Kysymyspalsta

● Pitäisikö koulunvalvojan yhä esittää neuvoja puheen ominaisuuksista kunkin harjoituspuheen jälkeen?

Kyllä, kuten on neuvottu ohjeissa teokraattista palveluskoulua varten vuodeksi 1974: ”Kunkin harjoituspuheen perusteella annetaan täsmällisiä neuvoja noudattaen edistyvän neuvonnan ohjelmaa, mikä on hahmoteltu puheenneuvontalomakkeen alareunassa.”

Puhemääräyslipukkeessa oppilaalle on sanottu, minkä kohdan tai kohtien hyväksi hänen tulisi työskennellä, ja koulun valvojan on sopivaa esittää neuvoja tai kiitosta siitä, miten hän teki sen. Ehkä oppilas sovelsi kiitettävästi koulun ohjekirjassa esitettyjä ehdotuksia. Neuvojan on sopivaa esittää lyhyesti kiitos tästä oppilaalle, ja hän voi myös esittää ajatuksia siitä, miten oppilas sovelsi ehdotuksia ja miksi hänen on sopivaa kehittää tätä puheen ominaisuutta tai miten se auttaa häntä kenttäpalveluksessa. Nämä ajatukset voivat olla valaisevia ja hyödyllisiä kaikille, jotka ovat läsnä koulussa.

Mutta kuten koulun ohjeissa vuodeksi 1974 mainitaan, ei kuitenkaan ole tarpeen käyttää koko kahta minuuttia keskusteluun puheen ominaisuuksista. On sopivaa panna todellisuudessa painoa hengellisille asioille. Tämän tekemiseksi on sopivaa esittää ajatuksia siitä oppilaalle määrätystä aineistosta, jota hän ei ole käsitellyt puheessaan. Ajatukset, jotka valaisevat tiedon arvoa meille, ovat avuksi huomion kohdistamisessa ensi sijassa siihen raamatulliseen aineistoon, jota on käsitelty. Hyvän tasapainon säilyttämiseksi tässä katso ehdotuksia, joita annettiin joulukuun Valtakunnan Palveluksessa 1972 sivulla 7.

Koulun valvojan tulisi pitää huolta siitä, ettei hän käytä enempää kuin kaksi minuuttia neuvojen ja kiitoksen esittämiseen kunkin harjoituspuheen jälkeen.