Mitä sydämesi haluaa?
JEHOVA JUMALA ei estä ketään toimimasta sydämensä halun mukaisesti. Me voimme vapaasti valita sen, mikä vetoaa sydämeemme ja mikä ilahduttaa silmiämme. Viisas kuningas Salomo sanoi henkeytettynä: ”Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan.”
Tämä ei kuitenkaan merkitse, ettei nuori, joka seuraa jokaista sydämensä ja silmiensä halua, olisi vastuussa teoistaan Elämänantajalle, Jehova Jumalalle. Kuningas Salomo jatkoi: ”Mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä. Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta. Ja muista Luojaasi nuoruudessasi.” – Saarn. 11:9–12:1.
Jehova Jumala ei varjele jokaista pettymyksiltä, turhautumilta ja vahingoilta, jos hänen sydämensä halut estävät tai rajoittavat suuresti toimintoja, jotka suoranaisesti liittyvät tosi palvontaan. Sen tähden olemme todella viisaita, jos kehitämme haluja, jotka ottavat huomioon kallisarvoisen suhteemme Jehova Jumalaan.
Jos olet nuori mies tai nuori nainen, millaisia sydämesi halut ovat? Onko päähuolenasi suhteesi Jehovaan? Onko halusi käyttää kykyjäsi ja aineellista omaisuuttasi tavalla, joka antaa sinulle enimmän aikaa Valtakunnan eduille? Ajatteletko vakavasti laajentaa osallistumistasi elintärkeään Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen? Onko sydämesi halu tulla vakituiseksi tienraivaajaksi niin pian kuin mahdollista ja sillä välin tehdä parhaasi osallistuaksesi tilapäiseen tienraivaukseen?
MIKSI HE VALITSIVAT TIENRAIVAUKSEN?
Monet antautuneet, kastetut nuoret miehet ja naiset ovat varmasti kiinnostuneita voimiensa käyttämisestä täysin Jehova Jumalan palveluksessa Herran Jeesuksen Kristuksen uskollisina opetuslapsina. Eräs tienraivaaja Nigeriasta ilmaisi sen näin: ”Silloinkin, kun olin koulussa, tunsin selvästi ajan lyhyyden ja halusin käyttää jäljellä olevan ajan viisaasti. Niinpä olinkin säännöllisesti tilapäisenä tienraivaajana.” Toinen tienraivaaja sanoi: ”Uskon, että tienraivauspalvelus on yksi tapa minun kaltaisilleni nuorille osoittaa Jehovalle kiitollisuutemme siitä, mitä hän on tehnyt meidän hyväksemme.”
Eräs nuori aviomies palasi kotikyläänsä valmistuttuaan opettajaksi Bandungissa Indonesiassa. Hänellä oli palatessaan muutakin kuin maallista tietoa, sillä hänestä oli tullut antautunut, kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Hän käytti tuossa vuoristokylässä yksinään paljon aikaa ”hyvän uutisen” julistamiseen ihmisille heidän äidinkielellään. Hän piti muistonviettopuheen klo 22, kun kyläläiset olivat palanneet työstään. Yli sata henkeä kokoontui ulos torille leiritulen ääreen. Läsnä olleiden rohkaisemana ja nähdessään suuren tarpeen lisätä saarnaamiseen ja opettamiseen käyttämänsä ajan määrää hän ilmoittautui tilapäiseen tienraivaukseen. Hän lopetti pian maallisen opetuksensa ja alkoi vakituisen tienraivauksen. Nyt monet hänen entisistä oppilaistaan ovat antautuneita, kastettuja todistajia.
Eräs kierrosvalvoja Japanista havaitsi, että veljet ja sisaret tuossa maassa suhtautuvat tienraivaukseen ”normaalina asiana”, jos siihen on mahdollisuus. Miltei puolet tienraivaajista Japanissa on nuoria. On hyvin tavallista, että he valmistautuvat hyvissä ajoin etukäteen tienraivauksen aloittamiseen keskikoulusta päästyään, jopa silloinkin kun vain toinen vanhemmista on totuudessa.
Jos olet koulussa, onko sinun rakkautesi Jehovaan ja alueellasi asuviin ihmisiin jatkuvasti lisääntynyt? Heijastuuko tämä rakkaus palavassa halussa tehdä niin paljon kuin sinulle on mahdollista Valtakunnan etujen hyväksi? Käytätkö loma-aikasi viisaasti osallistumalla runsaammin kenttäpalvelukseen silloin? Valmistatko itseäsi vakituista tienraivauspalvelusta varten? Hyödytätkö itseäsi valmennuksella, joka tulee tekemään helpommaksi saada osa-ajan työtä lopetettuasi maallisen koulunkäyntisi? Oletko ajatellut ketään veljeä tai sisarta, joka voisi työskennellä kanssasi tienraivaajana? Oletko keskustellut tästä hänen kanssaan? Osallistutko tilapäiseen tienraivaukseen milloin tahansa tilaisuus sallii sen?
TIENRAIVAUS KOULUNKÄYNNIN OHELLA
Jotkut veljet ja sisaret ovat havainneet voivansa jopa toimia vakituisina tienraivaajina ollessaan vielä koulussa.
Eräs Havaijissa tienraivaajana palveleva nuori sanoi: ”Tajusin, että tienraivaus puoli päivää jokaisena koulupäivänä olisi suojana koulutovereitten maailmallista vaikutusta vastaan ja vähentäisi opinto-ohjelman ulkopuolelle kuuluvia toimintoja, koska olisi kiire kenttäpalvelukseen. Jehovalta saamani avun ja perheeltäni saamani suuren rohkaisun avulla kykenin suoriutumaan hyvin tienraivauksesta. Olen todellakin iloinen siitä, että toimin tienraivaajana kouluaikana, koska se tosiaankin terävöitti arvostustani Jehovan palveluksen kallisarvoista etua kohtaan näinä viimeisinä päivinä ja auttoi minua turvautumaan suuremmassa määrin Jehovaan voiman lähteenä.”
New Yorkissa eräällä sisarella, joka aloitti tienraivauksen ollessaan vielä koulussa, oli seuraava aikataulu: Hän tuli tavallisesti kotiin koulusta noin klo 14. Hän aloitti palveluksensa noin puoli tuntia myöhemmin ja jatkoi sitä noin klo 18:aan tai 19:ään saakka. Osan kotitehtävistään hän teki päivällistunnilla ja loput kenttäpalveluksen jälkeen. Hän iloitsee yhä tienraivauksesta ja pitää sitä suojana maailman väärään suuntaan vievää vaikutusta vastaan.
Eräs toinen sisar saattoi järjestää niin, että hän voi opiskella useimpia vaadituista oppiaineista koulunsa kolmena ensimmäisenä vuotena. Tämä teki hänelle mahdolliseksi toimia tienraivaajana yläluokilla, jolloin hänen ei tarvinnut opiskella kuin kolmea oppiainetta.
Eräs sisar Filippiineillä on yhä tienraivaaja, vaikka hänen isänsä pakotti hänet menemään yliopistoon. Miten se on mahdollista? Hän kertoo: ”Aina kun koulu alkaa, pidän huolen siitä, että ilmoittaudun ensimmäisellä viikolla, niin että voin valita hyvän aikataulun koulua varten. Siitä lähtien opiskelen aamuisin ja olen tienraivaaja iltapäivisin.”
Jos sinä olet nyt koulussa, voisitko tehdä järjestelyjä, jotka tekisivät mahdolliseksi toimia tienraivaajana laiminlyömättä kuitenkaan maallista koulunkäyntiä? Onko tämä sydämessäsi oleva halu?
TIENRAIVAUS YLIOPISTOKOULUTUKSEN SIJASTA
Kaikilla nyt tienraivaajana toimivilla ei suinkaan ollut tätä halua alusta saakka. Heidän joukossaan oli sellaisia, jotka halusivat saada korkeampaa koulutusta päästäkseen eteenpäin maailmassa. Eräs Havaijissa tienraivaajana palveleva sisar lausui: ”Tavoitteenani oli saada hyvä yliopistokoulutus. Saavuin yliopistoon ja tulin toimettomaksi hengellisesti. Havaitsin yliopiston kuitenkin erittäin epätyydyttäväksi. Ajattelin, että elämässä täytyy olla jotakin parempaa, jotakin joka tekisi elämästä antoisamman. Aloin jälleen käydä kokouksissa ja olla tienraivaajien seurassa. Jätin pian yliopiston ja noudatin haluani palvella Jehovaa tienraivaajana.”
Toinen sisar Havaijista kertoi seuraavaa: ”Isäni halusi minun menevän yliopistoon eräällä stipendillä. Minulla oli halu oppia enemmän nähdäkseni, voisiko ihmisfilosofia auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan. Oltuani vuoden yliopistossa tajusin maailmallisen viisauden tyhjänpäiväisyyden ja lopetin opiskeluni yliopistossa. Äitini oli hyvä esimerkki tienraivaajana. Seurakunnassa oli muitakin innokkaita tienraivaajia, ja heidän uskonsa ja intonsa tarttuivat ja kannustivat minua ryhtymään heidän kanssaan tienraivauspalvelukseen.
”Erään kierrosvalvojan vierailun jälkeen olin päättänyt tulla tienraivaajaksi. Puhuin tästä äidilleni, ja koska isäni ei ollut totuudessa, minusta tuntui, että joutuisin lähtemään kotoa voidakseni olla tienraivaaja. Selitin äidilleni, että tekisin sen, vaikka se merkitsisikin kotoa lähtemistä. Ajatus siitä, että joutuisimme erilleen, sai meidät molemmat itkemään. Rukoilin, että Jehova pehmentäisi isäni sydämen, niin että hän sallisi minun olla tienraivaaja ja jäädä kotiin. Jehova vastasi rukoukseeni, ja olen iloinnut monta vuotta tienraivaajana olemisesta kotoa käsin. Osa-ajan työtä on ollut saatavissa itseni elättämiseksi.”
HALUKKUUS LUOPUA NÄENNÄISISTÄ AINEELLISISTA EDUISTA
Kun halu olla tienraivaaja on kyllin voimakas, olemme halukkaita luopumaan näennäisistä aineellisista eduista. Nuortenkin, jotka astuvat tienraivauspalvelukseen, on usein ollut tarpeen tehdä muutoksia. Niin tehneet ovat saaneet suuria siunauksia.
Ubirista Nigeriasta kirjoitti veli, joka valitsi tienraivauksen, vaikka hänen epäuskoiset vanhempansa olivat järjestämässä hänelle yliopistokoulutusta: ”Koska olen juuri lopettanut oppikoulun ja olen pätevä ainoastaan konttoriapulaisen työhön – ilman mitään ammattia – pakotin itseni kalastajaksi. Vaikka en saa keneltäkään aineellista apua, en halua luopua tästä tilaisuudesta tulla tienraivaajaksi, sillä olen suorastaan huutanut sitä.” Hän johtaa nyt viittätoista raamatuntutkistelua vakituisena tienraivaajana.
Eräs sisar Portugalista kertoo kokemuksestaan: ”Olin vanhempieni ainoa lapsi ja siksi huomion keskipiste. Tajusin kuitenkin, että suurin osa ajastani kului maalliseen työhöni. Vanhempani eivät olleet minusta riippuvaisia taloudellisesti. Mitä enemmän ajattelin sitä, sitä enemmän tulin vakuuttuneeksi siitä, että ajan, jonka käytin sihteerin työssäni, voisin käyttää paljon paremmin tienraivauksessa. Heti kun olin tehnyt ratkaisuni, heräsi ongelmia. Sain houkuttelevan tarjouksen sihteerin paikasta toisessa yhtiössä, jossa palkkani olisi ollut kaksi kertaa suurempi kuin ennen. Kun isäni, joka ei ole totuudessa, sai kuulla päätöksestäni ryhtyä tienraivaajaksi, hän sanoi ettei puhuisi minulle enää koskaan ja uhkasi riistää hengen itseltään. Mutta pidin tiukasti kiinni päätöksestäni. Isäni käski minun lähteä heti kotoa.
”Noina koettelevina aikoina äitini alinomaa kannusti minua. En voi myöskään koskaan unohtaa, miten rakastavat veljeni ja sisareni täyttivät sen rakkauden tyhjiön jota kaipasin. Tulen aina olemaan kiitollinen heille. Minulle tarjottiin päivittäin useampia aterioita kuin normaalisti nautitaan. Veljet halusivat minun pysyvän terveenä ja jopa lihovan, jottei isäni olisi ajatellut minun kärsivän. Kun lähestyin Jehovaa rukouksessa, tunsin erityisesti saavani voimaa ja rohkeutta jatkaa tienraivauspalvelusta. Sitten eräänä päivänä, yhdeksän kuukautta myöhemmin, kohtasin isäni kadulla. Hänen oli hieman vaikea tervehtiä minua, mutta minusta tuntui, että hän oli iloinen nähdessään minut. Hämmästyksekseni sain jonkin aikaa sen jälkeen kutsun tulla takaisin kotiin asumaan ja jatkamaan sieltä tienraivauspalvelustani. Oltuani yli viisi vuotta tienraivaajana isäni päätti lähteä ensimmäisen kerran konventtiin. Voin täysin yhtyä Psalmin 27:10 sanoihin: ”Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.”
Eräs nuori aviopari Filippiineiltä kertoo lähdöstään tienraivaukseen: ”Arvostuksemme aikojen kiireellisyyttä kohtaan sai meidät jättämään kokopäivätyömme ja aloittamaan tienraivauksen. Tehtyämme tämän voimme nyt iloita mielenrauhasta ja paljon läheisemmistä suhteista miehenä ja vaimona, koska työskentelemme yhdessä kenttäpalveluksessa. Olemme oppineet säännöstelemään sekä aikamme että rahamme. Työskennellessämme alueella pyrimme suunnittelemaan työmme siten, että voimme tehdä sekä talosta-taloon-työtä että uusintakäyntejä samalla alueella. Tämä vähentää matkakuluja. Kotona olemme oppineet ostamaan välttämättömät ruokatarpeet ensin ja suuria eriä silloin, kun se kannattaa.”
Päätettyään keskikoulun eräs nuori sisar Nigeriassa alkoi ajatella vakavasti tienraivausta. Hänellä oli lukuisia tilaisuuksia työn saantiin. Vaikka se merkitsikin alhaisempaa palkkaa, hän päätti ottaa työn, joka salli käyttää runsaammin aikaa saarnaamiseen. Hän päätteli: ’Kun tämä järjestelmä häviää laitoksineen, voin olla varma ammatistani.’
Filippiineiltä Davaon kaupungista eräs tienraivaajasisar kertoi siunauksista, jotka hän sai luovuttuaan maallisesta työstään tienraivauksen vuoksi: ”En saanut todellista onnellisuutta maallisessa työssäni; olin tyytymätön ja koin monia pettymyksiä. Kun jätin erohakemukseni, yhtiö tarjosi minulle korkeampaa asemaa ja huomattavasti suurempaa palkkaa. Pidin kuitenkin päättäväisesti kiinni siitä, että halusin olla tienraivaaja. Kahden tienraivausvuoden jälkeen en ole korjannut muuta kuin suuren määrän arvokkaita siunauksia ja onnea. Raamatun tuntemukseni on parantunut suuresti ja saarnaamistyöni on paljon tehokkaampaa. Olen havainnut myös helpommaksi ilmaista Jumalan hengen hedelmiä. Nyt pyrin aina rohkaisemaan toisia kaltaisiani nuoria osallistumaan tienraivaukseen.”
VANHEMPIEN KANNUSTUS AUTTAA
Toisten antama esimerkki voi tietysti olla rohkaisun lähde. Mutta sen lisäksi on tarpeen aika ajoin vahvistaa sydämen halua siihen, mikä on hyvää. Vanhemmat voivat tehdä paljon auttaakseen lapsiaan tässä.
Eräs sisar Visayan saarilta sanoi: ”Vanhempani tekivät melkoisesti tukeakseen minua päätöksessäni olla tienraivaaja. Käytin hyväkseni koulusta saatua lomaa ja anoin tilapäiseksi tienraivaajaksi. Myös Vartiotornissa kerrotut veljiemme kokemukset kannustivat sydäntäni tavoittelemaan tienraivaustyön etua.”
Koreassa eräs vanhin kannusti neljää lastaan tienraivaajiksi. Häntä ja hänen lapsiaan haastateltiin kierroskonventissa. Vanhin tyttäristä kertoi, että hän oli ollut koulunsa paras oppilas. Yhteen aikaan hän olisi itse halunnut mennä yliopistoon. Hänen isänsä kuitenkin sanoi hänelle, että vaikka hän olisikin itse vapaa tekemään valintansa asiassa, tytär ei voisi odottaa häneltä taloudellista tukea. Tytär muutti mielensä yliopiston suhteen, ja nyt hän iloitsee monista siunauksista tienraivaajana. Seuraavaksi vanhin poika kertoi, miten hän myös yhteen aikaan halusi mennä yliopistoon ja noudattaa maailmallista toimintatapaa. Mutta hänen isänsä varasi aikaa tarkastellakseen Raamattua hänen kanssaan. Isä myös sanoi hänelle, että jos hän itsepintaisesti halusi noudattaa maailmallisia tapoja, hänen olisi etsittävä toinen asuinpaikka itselleen. Hän noudatti isänsä neuvoja ja on erittäin kiitollinen siitä, että isä oli ystävällinen mutta luja asenteessaan. Kaksi nuorempaa lasta selitti, että heihin teki vaikutuksen se, mitä tapahtui kahdelle vanhemmalle. He suunnittelivat alusta saakka tienraivausta. Nuorin pojista luopui oppikoulun yläluokkien käymisestä tullakseen tienraivaajaksi.
HARKITSE TIENRAIVAUSTA
Vaikka sydämestäsi saatatkin haluta osallistua tienraivauksen iloihin, nykyiset olosuhteesi eivät kenties salli sinun tehdä siten. Älä siinä tapauksessa tunne itseäsi masentuneeksi. Voit olla varma siitä, että Jehova Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus arvostavat erittäin paljon uskollista palvelustasi.
Saattaa olla, että kun hellittämättä rukoilet, tiellä olevat esteet lopulta poistuvat ja suovat sinun täyttää sydämesi halun. Tämä oli erään sisaren kokemus, joka palvelee nyt lähetystyöntekijänä. Kun hän esitti suunnitelmansa tulla tienraivaajaksi, hän oli vielä alaikäinen ja asui kotonaan. Hänen epäuskoinen isänsä ei halunnut hänen ryhtyvän tienraivaajaksi, vaan halusi hänen menevän yliopistoon. Tyttö rukoili alati Jehovaa pehmentämään hänen isänsä sydämen. Vuoden sisällä hän saattoi astua tienraivauspalvelukseen. Hänen terveytensä alkoi myös tulla paremmaksi, ja tämä teki suotuisan vaikutuksen hänen isäänsä. Katsoessaan taakse jääneeseen tienraivauspalvelukseensa tämä sisar sanoo: ”Se oli kaikkien niiden vaikeuksien voittamisen arvoinen, joita tiellä on ollut.”
Samalla kun mietit toisten kokemuksia, harkitse, voisitko sinä tarttua etuun olla tienraivaaja. Jehova Jumala on tietysti jättänyt meidän kunkin päätettäväksemme, miten paljon aikaa me omistamme Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen. Hän on myös tehnyt meille selväksi, miten tarpeellista tämä työ on. Hän on paljastanut meille, että tämä asiainjärjestelmä tulee pian loppuunsa. Sen johdosta ihmisten elämä on vakavassa vaarassa. Heidän on tarpeellista tulla hyväksyttyyn suhteeseen Jehovan kanssa, mikäli he aikovat säilyä ”suuressa ahdistuksessa”. Jehova on myös paljastanut, että hän haluaa meidän levittävän hänen sanansa pelastavaa sanomaa. Hänen tahtonsa täyttäminen on siksi ilmaus rakkaudestamme häntä ja ihmistovereitamme kohtaan.
Onko sinun rakkautesi Jehovaan vaikuttimena sydämesi haluille? Jos on, niin oletpa tienraivaaja tai et, voit saada syvän tyydytyksen tietäessäsi, että olet kokosieluinen palveluksessasi Jehovalle. Jeesus kehotti veljiään saarnaamaan ja opettamaan. ”Tehkää opetuslapsia”, hän sanoi. Kaikki antautuneet kristityt tietävät, mitä on tehtävä, ja he tulevat olemaan kiireisiä kertoessaan hyvää uutista toisille talosta taloon, kaikkialla, joka aika.