Puhuminen siitä auttaa
1 Jumalan sana sanoo paljon kielen sopivasta käytöstä. (Jaak. 3:1–10) Vaikka monissa tilanteissa kieltä vaaditaankin pidättymään täysin puhumasta, on kuitenkin ehdottomasti ”aika puhua”, aika, jolloin hyvin valitut sanat ovat kuin ”kultaomenia hopeamaljoissa”. (Saarn. 3:7; Sananl. 25:11) Hyvä sana ’viisasten kieleltä on lääke’ jyrkkänä vastakohtana ajattelemattomalle, harkitsemattomalle lörpöttelylle. – Sananl. 12:18.
2 Epätäydellisinä ihmisinä me kaikki tietysti teemme syntiä kielellämme tai saatamme muulla tavalla loukata uskovia tovereitamme. (Jaak. 3:2; 1. Joh. 1:8) Sen ymmärtämisen, että me tarvitsemme anteeksiantoa, tulisi varmastikin saada meidät olemaan armollisia veljiämme kohtaan välttäen kiistakysymysten tekemistä vähäisistä asioista. Jos kuitenkin joku henkilö on todella häiriintynyt eikä yksinkertaisesti kykene siirtämään jotakin vähäistä loukkausta pois mielestään ja sydämestään, hän ei parantaisi tilannetta kieltäytymällä puhumasta loukkaajalle. Sellainen hiljaisuus voisi synnyttää epäilyksiä ja luottamuksen puutetta, leventäen repeämää, joka on jo olemassa. Toisaalta muutaman minuutin ymmärtäväinen keskustelu voi saattaa loppuun pitkään kestäneet vaikeudet. – Matt. 5:23, 24; Ef. 4:26.
3 Ystävälliset sanat eivät ainoastaan saa aikaan paranemista suhteissa, vaan ne myös rohkaisevat ja rakentavat toista. Emmekö kaikki koekin masentumista? Tämä vanha järjestelmä aikaansaa meille suunnattoman paineen. Eläminen on tulossa yhä vaikeammaksi. On varmaa, että me hyödymme silloin huomaavaisen ystävän rohkaisevista sanoista. Jokin ystävällisyyden ilmaus, jokin rakentava ajatus Raamatusta ja jopa ystävällinen tervehdys voi olla juuri se ”hyvä sana”, jota tarvitaan meidän sydämemme ilahduttamiseksi. – Sananl. 12:25.
4 Erityisesti silloin kun meidän ajatuksemme ja mietiskelymme keskittyvät hengellisiin asioihin, meidän keskustelumme ovat rakentavia. (Fil. 4:8) Eräs siitä tuleva lisäsiunaus on se, että hengelliset asiat painuvat syvemmälle mieleemme ja sydämeemme. Ja eikö meillä olekin monia hyviä asioita puhuttavaksi? Ne voivat olla huomattavia kohtia, joita olemme lukeneet Seuran julkaisuista, joitakin Raamattuun liittyviä kohtia, jotka erityisesti vaikuttivat meihin tutkiessamme henkilökohtaisesti, tai sitten seurakunnan kokouksissa huomioomme saatettuja piirteitä. Jokin rohkaiseva kokemus voi myös olla ”rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista” kuulijoille. – Ef. 4:29.
5 On aikoja, jolloin kielen käyttäminen hyvin vaatii rohkeutta. Näin on erityisesti silloin, kun joku meille läheinen syyllistyy vakavaan väärintekoon ja yrittää vain kätkeä sen. Voimakkaat, herkät tunteet saattavat vaikuttaa meihin, pyrkien estämään meitä puhumasta vanhimmille tuosta asiasta. Mutta se olisi todellisuudessa vääristynyt ajatus uskollisuudesta, jos sivuuttaisimme jonkun toisen vakavat väärinteot. (5. Moos. 13:6–8) Se ei myöskään olisi ystävällisyyttä rikkojaa kohtaan, koska se voisi riistää häneltä vanhimmilta saatavan tarpeellisen hengellisen avun ja saisi hänet paatumaan syntisessä menettelyssään. Sen lisäksi me osoittaisimme kiinnostuksen puutetta seurakunnan puhtautta kohtaan saattaen sen alttiiksi häpeälle. Me saattaisimme todellisuudessa kieltää uskollisuutemme Jehovalle ja hänen laeilleen vaarantaen mahdollisesti oman asemamme hänen edessään. Siksi, vaikka saattaisi olla vaikeatakin puhua asiasta, niin eikö se olisi oikein ja hyödyksi kaikille, joita asia koskee?
6 On aivan ilmeistä, että puhuminen oikeaan aikaan on tärkeää rauhan ja sopusoinnun säilyttämiseksi seurakunnassa. Tästä syystä vanhinten tulisi huolehtia hyvän esimerkin antamisesta tässä suhteessa huolehtiessaan vastuistaan. Asioissa, joilla on merkittävä vaikutus ihmisten elämään, joku vanhin osoittaa oikealaatuista ymmärtämystä, kun hän ei tee ratkaisua oman mielensä mukaan vaan neuvottelee toisten vanhinten kanssa. Kuten Sananl. 15:22 sanoo: ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, niissä on runsaasti neuvonantajia.” Vanhimmat, jotka ymmärtävät tämän, eivät rajoita keskustelujaan neljään kokoukseensa vuodessa, vaan varaavat aikaa neuvotellakseen toistensa kanssa ongelmista ja ehdotuksista, samoin kuin varmistautuakseen siitä, että tärkeät asiat ovat koko vanhimmiston tiedossa.
7 Kun vanhimmat tapaavat silloin tällöin, voidaan tehdä maininta jostakin veljestä tai sisaresta, joka ei jossakin suhteessa anna hyvää esimerkkiä. Mahdollisesti on päätetty, ettei tätä henkilöä käytetä palveluskokouksen näytteissä eikä häntä nimitetä tilapäiseksi tienraivaajaksi tai muuhun sellaiseen tehtävään. Kun kysymys on tällaisesta tapauksesta, tuo henkilö hyötyisi, jos vanhimmat pyrkisivät auttamaan häntä tulemaan paremmaksi esimerkiksi. Jos hänen kanssaan ei keskustella, se saattaisi johtaa loukkaantumiseen tai masennukseen. Rakkauden tulisi panna paimenet antamaan tarvittavaa apua.
8 Miten onnellisia me voimmekaan olla siitä, että Raamattu antaa meille erinomaisen opastuksen kielemme käyttämisessä oikealla tavalla! Työskennelkäämme kaikki ahkerasti noiden neuvojen noudattamiseksi lisäten siten osaltamme veljiemme iloa ja rakentaen heitä.