Jehova ei jätä uskollisiaan

”Jehova rakastaa oikeutta, eikä hän jätä uskollisiaan. Ajan hämärään asti heidät varjellaan.” (PS. 37:28)

1, 2. a) Millaiset olosuhteet koettelivat Jumalan palvelijoiden uskollisuutta 900-luvulla eaa.? b) Millaisissa tilanteissa Jehova varjeli uskollisensa?

ELETÄÄN 900-lukua eaa., ja on päätöksenteon aika. Sisällissota on juuri ja juuri vältetty sen ansiosta, että Israelin pohjoisosassa asuville rauhattomille heimoille annettiin jossain määrin itsenäisyyttä. Heidän vastanimitetty kuninkaansa, Jerobeam, ryhtyy tuota pikaa vahvistamaan valtaansa perustamalla uuden valtionuskonnon. Hän vaatii kansalaisilta täydellistä alamaisuutta. Mitä Jehovan uskolliset palvelijat tekisivät? Pysyisivätkö he uskollisina Jumalalle, jota he palvovat? Tuhannet pysyvät, ja kun he säilyttävät nuhteettomuutensa, Jehova huolehtii heistä. (1. Kun. 12:1–33; 2. Aik. 11:13, 14.)

² Jumalan palvelijoiden uskollisuus koetellaan myös meidän aikanamme. ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat”, kehottaa Raamattu. ”Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä.” Pystymmekö ”asennoitumaan häntä vastaan vahvoina uskossa”? (1. Piet. 5:8, 9.) Tarkastellaanpa nyt joitakin kuningas Jerobeamin virkaanasettamisvuoden 997 eaa. ympärille sijoittuvia tapahtumia ja katsotaan, mitä voimme oppia niistä. Noina kriittisinä aikoina Jehovan uskollisia palvelijoita sorrettiin. Lisäksi he olivat alttiina luopioiden vaikutukselle samanaikaisesti, kun he täyttivät haastavia tehtäviä. Jehova ei missään noissa tilanteissa jättänyt uskollisia palvelijoitaan, eikä hän jätä nykyäänkään (Ps. 37:28).

Sorrettuina ja ahdistettuina

3. Miksi kuningas Daavidin hallituskausi ei ollut sortava?

³ Tarkastelemme ensin olosuhteita, joissa Jerobeamista tuli kuningas. Sananlaskujen 29:2:ssa sanotaan: ”Jumalattoman hallitessa kansa huokailee.” Kun kuningas Daavid hallitsi muinaista Israelia, kansa ei huokaillut. Hän ei ollut täydellinen, mutta hän oli uskollinen Jumalalle ja luotti häneen. Daavidin hallitusvalta ei ollut sortava. Jehova teki liiton Daavidin kanssa sanomalla: ”Sinun huoneesi ja valtakuntasi ovat edessäsi varmasti vakaat ajan hämärään asti; juuri sinun valtaistuimesi tulee lujasti vahvistetuksi ajan hämärään asti.” (2. Sam. 7:16.)

4. Mistä siunausten saaminen Salomon hallituskaudella riippui?

⁴ Daavidin pojan Salomon hallitusvalta oli aluksi niin rauhaisa ja menestyksekäs, että se kuvaa hyvin Kristuksen Jeesuksen tulevaa tuhatvuotishallitusta (Ps. 72:1, 17). Yhdelläkään Israelin 12 heimosta ei ollut silloin syytä kapinoida. Siunaukset, joita Salomo ja hänen alamaisensa saivat, olivat kuitenkin ehdollisia. Jehova oli sanonut Salomolle: ”Jos sinä vaellat säädösteni mukaan ja teet oikeudellisten päätösteni mukaan ja todella pidät kaikki käskyni vaeltamalla niiden mukaan, niin minä olen toteuttava sinun yhteydessäsi sanani, jonka puhuin isällesi Daavidille, ja olen asuva Israelin poikien keskellä enkä jätä kansaani Israelia.” (1. Kun. 6:11–13.)

5, 6. Mihin Salomon uskottomuus Jumalaa kohtaan johti?

⁵ Salomosta tuli vanhoilla päivillään uskoton Jehovalle, ja hän alkoi harjoittaa väärää palvontaa (1. Kun. 11:4–6). Vähitellen hän lakkasi tottelemasta Jehovan lakeja, ja hänestä tuli yhä sortavampi. Tilanne muuttui niin pahaksi, että Salomon kuoleman jälkeen kansa valitti hänestä hänen pojalleen ja seuraajalleen Rehabeamille ja pyysi huojennusta. (1. Kun. 12:4.) Miten Jehova reagoi, kun Salomosta tuli uskoton?

⁶ Raamattu kertoo: ”Jehova vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli taipunut pois – – Israelin Jumalasta, joka oli näyttäytynyt hänelle kahdesti.” Jehova sanoi Salomolle: ”Koska – – [et] ole pitänyt liittoani etkä säädöksiäni, jotka asetin käskyksi sinulle, minä repäisemällä repäisen valtakunnan pois sinulta ja annan sen palvelijallesi.” (1. Kun. 11:9–11.)

7. Miten Jehova huolehti uskollisistaan, vaikka hän hylkäsi Salomon?

⁷ Silloin Jehova lähetti profeetta Ahian voitelemaan vapauttajan. Vapauttaja oli Jerobeam, kyvykäs mies, joka työskenteli kuningas Salomon alaisuudessa. Vaikka Jehova pysyi uskollisena Daavidin kanssa tekemälleen valtakuntaliitolle, hän hyväksyi 12 heimon hallinnollisen jaon. Kymmenen heimoa annettaisiin Jerobeamille ja kaksi heimoa jäisi Daavidin sukuhaaralle, jota edusti nyt kuningas Rehabeam. (1. Kun. 11:29–37; 12:16, 17, 21.) Jehova sanoi Jerobeamille: ”On tapahduttava, että jos tottelet kaikkea, mitä käsken sinun totella, ja tosiaan vaellat minun teitäni ja teet sitä, mikä on oikein minun silmissäni, pitämällä säädökseni ja käskyni, niin kuin palvelijani Daavid piti, niin osoittautuu, että minä olen oleva sinun kanssasi, ja olen rakentava sinulle pysyvän huoneen, niin kuin olen Daavidille rakentanut, ja olen antava sinulle Israelin.” (1. Kun. 11:38.) Jehova toimi kansaansa kuuluvien hyväksi ja järjesti heille keinon saada huojennusta sortoon.

8. Millaisia koettelemuksia Jumalan nykyiset palvelijat kohtaavat?

⁸ Sorto ja epäoikeudenmukaisuus rehottavat nykyään. ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen”, todetaan Saarnaajan 8:9:ssä. Ahne liiketoiminta ja turmeltunut hallinto voivat johtaa taloudellisesti vaikeisiin olosuhteisiin. Poliittiset, uskonnolliset ja kauppamaailman johtajat näyttävät usein huonoa esimerkkiä moraaliasioissa. ”Lakia uhmaavien ihmisten antautuminen irstauteen vaivaa suuresti” Jumalan uskollisia palvelijoita, kuten se vaivasi muinoin vanhurskasta Lootia (2. Piet. 2:7). Lisäksi ylimieliset vallanpitäjät usein vainoavat meitä, vaikka pyrimme elämään kaikessa rauhassa Jumalan normien mukaan (2. Tim. 3:1–5, 12).

9. a) Mitä Jehova on jo tehnyt vapauttaakseen kansansa? b) Miksi voimme olla varmoja, että Jeesus tulee olemaan aina uskollinen Jumalalle?

⁹ Eräästä perustotuudesta voimme kuitenkin olla varmoja: Jehova ei jätä uskollisiaan! Ajattele, mitä kaikkea hän on jo tehnyt korvatakseen maailman turmeltuneet vallanpitäjät uudella hallituksella. Kristuksen Jeesuksen käsissä oleva Jumalan messiaaninen Valtakunta on jo perustettu. Jeesus on hallinnut taivaassa lähes sata vuotta. Hän tuo pian täydellisen vapautuksen niille, jotka pelkäävät Jumalan nimeä. (Lue Ilmestyksen 11:15–18.) Jeesus on jo osoittautunut uskolliseksi Jumalalle kuolemaan saakka. Hän ei tuota koskaan pettymystä alamaisilleen, kuten Salomo tuotti. (Hepr. 7:26; 1. Piet. 2:6.)

10. a) Miten voimme osoittaa arvostavamme Jumalan valtakuntaa? b) Mistä voimme olla varmoja kohdatessamme koettelemuksia?

¹⁰ Jumalan valtakunta on todellinen hallitus, joka poistaa kaiken sorron ja ahdistuksen. Meidän uskollisuutemme kuuluu Jehova Jumalalle ja hänen Valtakunnalleen. Luottaen täysin Valtakuntaan torjumme maailman jumalattomuuden ja teemme innokkaasti hyviä tekoja (Tit. 2:12–14). Pyrimme pysymään puhtaina tämän maailman tahroista (2. Piet. 3:14). Voimme olla varmoja, että kohtaammepa nykyään millaisia koettelemuksia tahansa, Jehova suojelee meitä hengelliseltä vahingolta. (Lue psalmi 97:10.) Lisäksi psalmissa 116:15 vakuutetaan: ”Kallisarvoinen on Jehovan silmissä hänen uskollistensa kuolema.” Jehovan palvelijat ovat hänelle niin kallisarvoisia, että hän ei salli heidän joukkona tuhoutua.

Kun luopioiden vaikutus koettelee

11. Miten Jerobeamista tuli uskoton?

¹¹ Kuningas Jerobeamin hallinto olisi voinut tuoda Jumalan kansalle huojennusta, mutta sen sijaan hänen toimintansa saattoi heidän uskollisuutensa Jumalalle entistä kovemmalle koetukselle. Jerobeam ei tyytynyt saamaansa kunniakkaaseen tehtävään vaan alkoi etsiä tapoja vahvistaa asemaansa. ”Jos tämä kansa menee jatkuvasti toimittamaan teurasuhreja Jehovan huoneeseen ylös Jerusalemiin”, hän järkeili, ”niin tämän kansan sydän palaa varmasti heidän herransa, Juudan kuninkaan Rehabeamin, puoleen, ja he totisesti tappavat minut ja palaavat Juudan kuninkaan Rehabeamin luo.” Niinpä Jerobeam perusti uuden uskonnon, joka keskittyi kahden kultaisen vasikan palvontaan. ”Sitten hän sijoitti toisen Beteliin, ja toisen hän pani Daniin. Ja tämä tuli synnin aiheeksi, ja kansa alkoi mennä sen toisen eteen Daniin saakka. Ja hän alkoi tehdä uhrikukkulahuonetta ja tehdä pappeja tavalliseen kansaan kuuluvista, jotka eivät olleet Leevin poikia.” Jerobeam jopa keksi oman juhlapäivän ”Israelin pojille” ja ryhtyi ”esittämään uhrilahjoja alttarilla suitsuttaakseen uhrisavua”. (1. Kun. 12:26–33.)

12. Mitä Jumalan uskolliset palvelijat pohjoisessa valtakunnassa tekivät, kun Jerobeam aloitti vasikanpalvonnan Israelissa?

¹² Mitä Jumalan uskolliset palvelijat pohjoisessa valtakunnassa nyt tekisivät? Uskollisten esi-isiensä tavoin ne leeviläiset, jotka asuivat pohjoisen valtakunnan alueelta saamissaan kaupungeissa, toimivat viipymättä (2. Moos. 32:26–28; 4. Moos. 35:6–8; 5. Moos. 33:8, 9). He jättivät perintöosansa ja muuttivat perheineen etelään, Juudaan, missä he saattoivat jatkaa Jehovan palvomista minkään häiritsemättä (2. Aik. 11:13, 14). Muut israelilaiset, jotka olivat asuneet tilapäisesti Juudassa, eivät muuttaneet takaisin kotiinsa vaan päättivät jäädä sinne pysyvästi (2. Aik. 10:17). Jehova huolehti siitä, että tie tosi palvontaan pysyi auki, niin että myös myöhempien sukupolvien edustajilla pohjoisen valtakunnan puolella oli mahdollisuus hylätä vasikanpalvonta ja palata Juudaan (2. Aik. 15:9–15).

13. Miten luopioiden vaikutus on koetellut Jumalan palvelijoita nykyaikana?

¹³ Jumalan nykyisiä palvelijoita uhkaavat luopiot ja heidän vaikutuksensa. Jotkut vallassaolijat ovat yrittäneet perustaa maahansa yhden virallisen uskonnon, johon he painostavat kaikkia kuulumaan. Kristikunnan papit ja muut julkeat ihmiset ovat yrittäneet todistaa, että hengellinen pappeus kuuluu heille. Mutta vain tosi kristittyjen keskuudessa on aitoja voideltuja, jotka muodostavat ”kuninkaallisen papiston”. (1. Piet. 2:9; Ilm. 14:1–5.)

14. Miten meidän pitäisi suhtautua luopioiden ajatuksiin?

¹⁴ Samoin kuin 900-luvulla eaa. eläneet uskolliset leeviläiset nykyisetkään Jumalan uskolliset palvelijat eivät anna luopioajatusten pettää itseään. Voidellut ja heidän kristityt toverinsa karttavat luopioajatuksia ja torjuvat ne nopeasti. (Lue Roomalaiskirjeen 16:17.) Alistumme mielellämme vallanpitäjien alaisuuteen maallisissa asioissa ja pysymme puolueettomina maailman konflikteissa, mutta uskollisuutemme kuuluu Jumalan valtakunnalle (Joh. 18:36; Room. 13:1–8). Torjumme niiden valheelliset väitteet, jotka sanovat palvelevansa Jumalaa ja samaan aikaan häpäisevät häntä käytöksellään (Tit. 1:16).

15. Miksi ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” ansaitsee uskollisuutemme?

¹⁵ Ajattelehan myös sitä, että Jehova on avannut vilpitönsydämisille ihmisille tien pois jumalattomasta maailmasta hengelliseen paratiisiin, jonka hän on luonut (2. Kor. 12:1–4). Sydän täynnä kiitollisuutta pysymme lähellä ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan heille heidän ruokansa oikeaan aikaan”. Kristus on asettanut tämän orjan ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”. (Matt. 24:45–47.) Niinpä vaikka emme yksilöinä täysin ymmärtäisi orjaluokan näkemystä jostakin asiasta, se ei ole mikään syy hylätä sitä tai palata Saatanan maailmaan. Uskollisuutemme saa meidät sen sijaan toimimaan nöyrästi ja odottamaan, että Jehova selventää asioita.

Kun täytetään Jumalan antamia tehtäviä

16. Minkä tehtävän Juudasta tullut profeetta oli saanut?

¹⁶ Jehova tuomitsi Jerobeamin hänen luopumuksensa vuoksi. Hän määräsi erään profeetan tulemaan Juudasta pohjoiseen Beteliin ja menemään Jerobeamin luo, kun tämä oli toimittamassa palvelusta alttarin ääressä. Profeetan piti esittää Jerobeamille voimakas tuomiosanoma. Tehtävä oli epäilemättä vaikea. (1. Kun. 13:1–3.)

17. Miten Jehova suojeli sanansaattajaansa?

¹⁷ Jerobeam raivostui kuullessaan Jehovan tuomion. Hän ojensi kätensä Jumalan edustajaa kohti ja huusi lähellä oleville miehille: ”Ottakaa hänet kiinni!” Mutta samassa, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, ”hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän kyennyt vetämään sitä takaisin. Ja itse alttari repeytyi, niin että rasvainen tuhka valui pois alttarilta.” Jerobeamin oli pakko pyytää profeettaa hellyttämään Jehovan kasvoja ja rukoilemaan, että hänen kuivettunut kätensä palautuisi kuntoon. Profeetta teki niin, ja käsi parani. Näin Jehova suojeli sanansaattajaansa vahingolta. (1. Kun. 13:4–6.)

18. Miten Jehova varjelee meitä, kun suoritamme hänelle pyhää palvelusta pelottomasti?

¹⁸ Osallistuessamme uskollisesti Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen saamme toisinaan epäystävällisen tai jopa vihamielisen vastaanoton (Matt. 24:14; 28:19, 20). Meidän ei kuitenkaan pidä koskaan antaa torjutuksi tulemisen pelon tukahduttaa palvelusintoamme. Jerobeamin aikana eläneen, nimeltä mainitsemattoman profeetan tavoin meilläkin on kunnia ”pelottomasti suorittaa hänelle [Jehovalle] pyhää palvelusta uskollisesti” (Luuk. 1:74, 75).a Emme odota Jehovan puuttuvan nykyään asioihin ihmeen avulla, mutta hän varjelee ja tukee edelleen meitä todistajiaan pyhän henkensä ja enkelien välityksellä. (Lue Johanneksen 14:15–17 ja Ilmestyksen 14:6.) Jumala ei koskaan hylkää niitä, jotka puhuvat hänen sanaansa pelottomasti (Fil. 1:14, 28).

Jehova varjelee uskollisensa

19, 20. a) Miksi voimme olla varmoja, että Jehova ei koskaan jätä meitä? b) Mitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁹ Jehova on uskollinen Jumalamme (Ilm. 15:4; 16:5). Hän on ”uskollinen kaikissa teoissaan” (Ps. 145:17). Lisäksi Raamattu vakuuttaa: ”Uskollistensa tien hän varjelee.” (Sananl. 2:8.) Kun Jehovan uskolliset palvelijat kohtaavat koettelemuksia tai törmäävät luopioajatuksiin tai kun heillä on täytettävänä jokin vaikea tehtävä, he voivat luottaa hänen ohjaukseensa ja tukeensa.

²⁰ Meidän itse kunkin täytyy nyt miettiä seuraavia kysymyksiä: Mikä auttaa minua pysymään uskollisena Jehovalle, tuleepa eteeni millaisia koettelemuksia tai kiusauksia tahansa? Toisin sanoen miten voin lujittaa uskollisuuttani Jumalaa kohtaan?

[Alaviite]

Miten vastaisit?

• Miten Jehova on osoittanut, ettei hän jätä uskollisiaan, kun he kohtaavat sortoa ja ahdistusta?

• Miten meidän tulee suhtautua luopioihin ja heidän ajatuksiinsa?

• Miten Jehova varjelee uskollisensa, kun he osallistuvat kristilliseen palvelukseen?

[Kartta/Kuva s. 5]

(Ks. painettu julkaisu)

POHJOINEN VALTAKUNTA (Jerobeam)

Dan

SIKEM

Betel

ETELÄINEN VALTAKUNTA (Rehabeam)

JERUSALEM

[Kuva]

Jehova ei hylännyt uskollisiaan, kun Jerobeam pani alulle vasikanpalvonnan.

[Kuva s. 3]

Siunaukset, joita Salomo ja hänen alamaisensa saivat, olivat ehdollisia.