Miksi Jumala kehotti palvelijoitaan avioitumaan vain samanuskoisten kanssa?

▪ Jumala antoi Israelin kansalle Lain, johon sisältyi naapurikansoja koskeva käsky: ”Et saa lankoutua heidän kanssaan. Et saa antaa tytärtäsi hänen pojalleen etkä ottaa hänen tytärtään pojallesi.” (5. Mooseksen kirja 7:3, 4.) Miksi israelilaisia kiellettiin avioitumasta vierasmaalaisten kanssa?

Jehova tiesi, että Saatana halusi turmella hänen kansansa ja saada sen palvomaan vääriä jumalia, ja siksi hän varoitti toisin uskovien vaikutuksesta sanoen: ”Hän kääntää poikasi seuraamasta minua, ja silloin he varmasti palvelevat muita jumalia.” Kyse ei ollut mistään vähäpätöisestä asiasta. Jos Israelin kansa lankeaisi palvelemaan muita jumalia, se menettäisi Jumalan suosion ja suojeluksen ja siitä tulisi helppo saalis sen vihollisille. Miten se silloin voisi tuottaa luvatun Messiaan? Saatanalla oli selvästikin painava syy houkutella israelilaisia avioitumaan toisuskoisten kanssa.

Lisäksi on muistettava, että Jumala oli kiinnostunut myös kansaansa kuuluvista yksilöistä. Hän tiesi, että heidän onnellisuutensa ja hyvinvointinsa riippui läheisestä suhteesta häneen. Oliko Jehovan huoli toisin uskovan puolison vaarallisesta vaikutuksesta aiheellinen? Ajatellaanpa kuningas Salomoa. Hän tunsi tätä asiaa koskevan Jehovan varoituksen: ”He taivuttavat sydämenne seuraamaan heidän jumaliaan.” Salomo oli poikkeuksellisen viisas mies, joten ehkä hän alkoi ajatella, ettei varoitus koskenut häntä, ja hän sivuutti sen. Mitä siitä seurasi? ”Hänen vaimonsa taivuttivat vähitellen hänen sydämensä – – seuraamaan muita jumalia.” Se oli todella murheellista. Salomo itse menetti Jehovan suosion, ja hänen uskottomuutensa takia kansakunta jakautui kahtia. (1. Kuninkaiden kirja 11:2–4, 9–13.)

Raamatussa kerrotaan kieltämättä päinvastaisistakin tapauksista. Esimerkiksi israelilainen Mahlon meni naimisiin moabilaisen Ruutin kanssa, ja tästä tuli harras Jehovan palvoja. Mutta avioitumiseen moabilaisnaisten kanssa liittyi riskejä, eikä Mahlon saa tunnustusta valinnastaan. Hän kuoli nuorena, luultavasti jo ennen kuin Ruut alkoi palvoa Jehovaa. Mahlonin veli Kiljon avioitui moabilaisen Orpan kanssa, joka taas ei luopunut omista jumalistaan. Sitä vastoin Boas meni Ruutin kanssa naimisiin, kun tämä oli ollut uskova jo jonkin aikaa. Sittemmin juutalaiset pitivätkin häntä ”täydellisenä käännynnäisenä”. Ruutin ja Boasin avioliitto oli heille molemmille siunauksellinen. (Ruut 1:4, 5, 15–17; 4:13–17.)

Olisiko viisasta ajatella, että Mahlonin ja Ruutin esimerkki jollain tavoin vie pohjaa Jehovan neuvolta avioitua vain samanuskoisen kanssa? Eikö se olisi hieman samaa kuin sanoisi, että koska joku uhkapeluri on voittanut jättipotin, uhkapelaamisen täytyy olla hyväksyttävä tapa hankkia elanto?

Raamattu kehottaa kristittyjä menemään naimisiin ”vain Herrassa” ja varoittaa ”iestymästä epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa”. Neuvo annetaan niille, jotka vielä etsivät puolisoa. Niille taas, jotka ovat jo naimisissa ei-uskovan kanssa, se antaa hyödyllisiä neuvoja siitä, miten haastavan tilanteen voi kääntää parhaakseen. (1. Korinttilaisille 7:12–16, 39; 2. Korinttilaisille 6:14.) Kaikki tällaiset neuvot osoittavat, että avioliittojärjestelyn alulle pannut Jehova Jumala haluaa palvelijoidensa olevan onnellisia, olivatpa he naimattomia tai naimisissa.