”Hyvää uutista” julistetaan saarilla Australian pohjoispuolella

”TÄMÄ valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa”, sanoi Jeesus (Matteus 24:14). Jehovan todistajat tottelevat Jeesuksen käskyä ja yrittävät kertoa Raamatun sanomaa ihmisille, asuivatpa nämä missä hyvänsä (Matteus 28:19, 20). Tätä työtä tehdään vapaaehtoisesti, vaikka toisinaan onkin tingittävä omasta mukavuudesta ja uhrattava melkoisesti omia varoja.

Esimerkiksi Nathan ja Carly järjestivät elämänsä uudelleen voidakseen julistaa hyvää uutista syrjäisillä Torresinsalmen saarilla. Vuonna 2003 muuan Jehovan todistajien Australian-haaratoimiston edustaja kehotti heitä muuttamaan Thursday Islandiin työskentelemään sikäläisen seurakunnan yhteydessä. Tuo saari on vain yksi niistä sinisen Tyynenmeren vihreistä jalokivistä, jotka sijaitsevat Australian ja Uuden-Guinean välissä.

Vuonna 2007 perhe osti vanhan helmenkalastukseen käytetyn puisen aluksen nimeltä Teisan-Y. He kunnostivat sen omalla kustannuksellaan ja alkoivat Thursday Islandista käsin tehdä matkoja kymmenelle syrjäisimmälle saarelle päästäkseen saarnaamaan niillä asuville ihmisille. Tutustumme seuraavaksi heidän matkoistaan kertovaan ”lokikirjaan”.

Tammikuu 2008: Hain tänään veneellä kuusi paikallista todistajaa Bamagasta, jonne kertyi edestakaista matkaa noin 80 kilometriä. Nyt olemme menossa Teisan-Y:llä kohti Warraberin ja Poruman saaria. Tankit ovat täynnä; polttoainetta on 5 500 litraa, 2 dollaria litralta. Teisan-Y kulkee hitaasti, matkaa taittuu keskimäärin vain kymmenkunta kilometriä tunnissa. Sää on kuitenkin loistava, merenpinta vain hieman karehtii.

Perillä ankkuroimme rannan tuntumaan. Muutama miehistöömme kuuluva, joilla on sukulaisia Warraberissa, nousee veneeseen, ja lähdemme tapaamaan saaren neuvoston jäsentä saadaksemme luvan saarnata. Hän on paikallisen kirkon pappi mutta antaa meille luvan puhua saaren asukkaille. Porumassa teemme samoin, ja meidän annetaan kertoa hyvää uutista. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja innokkaita lukemaan kirjallisuuttamme. Aloitamme useita raamatuntutkisteluja.

Huhtikuu 2008: Suunnittelemme matkaa kolmeen kaikkein kaukaisimpaan saareen Papua-Uuden-Guinean rajan tuntumaan – Dauaniin, Saibaihin ja Boiguun. Sää muuttuu varsin huonoksi, ja lähdemmekin sen sijaan Mabuiagin saarta kohti. Se sijaitsee vain 70 kilometrin päässä kotisatamastamme, mutta mutkiteltuamme kymmenien riuttojen lomitse kilometrejä on kertynyt 140.

Valtava aalto tempaisi veneen irti Teisan-Y:stä. Saadaksemme sen takaisin jouduimme kääntymään ympäri keskellä jättiläismäisiä aaltoja. Useimmat ovat merisairaita.

Mabuiagissa saamme luvan tehdä julistustyötä, ja paikalliset ottavat meidät niin lämpimästi vastaan, että matkanteon hankaluudet haihtuvat mielestä tuota pikaa. Muuan nainen ilahtuu sanomastamme siinä määrin, että hän ottaa ylimääräisiä julkaisuja voidakseen viedä niitä sikäläiseen kirjastoon, missä hän on töissä.

Touko–lokakuu 2008: Huonon sään vuoksi emme pääse saarille. Niinpä jäämme Thursday Islandiin saarnaamaan, tekemään työtä ja kunnostamaan Teisan-Y:tä.

Alusta on kunnostettava enemmänkin, joten lähdemme mantereella sijaitsevaan Weipan satamakaupunkiin ja nostamme sen vedestä suuren perävaunun kyytiin. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty! Sikäläisen seurakunnan todistajat tulevat omalla ajallaan auttamaan muun muassa aluksen maalaamisessa sekä putkitöissä ja puuosien kunnostamisessa. Toiset tuovat ruokaa. Jotkut taas antavat meille elintarvikkeita ja muita tarpeita seuraavaa saarnamatkaa varten. Heidän vieraanvaraisuutensa ja apunsa on korvaamatonta.

Joulukuu 2008: Otamme jälleen kurssin kohti Dauanin, Saibain ja Boigun saaria. Tutkan avulla vältymme trooppisilta myrskyiltä, ja navigointilaitetta käyttämällä onnistumme puikkelehtimaan riuttojen keskellä. Matka Dauaniin kestää 12 tuntia, mutta se on kaunein koskaan näkemämme saari. Korkeat kallioiset kukkulat ovat pilvien peitossa. Dauanin asukkaat kuuntelevat meitä innoissaan, ja sovimme, että kotiin palattuamme jatkamme raamatullisia keskusteluja puhelimitse.

Yksi saaren asukkaista, Lettie-niminen nainen, oli joskus aikaisemmin saanut lehtiämme ja tilannut postitse lisää kirjallisuutta. Julkaisut lähetettiin hänelle Australian haaratoimistosta, ja sieltä myös seurakuntamme sai kirjeen, jossa meitä pyydettiin ottamaan häneen yhteyttä, mikäli mahdollista. Tapaamme lopulta Lettien ja olemme iloisia siitä, että voimme pieneltä osaltamme auttaa häntä tyydyttämään hengellisiä tarpeitaan.

Saibain saarella sikäläisen neuvoston jäsen ei anna meille lupaa saarnata. Hän päästää kuitenkin ne miehistömme jäsenet, joilla on saarella sukulaisia, käymään heidän luonaan. Minä olen sopinut viranomaisten kanssa, että käyn Saibaissa maalaamassa taloja, mistä saamani ansiot auttavat peittämään osan kuluistamme.

Muuan Tassie-niminen sisaremme on kotoisin eräästä kylästä Papua-Uudesta-Guineasta, joka sijaitsee Saibaista vain noin neljän kilometrin päässä. Australian hallituksen kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta papualaiset saavat tulla Saibaihin käymään kauppaa. Tassie tapaa monia kotikylänsä asukkaita, eikä hänellä ole riittävästi kirjallisuutta heille kaikille. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Tassie tapaa ketään kotikylästään sen jälkeen kun hänestä on tullut Jehovan todistaja. Palaamme Teisan-Y:lle ja haemme hänelle laatikollisen enimmäkseen tok-pisininkielisiä julkaisuja. Tassie selittää Raamatun sanomaa yli 30 papualaisen ryhmälle, ja kiinnostuneet tyhjentävät kirjallisuuslaatikon. Heidän kyläänsä pääsee vain vesitse, eikä siellä kenties koskaan ole käynyt Jehovan todistajia.

Viimeiseen saareen, Boiguun, on vaikea päästä. Rantaan on matkaa nelisen kilometriä, mutta vettä on vain kaksi ja puoli metriä. Aluksen syväys on lähes kaksi metriä. Yksi miehistä ja minä nousemme veneeseen ja yritämme tutkia aluetta löytääksemme reitin saarelle. Sataa kaatamalla ja kastumme likomäriksi. Reitti löytyy vasta kahden tunnin kuluttua.

Päästessämme saareen hämmästyneet asukkaat kertovat meille, että karttani ovat epätarkkoja ja etteivät edes rannikkovartiosto ja laivasto käy siellä. Saaren neuvoston jäsen ei myönnä meille lupaa saarnata mutta antaa niiden miehistöön kuuluvien, joilla on sukulaisia saaressa, nousta maihin saarnaamaan näille. Kunnioitamme hänen toivomustaan ja käymme ainoastaan näiden sukulaisten luona. Muuan mies ottaa kirjan Mitä Raamattu todella opettaa?,a alkaa heti lukea sitä ja kirjoittaa Raamattunsa taakse muistiin kysymyksiä. Tämä mies tavataan myöhemmin uudelleen, kun hän tulee käymään Thursday Islandiin.

Tammikuu 2009: Palaamme Moaan ja Mabuiagiin keskustelemaan niiden kanssa, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta Raamatun sanomaa kohtaan. Kummallakin saarella meidät otetaan lämpimästi vastaan. Monet Saint Paulin kylässä Moassa asuvat pyytävät, että palaisimme heidän luokseen nopeammin ensi kerralla. Neuvoston jäsen sanoo, että olemme tervetulleita kylään tekemään julistustyötämme milloin vain.

Torresinsalmessa on 17 asuttua saarta. Emme tiedä, tapaammeko varmasti kaikki niillä asuvat ihmiset. Mutta meidän koko seurakuntamme, joka toimii täällä Australian pohjoispuolella sijaitsevilla saarilla, tekee mielellään voitavansa ylistääkseen Suurta Luojaa Jehovaa.

[Alaviite]

[Kartta s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

AUSTRALIA

Weipa

Bamaga

TORRESINSALMEN SAARET

PAPUA-UUSI-GUINEA

[Lähdemerkintä]

Pohjana NASA/Visible Earth imagery

[Kartta s. 24, 25]

Bamaga

Thursday Island

Moa

Warraber

Poruma

Mabuiag

Saibai

Dauan

Boigu

PAPUA-UUSI-GUINEA

[Lähdemerkintä]

Pohjana NASA/Visible Earth imagery

[Kuva s. 24]

Nousemme maihin Thursday Islandiin.

[Kuva s. 24]

Menemme tapaamaan Saibain asukkaita.

[Kuva s. 25]

Hyvää uutista kerrotaan tok-pisiniksi.