Apua ”Jumalalta, joka antaa kestävyyttä ja lohdutusta”

NOIN 2000 vuotta sitten raamatunkirjoittaja Paavali kuvaili Jehovaa ”Jumalaksi, joka antaa kestävyyttä ja lohdutusta” (Roomalaisille 15:5). Koska Raamattu vakuuttaa, että Jehova ei muutu ajan myötä, voimme luottaa hänen yhä lohduttavan palvelijoitaan (Jaakobin kirje 1:17). Raamattu osoittaa Jehovan antavan lohdutusta sitä tarvitseville monilla eri tavoilla. Muun muassa miten? Jumala suo voimaa niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa rukouksessa ja pyytävät häneltä apua. Hän antaa lohdutusta tosi kristityille myös toisten uskovien välityksellä. Jehova on lisäksi kirjoituttanut Sanaansa Raamattuun sydäntä lämmittäviä kertomuksia, joista erityisesti lapsen menetystä surevat saavat voimaa. Tarkastellaan nyt näitä kolmea lohdutuksen lähdettä yhtä kerrallaan.

”Jehova itse kuuli”

Kuningas Daavid kirjoitti Luojastamme Jehovasta: ”Luota häneen kaikkina aikoina, oi kansa. Vuodattakaa sydämenne hänen eteensä. Jumala on turvamme.” (Psalmit 62:8.) Miksi Daavidilla oli näin vahva luottamus Jehovaan? Hän kirjoitti itsestään: ”Tämä ahdistettu kutsui, ja Jehova itse kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistaan.” (Psalmit 34:6.) Daavid rukoili apua kaikissa niissä ahdistavissa tilanteissa, joita hän koki elämänsä aikana, ja Jehova tuli aina hänen avukseen. Daavid tiesi kokemuksesta, että Jumala vahvistaisi häntä ja auttaisi häntä kestämään.

Surevien vanhempien on tärkeää tietää, että Jehova on heidän tukenaan ankarassa surussa, aivan kuten hän oli Daavidin tukena. He voivat lähestyä suurta ”rukouksen Kuulijaa” ja luottaa hänen apuunsa (Psalmit 65:2). Edellisessä kirjoituksessa mainittu William kertoi: ”Monesti minusta on tuntunut, etten jaksa elää enää hetkeäkään ilman poikaani, ja olen pyytänyt Jehovaa helpottamaan oloani. Hän on aina antanut minulle voimaa ja rohkeutta mennä eteenpäin.” Jos sinäkin rukoilet uskossa, Jehova, taivaan suuri Jumala, vahvistaa sinua. Hänhän lupaa niille, jotka pyrkivät parhaansa mukaan palvelemaan häntä: ”Minä, Jehova, sinun Jumalasi, tartun oikeaan käteesi, minä, joka sanon sinulle: ’Älä pelkää. Minä olen auttava sinua.’” (Jesaja 41:13.)

Tosi ystävien tuki

Lapsensa menettäneet vanhemmat tarvitsevat usein aikaa surra rauhassa ja eritellä tunteitaan. Heidän ei kuitenkaan ole viisasta eristäytyä muista pitkäksi aikaa. Sananlaskujen 18:1:n mukaan eristäytyminen voi aiheuttaa vahinkoa. Surevien tulisi siksi varoa astumasta tähän ansaan.

Jumalaapelkäävät ystävät voivat antaa ahdistuneille arvokasta apua. Sananlaskujen 17:17 toteaa: ”Tosi toveri rakastaa kaiken aikaa ja on veli, joka on syntynyt ahdingon varalle.” Lucy, joka myös mainittiin edellisessä kirjoituksessa, sai poikansa kuoleman jälkeen lohdutusta tosi ystäviltä. Hän sanoo seurakuntansa jäsenistä: ”Heidän käyntinsä todella auttoivat, vaikka toisinaan he eivät sanoneet juuri mitään. Eräs ystävä kävi luonani silloin kun olin yksin kotona. Hän tiesi, että löytäisi minut itkemästä, ja hän poikkesi usein katsomaan minua ja itki kanssani. Eräs toinen soitti päivittäin rohkaistakseen minua. Jotkut pyysivät meidät syömään, ja saamme kyläkutsuja vieläkin.”

Vaikka lapsen kuoleman aiheuttama syvä tuska ei noin vain katoa, Jumalan rukoileminen ja tosi kristittyjen seura tuovat sureville vanhemmille todellista lohdutusta. Lukuisat kristityt isät ja äidit, joita tällainen murhenäytelmä on kohdannut, tuntevat, että Jehova on heidän kanssaan. Hän tosiaan ”parantaa ne, joiden sydän on särkynyt, ja sitoo heidän kipeät kohtansa” (Psalmit 147:3).

Lohduttavia Raamatun kertomuksia

Rukouksen ja rakentavan seuran lisäksi Jumalan kirjoitettu sana on murheellisille lohdun lähde. Raamatun kertomuksista näemme, että Jeesuksella on sekä syvä halu että kyky poistaa surevien vanhempien tuska tuomalla kuolleet takaisin elämään. Nuo kertomukset ovat hyvin lohduttavia. Mietitään kahta esimerkkiä.

Luukkaan 7. luvussa kuvaillaan, mitä tapahtui, kun Jeesus kohtasi hautajaissaattueen Nainin kaupungissa. Ihmiset olivat menossa hautaamaan erään lesken ainoaa poikaa. Jae 13 kertoo: ”Kun Herra näki hänet, hänen tuli häntä sääli, ja hän sanoi hänelle: ’Lakkaa itkemästä.’”

Harva rohkenisi kieltää äitiä itkemästä poikansa hautajaisissa. Miksi Jeesus teki näin? Koska hän tiesi, että äidin suru tulisi pian haihtumaan. Kertomus jatkaa: ”[Jeesus] lähestyi ja kosketti paareja, ja kantajat seisahtuivat, ja hän sanoi: ’Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!’ Ja kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja hän antoi hänet hänen äidilleen.” (Luukas 7:14, 15.) Tuolla hetkellä äiti epäilemättä itki jälleen, mutta tällä kertaa ilosta.

Erään toisen kerran Jeesusta lähestyi Jairos-niminen mies, joka pyysi apua vakavasti sairaalle 12-vuotiaalle tyttärelleen. Pian sen jälkeen Jairokselle tultiin kertomaan, että tyttö oli kuollut. Uutinen mursi hänen sydämensä, mutta Jeesus sanoi: ”Älä pelkää, usko vain.” Saavuttuaan tuon perheen taloon Jeesus meni elottoman tytön luo. Hän otti tyttöä kädestä ja sanoi: ”Tyttönen, minä sanon sinulle: nouse!” Mitä tapahtui? ”Heti tyttönen nousi ja alkoi kävellä.” Miten hänen vanhempansa reagoivat? ”He olivat heti aivan haltioissaan suuresta ihastuksesta.” Jairos ja hänen vaimonsa tunsivat suunnatonta iloa syleillessään tytärtään. Oli aivan kuin he olisivat nähneet unta. (Markus 5:22–24, 35–43.)

Tämänkaltaiset yksityiskohtaiset Raamatun kertomukset lasten ylösnousemuksesta osoittavat sureville vanhemmille, mitä he voivat odottaa tulevaisuudelta. Jeesus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Jehovan tarkoitus on, että hänen Poikansa antaa kuolleille elämän. Lukemattomat miljoonat kuolemassa nukkuvat lapset ”kuulevat hänen äänensä”, kun hän kehottaa jokaista: ”Minä sanon sinulle: nouse!” Silloin nuo lapset kävelevät ja puhuvat jälleen. Heidän vanhempansa ovat Jairoksen ja hänen vaimonsa tavoin ”aivan haltioissaan suuresta ihastuksesta”.

Jos olet menettänyt poikasi tai tyttäresi, lohduttaudu sillä tiedolla, että Jehova voi muuttaa surusi iloksi ylösnousemuksen avulla. Jotta voisit nähdä tämän suurenmoisen odotteen toteutuvan, noudata psalmistan kehotusta: ”Etsikää Jehovaa ja hänen voimaansa. Etsikää alati hänen kasvojaan. Muistakaa hänen ihmeelliset tekonsa, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeensä.” (Psalmit 105:4, 5.) Palvo siis tosi Jumalaa Jehovaa hänen hyväksymällään tavalla.

Mitä Jehovan etsiminen antaa sinulle jo nyt? Saat voimaa rukoilemalla Jumalaa, saat lohtua toisten kristittyjen osoittamasta rakkaudellisesta huolenpidosta ja saat rohkaisua tutkimalla Jumalan sanaa. Lisäksi lähitulevaisuudessa näet Jehovan ”ihmeelliset teot”, hänen ”ihmeensä”, joista koituu ikuista hyötyä sekä sinulle että kuolemaan nukahtaneelle lapsellesi.

[Tekstiruutu s. 5]

”Tuo luokseni se nainen, joka menetti kaksi lasta”

Nigerialainen Jehovan todistaja -pariskunta Kehinde ja Bintu menettivät kaksi lasta auto-onnettomuudessa. Siitä lähtien he ovat kärsineet tuskaa tuon traagisen menetyksen vuoksi. Silti heidän luottamuksensa Jehovaan antaa heille voimaa, ja he kertovat edelleen lähimmäisilleen Raamatun toivon sanomaa.

Toiset ovat panneet merkille Kehinden ja Bintun tyyneyden ja voiman. Kerran Ukoli-niminen rouva sanoi yhdelle Bintun ystävistä: ”Tuo luokseni se nainen, joka menetti kaksi lasta samalla kertaa ja yhä edelleen puhuu Raamatusta. Haluan tietää, mistä hän saa voimaa kestää.” Kun Bintu tuli rouvan luo, tämä pyysi: ”Kerro minulle, miksi edelleen puhut Jumalasta, joka tappoi lapsesi. Minulta hän otti ainoan tyttäreni. Sen koommin en ole halunnut olla missään tekemisissä Jumalan kanssa.” Bintu näytti Raamatusta, miksi ihmiset kuolevat ja miksi voimme luottaa varmasti siihen, että rakkaamme herätetään kuolleista (Apostolien teot 24:15; Roomalaisille 5:12).

Jälkeenpäin rouva Ukoli sanoi: ”Uskoin ennen, että Jumala ottaa kuoleman kautta ihmisiä luokseen. Nyt tiedän totuuden.” Hän päätti tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa oppiakseen lisää Jumalan lupauksista.

[Tekstiruutu s. 6]

”Haluaisin auttaa, mutta en tiedä miten”

Kun kuolleen lapsen vanhemmat ja sisarukset ovat murheen murtamia, heidän ystävänsä saattavat olla neuvottomia. He haluavat tukea perhettä, mutta pelkäävät sanovansa tai tekevänsä jotain sellaista, mikä pahentaa tuskallista tilannetta entisestään. Tässä joitakin ehdotuksia niille, jotka haluaisivat auttaa, mutta eivät tiedä miten.

❖ Älä välttele surevia siksi, ettet tiedä, mitä sanoa tai tehdä. Pelkkä läsnäolosi vahvistaa heitä. Etkö löydä sanoja? Halaus ja vilpittömät sanat ”otan osaa” kertovat, että välität heistä. Pelkäätkö, että jos alat itkeä, lisäät heidän suruaan? Raamattu sanoo: ”Itkekää itkevien kanssa.” (Roomalaisille 12:15.) Kyyneleesi viestivät, että jaat heidän surunsa, ja se lohduttaa.

❖ Tee aloite. Voitko valmistaa perheelle aterian? Voitko pestä kertyneet tiskit? Voitko toimittaa asioita heidän puolestaan? Älä sano: ”Kertokaa, jos tarvitsette jotakin.” Vaikka sanasi lähtisivätkin vilpittömästä sydämestä, surevat vanhemmat saavat niistä helposti sen kuvan, että olet liian kiireinen auttaaksesi heitä. Kysy mieluummin: ”Mitä voisin nyt tehdä teidän hyväksenne?” ja täytä sitten heidän pyyntönsä. Varo kuitenkin tuppautumasta perheen yksityistiloihin tai sekaantumasta heidän yksityisasioihinsa.

❖ Vältä sanomasta: ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu.” Jokainen reagoi rakkaansa poismenoon omalla tavallaan. Vaikka sinäkin olisit menettänyt lapsesi, et voi tietää tarkalleen, miltä toisista tuntuu.

❖ Kestää kauan, ennen kuin perheen elämä palautuu edes jossain määrin normaaleihin uomiinsa. Jatka heidän auttamistaan parhaasi mukaan. Sureva perhe saa usein aluksi runsaasti huomiota, mutta he tarvitsevat sitä myöhemminkin. Huolehdi heidän tarpeistaan tulevien viikkojen ja kuukausien aikana.a

[Alaviite]

[Kuvat s. 7]

Raamatun kertomukset osoittavat, että Jeesuksella on voima ja halu herättää lapset kuolleista.