Lähesty Jumalaa
”Hän muistaa, että me olemme tomua”
”EN OLLUT uskonut, että Jehova voisi antaa minulle täysin anteeksi, vaan ajattelin, että kantaisin tätä taakkaa loppuelämäni.” Näin kirjoitti muuan kristitty nainen menneiden virheidensä vuoksi. Soimaava omatunto on tosiaan raskas taakka kannettavaksi. Raamattu tarjoaa kuitenkin lohdutusta, joka voi lievittää katuvien synnintekijöiden tuskaa. Tarkastellaanpa psalmista Daavidin sanoja, jotka ovat psalmissa 103:8–14.
Daavid tiesi, että ”Jehova on armollinen” eikä ”hän aina moiti” (jakeet 8–10). Hän osoittaa armoa koko sydämestään ja kitsastelematta, kun hän näkee, että siihen on perusteita. Ilmaisukykyisenä runoilijana Daavid valaisee Jumalan suurta armoa meitä kohtaan kolmen vertauksen avulla.
”Niin kuin taivaat ovat maata korkeammat, niin on hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa ylivertainen häntä pelkääviä kohtaan.” (Jae 11.) Katsoessamme ylös öiselle taivaalle emme voi täysin käsittää, kuinka valtavan kaukana tähtitaivaat ovat maasta. Daavid tähdentää näin Jehovan armon, hänen uskollisen rakkautensa yhden piirteen, suuruutta. Tätä armoa Jumala osoittaa ”häntä pelkääviä kohtaan” – niille, jotka tuntevat ”nöyrää, harrasta kunnioitusta hänen valtaansa kohtaan”, kuten muuan oppinut sanoo.
”Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt rikkomuksemme.” (Jae 12.) Joissakin käännöksissä sanotaan: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä”, toisin sanoen niin kaukana kuin kuvitella saattaa. Eräässä Raamatun hakuteoksessa selitetään: ”Lennä niin kauas kuin mielikuvituksen siivet voivat sinut kantaa, ja jos matkaat ilmojen halki kohti itää, jokainen siivenisku vie sinut aina vain kauemmaksi lännestä.” Daavid sanoo tässä, että antaessaan syntimme anteeksi Jumala siirtää ne meistä niin kauas kuin kuvitella saattaa.
”Niin kuin isä osoittaa armoa pojilleen, niin Jehova on osoittanut armoa häntä pelkääville.” (Jae 13.) Daavid, joka oli itsekin isä, tiesi, mitä rakastava isä tuntee sydämessään. Hän tuntee sääliä lapsiaan kohtaan varsinkin silloin, kun nämä joutuvat kärsimään. Daavid vakuuttaa, että rakastava taivaallinen Isämme osoittaa armoa maallisille lapsilleen varsinkin silloin, kun heidän katuvainen sydämensä on ”särkynyt ja musertunut” heidän syntiensä vuoksi (Psalmit 51:17).
Näiden kolmen vertauksen jälkeen Daavid kertoo, mikä saa Jehovan osoittamaan armoa epätäydellisille ihmisille: ”Hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Jae 14.) Jehova tietää, että me olemme tomusta tehtyjä luomuksia, joilla on heikkouksia ja rajoituksia. Hän ottaa huomioon syntisen luontomme, ja hän on ”altis antamaan anteeksi” – kunhan me vain kadumme sydämestämme (Psalmit 86:5).
Koskettavatko Jehovan armoa kuvailevat Daavidin sanat sinun sydäntäsi? Perehdyttyään siihen, mitä Raamattu sanoo Jumalan alttiudesta antaa anteeksi, alussa mainittu nainen sanoi: ”Minusta on alkanut tuntua, että voin tosiaan päästä lähemmäs Jehovaa, ja tunnen, että harteiltani on nostettu raskas taakka.”a Haluaisitko tietää lisää Jumalan armosta ja siitä, miten voit saada sitä osaksesi? Ehkä sinustakin silloin tuntuu kuin raskas taakka nostettaisiin harteiltasi.
Ehdotus: Lue Raamatusta elokuussa
[Alaviite]
a Ks. kirjasta Lähesty Jehovaa lukua 26 ”Jumala on ’altis antamaan anteeksi’ ”; julk. Jehovan todistajat.
[Huomioteksti s. 13]
”Minusta on alkanut tuntua, että voin tosiaan päästä lähemmäs Jehovaa, ja tunnen, että harteiltani on nostettu raskas taakka.”