Harmagedon – Jumalan sota kaikkien sotien lopettamiseksi

”Lähimmäisen tappaminen olisi heistä kauheaa. Siksi sota on heidän silmissään käsittämätöntä ja vastenmielistä eikä sille ole heidän kielessään sanaa.” (NORJALAISEN TUTKIMUSMATKAILIJAN FRIDTJOF NANSENIN KUVAUS GRÖNLANNIN ESKIMOISTA VUODELTA 1888)

KUKAPA ei haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa sota olisi ”käsittämätöntä ja vastenmielistä”? Kuka ei kaipaisi maailmaa, jossa ei edes olisi sanaa ”sota”, koska sodankäyntiä ei tunnettaisi? Sellainen maailma kuulostaa ehkä utopistiselta, varsinkin jos se pitäisi toteuttaa ihmisten keinoin.

Jumala kuitenkin lupasi profeetta Jesajan välityksellä, että hän saa aikaan sellaisen maailman: ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:4.)

Nykymaailmassa, jossa on 20 miljoonaa sotilasta aktiivipalveluksessa ja jossa käydään parhaillaan noin 20:tä sotaa, täytyisi selvästikin tehdä suuria muutoksia, jotta tämä lupaus täyttyisi. Siksi kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan, on puututtava ihmisten asioihin. Tämä vaihe huipentuu Raamatussa mainittuun Harmagedoniin (Ilmestys 16:14, 16).

Vaikka sanaa Harmagedon on viime vuosina käytetty maailmanlaajuisesta ydinsodasta, eräs sanakirja kuvailee sen pääasiallista merkitystä seuraavasti: ”Paikka, jossa käydään suuri ja ratkaiseva taistelu hyvyyden ja pahuuden voimien välillä.” Saako hyvä koskaan voittoa pahasta, vai onko tällainen taistelu pelkkää fantasiaa?

On lohduttavaa, että Raamatussa puhutaan toistuvasti pahuuden ja jumalattomuuden lopusta. Psalmista ennusti: ”Syntiset lopetetaan maasta, eikä jumalattomia enää ole.” (Psalmit 104:35.) Sananlaskujen kirjassa taas sanotaan: ”Oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. Jumalattomat puolestaan karsitaan pois maasta, ja petolliset siitä repäistään pois.” (Sananlaskut 2:21, 22.)

Raamatussa myös osoitetaan selvästi, että jumalattomat eivät luovu vallastaan suosiolla (Psalmit 2:2). Siksi Jumalan on puututtava asioihin ja tehtävä loppu kaikesta pahuudesta, myös sodasta. Varsin osuvasti Raamattu käyttää tuosta ainutkertaisesta yhteenotosta nimeä Harmagedon.

Historiallisia taisteluja Megiddon lähistöllä

Sana Harmagedon tarkoittaa ’Megiddon vuorta’. Muinainen Megiddon kaupunki ja sitä ympäröivä Jisreelin alatasanko ovat historian kuluessa olleet lukuisten ratkaisevien taistelujen näyttämönä. Historiantutkija Eric H. Cline kirjoittaa: ”Megiddossa ja Jisreelin laaksossa on läpi historian käyty taisteluja, jotka ovat määränneet sivilisaation kehityksen.” (The Battles of Armageddon.)

Kuten Cline osoittaa, Megiddon lähistöllä käydyt taistelut ovat usein olleet ratkaisevan tärkeitä. Mongolien sotajoukot, jotka 1200-luvulla valloittivat suuren osan Aasiaa, kärsivät ensimmäisen tappionsa Jisreelin laaksossa. Ensimmäisen maailmansodan aikana kenraali Edmund Allenbyn johtamat brittijoukot löivät turkkilaiset lähellä Megiddoa. Erään sotahistorioitsijan mukaan kyseessä oli yksi koko historian nopeimmista sotaretkistä ja ratkaisevimmista taisteluista.

Megiddon ympäristössä käytiin merkittäviä taisteluja myös Raamatun aikoina. Siellä tuomari Barak voitti Siseran johtamat kanaanilaisjoukot (Tuomarit 4:14–16; 5:19–21). Samalla seudulla Gideon ja hänen pieni 300 miehen joukkonsa ajoivat pakoon midianilaisten valtavan armeijan (Tuomarit 7:19–22). Läheisellä Gilboanvuorella saivat surmansa kuningas Saul ja hänen poikansa Jonatan, kun filistealaisjoukot voittivat Israelin armeijan (1. Samuelin kirja 31:1–7).

Megiddossa ja viereisessä laaksossa on niiden strategisen sijainnin vuoksi käyty lukuisia taisteluja viimeisten 4000 vuoden aikana. Eräs historioitsija laski niitä olleen ainakin 34.

Megiddon historialla ja strategisella sijainnilla on epäilemättä osansa siinä, miten sanaa Harmagedon käytetään kuvaannollisessa merkityksessä. Vaikka Harmagedon mainitaan Raamatussa vain kerran Ilmestyskirjassa, tekstiyhteys osoittaa selvästi, että se tulee vaikuttamaan kaikkiin maan päällä eläviin.

Raamatun Harmagedon

Monet Megiddon lähistöllä käydyt taistelut ovat olleet ratkaisevia, mutta mikään niistä ei ole poistanut pahuutta. Missään niistä eivät ole ottaneet yhteen todelliset hyvyyden ja pahuuden voimat. On järkevää päätellä, että sellainen yhteenotto olisi lähtöisin Jumalasta. Kuten Jeesus sanoi, ”kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala” (Luukas 18:19). Lisäksi Raamattu nimenomaan sanoo Harmagedonia Jumalan sodaksi.

Raamatun Ilmestyskirjassa kerrotaan, että ”koko asutun maan kuninkaat” kootaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan” (Ilmestys 16:14). Profeetallinen kertomus jatkuu: ”Heidät [koottiin] paikkaan, joka hepreaksi on nimeltään Har-Magedon” eli Harmagedon (Ilmestys 16:16).a Myöhemmin Ilmestyskirjassa mainitaan, että ”maan kuninkaat ja heidän armeijansa” ovat ”kokoontuneina sotimaan hevosen selässä istuvaa ja hänen armeijaansa vastaan” (Ilmestys 19:19). Tuon ratsastajan osoitetaan olevan itse Jeesus Kristus (1. Timoteukselle 6:14, 15; Ilmestys 19:11, 12, 16).

Mitä näistä jakeista voidaan saada selville? Harmagedonin sota käydään Jumalan ja tottelemattoman ihmiskunnan välillä. Miksi Jehova ja hänen Poikansa Jeesus Kristus käyvät tuon sodan? Ensinnäkin Harmagedon ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata” (Ilmestys 11:18). Lisäksi se tuo tullessaan rauhallisen maailman, ”uuden maan, jossa vanhurskaus asuu” ja jota odotamme Jumalan ”lupauksen mukaan” (2. Pietarin kirje 3:13).

Miksi Harmagedonia tarvitaan?

Onko sinun vaikea kuvitella, että rakkauden Jumala Jehova käskisi Poikansa, ”Rauhan Ruhtinaan”, käydä sotaa? (2. Korinttilaisille 13:11; Jesaja 9:6.) Epäilemättä Jumalalla ja hänen Pojallaan on sodankäyntiin hyvä syy. Psalmien kirjassa Jeesusta sanotaan ratsastavaksi soturiksi. Miksi hän taistelee? Psalmistan mukaan Kristus ratsastaa ”totuuden ja nöyryyden ja vanhurskauden asian puolesta”. Hän käy sotaa, koska hän rakastaa vanhurskautta ja vihaa jumalattomuutta. (Psalmit 45:4, 7.)

Raamatussa kuvaillaan samansuuntaisesti sitä, miten Jumala suhtautuu nykymaailmassa näkemäänsä vääryyteen. Profeetta Jesaja kirjoitti: ”Jehova näki sen, ja hänen silmissään oli paha, ettei ollut oikeutta. Niin hän pukeutui vanhurskauteen kuin panssaripaitaan ja pani pelastuksen kypärän päähänsä. Lisäksi hän pukeutui koston vaatteisiin kuin pukuun ja verhoutui palavaan intoon kuin hihattomaan vaatteeseen.” (Jesaja 59:15, 17.)

Niin kauan kuin jumalattomat ihmiset ovat vallassa, vanhurskaat eivät voi nauttia rauhasta ja turvallisuudesta (Sananlaskut 29:2; Saarnaaja 8:9). Turmelusta ja pahuutta ei selvästikään voida juuria pois ihmisistä, jotka niitä harjoittavat. Sen vuoksi kestävällä rauhalla ja oikeudella on hintansa: jumalattomat ihmiset täytyy poistaa. ”Jumalaton on lunastusmaksu vanhurskaan puolesta”, kirjoitti Salomo (Sananlaskut 21:18).

Koska tuomarina on Jumala, kaikille pahoille langetetaan varmasti vanhurskas tuomio. Abraham kysyi: ”Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?” Abraham havaitsi, että Jehova on aina oikeassa. (1. Mooseksen kirja 18:25.) Lisäksi Raamatussa vakuutetaan, että Jehova ei saa iloa jumalattomien tuhoamisesta; hän tuhoaa heidät vasta sitten, kun ei ole muuta vaihtoehtoa (Hesekiel 18:32; 2. Pietarin kirje 3:9).

Suhtaudu Harmagedoniin vakavasti

Kenen puolelle asetumme tuossa ratkaisevassa taistelussa? Useimmat meistä ajattelevat ilman muuta olevansa hyvyyden voimien puolella. Mutta miten voimme olla siitä varmoja? ”Etsikää vanhurskautta, etsikää sävyisyyttä”, kehottaa profeetta Sefanja (Sefanja 2:3). Apostoli Paavali sanoi Jumalan tahdon olevan, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:4).

Pelastuminen edellyttää ensinnäkin sitä, että oppii totuuden Jehovasta ja hänen tarkoituksestaan poistaa maasta pahuus. Toiseksi meidän on myös harjoitettava vanhurskautta saadaksemme Jumalan suosion ja suojeluksen.

Jos toimimme näin, voimme odottaa luottavaisin mielin Harmagedonia, sotaa joka tekee lopun ihmisten sodankäynnistä. Kun tuo taistelu on ohi, ihmiset kaikkialla maailmassa pitävät sotaa käsittämättömänä ja vastenmielisenä, ”eivätkä he enää opettele sotaa” (Jesaja 2:4).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Jumalan puuttumista ihmisten asioihin kutsutaan Harmagedoniksi.

[Kuva s. 6]

Megiddo

[Kuva s. 6]

Gideon ja hänen miehensä voittivat ratkaisevan taistelun Megiddon lähellä.

[Kuva s. 6, 7]

Kun Harmagedon on ohi, ihmiset kaikkialla maailmassa pitävät sotaa käsittämättömänä ja vastenmielisenä.

[Kuva s. 8]

Pelastuminen edellyttää sitä, että oppii totuuden Jehovasta ja hänen tarkoituksestaan.