalle, jonka vaikutukset tuntuvat yhä.
Kopernikus oli Puolan katolilainen, ja elettiin vuotta 1543. Hänen teoksensa ”Kuusi kirjaa taivaankehien kiertoliikkeestä” (De revolutionibus orbium coelestium libri VI) osoitti, että maa ei ole maailmankaikkeuden keskus vaan että planeetat kiertävät aurinkoa. Yhdellä iskulla Kopernikus korvasi monimutkaisen maakeskisen maailmankuvan tällä kauniin yksinkertaisella järjestelmällä.
Aluksi tulevasta ristiriidasta ei näkynyt juuri mitään merkkejä. Ensinnäkin Kopernikus oli ollut varovainen esittäessään ajatuksiaan. Lisäksi katolinen kirkko, joka oli omaksunut maakeskisen käsityksen, näytti suhtautuvan tuolloin melko suvaitsevaisesti tieteelliseen spekulaatioon. Jopa itse paavi kannusti Kopernikusta julkaisemaan teoksensa. Kun Kopernikus sitten viimein painatti sen, pelokas julkaisija kirjoitti siihen oman esipuheensa, jossa aurinkokeskinen eli heliosentrinen käsitys esitettiin matemaattisena ihanteena, ei niinkään tähtitieteellisenä totuutena.
Tilanne kärjistyy
Seuraavaksi kuvaan astui italialainen tähtitieteilijä, matemaatikko ja fyysikko Galileo Galilei (1564–1642), katolilainen hänkin. Rakentamillaan kaukoputkilla, joissa hän hyödynsi vasta keksittyä linssiä, hän näki taivaat tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Havaintojensa perusteella hän vakuuttui siitä, että Kopernikus oli oikeassa. Galilei näki myös auringossa läikkiä, joita nykyään sanotaan auringonpilkuiksi, ja niin hän kyseenalaisti toisenkin vaalitun filosofisen ja uskonnollisen käsityksen: sen että aurinko ei muutu eikä turmellu.
Toisin kuin Kopernikus Galilei teki ajatuksiaan tunnetuksi rohkeasti ja innokkaasti. Lisäksi uskonnollinen ilmapiiri oli muuttunut vihamielisemmäksi, koska tähän mennessä katolinen kirkko oli asettunut avoimesti vastustamaan kopernikaanista oppia. Kun Galilei siis väitti, että aurinkokeskinen käsitys oli oikea ja että se oli vieläpä sopusoinnussa Raamatun kanssa, kirkko alkoi epäillä häntä harhaoppiseksi.a
Galilei matkusti Roomaan puolustamaan itseään, mutta turhaan. Vuonna 1616 kirkko määräsi, että hänen oli lopetettava Kopernikuksen käsityksen puolesta puhuminen. Galilei vaiennettiin joksikin aikaa. Sitten vuonna 1632 hän julkaisi toisen Kopernikuksen maailmankuvaa tukevan teoksen. Heti seuraavana vuonna inkvisitio tuomitsi Galilein elinkautiseen vankeuteen, mutta hänen korkean ikänsä vuoksi tuomio muutettiin pian kotiarestiksi.
Monet pitävät Galilein ja kirkon välistä konfliktia tieteen suurena voittona uskonnosta – ja Raamatusta. Mutta kuten seuraava kirjoitus osoittaa, tällöin jätetään huomiotta monia tosiasioita.
[Alaviite]
a Galilei hankki itselleen tarpeettomasti voimakkaita vihollisia nokkelalla sanailullaan ja purevalla ivallaan. Sanomalla, että aurinkokeskinen käsitys oli sopusoinnussa Raamatun kanssa, hän teki itsestään uskonnollisen auktoriteetin, mikä ärsytti kirkkoa entisestään.
[Kuva s. 3]
Kopernikus
[Lähdemerkintä]
Teoksesta Giordano Bruno und Galilei
[Kuva s. 3]
Galilei puolustaa itseään Rooman inkvisition edessä
[Lähdemerkintä]
Kirjasta The Historian’s History of the World, osa IX, 1904
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Tausta: Kaavio, joka kuvaa Kopernikuksen käsitystä aurinkokunnasta