Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • km 7/76 s. 1-3
  • Olkaamme kaikkea kaikenlaisille ihmisille

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Olkaamme kaikkea kaikenlaisille ihmisille
  • Valtakunnan Palveluksemme 1976
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • NIILLE JOILLA ON ”LIIAN KIIRE”
  • NIILLE JOILLA ’ON OMA USKONTONSA’
  • Suhtautuminen vastaväitteisiin
    Valtakunnan Palvelus 1970
  • Miten voisit raivata pois mahdollisia keskustelun esteitä
    Puhu perustellen käyttämällä Raamattua
  • Opettaminen silloin kun meille esitetään vastaväitteitä
    Valtakunnan Palveluksemme 1985
  • Hyvän uutisen esittäminen järkevästi
    Valtakunnan Palvelus 1972
Katso lisää
Valtakunnan Palveluksemme 1976
km 7/76 s. 1-3

Olkaamme kaikkea kaikenlaisille ihmisille

1 Jotta palveluksemme olisi hyödyllistä, meidän täytyy kyetä keskustelemaan toisten kanssa. Tämä vaatii olemaan sopeutuva, sillä me tapaamme kaikenlaisia ihmisiä. Jotkut herättävät vastaväitteitä sanomalla, että heillä on oma uskontonsa tai että heillä on kiire tai että he kerta kaikkiaan eivät ole kiinnostuneita. Kenties he ovat kuulleet toisten puhuvan työtämme vastaan ja ovat siksi sulkeneet mielensä sanomalta ennen kuin ovat kunnolla kuulleetkaan sitä. Mitä voimme tehdä auttaaksemme heitä?

2 Ilmeisesti apostoli Paavalikin kohtasi vastaväitteitä, ja siksi hän käytti eri tapoja eri ihmisille puhuessaan. Hän sanoi: ”Minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen . . . Ilman lakia oleville minusta tuli kuin ilman lakia oleva . . . Heikoille minusta tuli heikko . . . Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia. Mutta kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” (1. Kor. 9:20–23) Yritämmekö mekin olla joustavia puhuessamme tapaamillemme ihmisille?

NIILLE JOILLA ON ”LIIAN KIIRE”

3 Ihmiset keskeyttävät usein johdantomme sanomalla: ”Minulla on kiire.” Voi olla, että henkilöllä on todella kiire ja hän arvostaisi sitä, että osoitamme huomaavaisuutta. Sellaisessa tapauksessa voisimme sanoa: ”Olipa ikävää, että satuin tulemaan huonoon aikaan. Halusin vain kertoa teille erään ajatuksen Raamatusta. Mutta koska teillä ei ole aikaa, voisin ehkä jättää teille tämän (kirjasen, lehden tai jakeluilmoituksen). Sitten kun teille sopii paremmin, keskustelisin mielelläni kanssanne siitä raamatullisesta ajatuksesta.” Usein ihmiset ottavat jotakin, kun asia esitetään ystävällisesti, ja he arvostavat sitä, että otamme huomioon heidän kiireensä.

4 Joskus ehkä riittää, että saat puhuteltavan vakuuttuneeksi siitä, että olet lyhytsanainen. Jotkut veljet katsovat kelloaan ja sanovat: ”Voin selittää tarkoitukseni kahdessa minuutissa”, ja he pitävät lupauksensa. Sen sijaan että yrittäisit saada henkilön keskusteluun voit nopeasti ilmaista käyntisi tarkoituksen, kenties esittää jonkin raamatunkohdan, kutsua henkilön esitelmään (ja ehdottaa, että hän lukee jakelumainoksen kääntöpuolella olevan sanoman) tai näyttää hänelle kirjallisuutta, niin että hänellä olisi jotakin luettavaa myöhemmin. Kaikki riippuu puhuteltavan asenteesta ja tilanteesta. Me emme voi odottaa, että kaikki jättävät sikseen sen mitä olivat tekemässä kuunnellakseen, ellemme ole tulleet sopivaan aikaan. Joissakin tapauksissa voisimme vain kysyä, sopisiko meidän tulla takaisin vähän myöhemmin. Tai voimme lausua toivomuksen keskustella heidän kanssaan toisella kertaa, kun heille sopii paremmin.

NIILLE JOILLA ’ON OMA USKONTONSA’

5 Joskus taas kuulemme sanottavan: ”Minulla on oma uskontoni.” Voimme aina vastata, että olemme iloisia kuullessamme sen, ja kysyä, eikö heidän mielestään olisi hyvä tietää erilaisten ihmisten katsantokantaa ja sitä mitä he uskovat, koska maassa on niin monta erilaista uskontoa. Tai voisimme sanoa, että on ilo tietää heidän uskovan Jumalaan, ja lisätä, että olemme todenneet monien olevan sitä mieltä, että kuuluvatpa he mihin uskontoon tahansa, on hyvä lisätä henkilökohtaista Raamatun tuntemustaan, koska se on niin vahvistavaa uskolle.

6 Vastaukseksi niille, jotka sanovat, että heillä on oma uskontonsa, eräs veli sanoo ystävällisesti: ”Ymmärrän sen, eikä meidän kannata tehdä siitä riitakysymystä. Se, mihin uskontoon kukin kuuluu, on henkilökohtainen asia, eikö vain? Tarkoituksemme on vain kannustaa tutkimaan Raamattua. Me emme ole keräämässä jäseniä uskontoomme. Mutta meistä tuntuu ehdottomasti siltä, että jos joku saa tietoa siitä, mitä Raamattu opettaa, hänestä tulee parempi kristitty, vai mitä ajattelette? Jokainen tietysti päättää itse, mitä hän tekee Raamatusta saamallaan tiedolla. Näyttäisimme teille mielellämme lyhyesti raamatullisen perhekeskustelumenetelmän, josta miljoonat ihmiset ovat nauttineet suuresti.”

7 Jos tämä ”uskontoa” koskeva vastaväite esitetään usein, voi olla hyvä ottaa se itse esiin johdannossamme sanomalla: ”Käyn ihmisten luona, joista useimmilla on oma uskontonsa. Epäilemättä teilläkin on, ja pistäydyin luoksenne kysyäkseni teidän käsitystänne tästä aiheesta . . .”

8 Sinulla voi olla jokin muu sinulle hyvin soveltuva vastaus tai voit haluta kokeilla jotakin näistä ehdotuksista, jonka ajattelet olevan sopiva. Koska sanomamme on tärkeä, haluaisimme esittää sitä ihmisille jokaisessa sopivassa tilaisuudessa. Meidän kaikkien on siksi hyvä oppia vastaamaan vastaväitteisiin, ei aina välttämättä odottaen ”voittavamme” ne vaan yrittäen olla mukautuvia niin kuin Paavali oli. Me emme halua väitellä ihmisten kanssa, vaan kuten Paavali selitti, ”kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi”. Sen tulisi olla meidänkin tavoitteenamme.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa