Tee hyvästä uutisesta puoleensavetävä naapureillesi
1 Meille tuottaisi varmasti suurta iloa, jos naapurimme – samalla kadulla tai viereisissä vuokrahuoneistoissa asuvat – ottaisivat vastaan hyvän uutisen. Epäilemättä olet käynyt heidän ovellaan kenttäpalveluksessa; ehkä olet myös yrittänyt todistaa heille muina aikoina. Voisitko tehdä jotain muuta?
2 Avaa Raamattusi Heprealaiskirjeen 13:15, 16:n kohdalta ja lue nuo jakeet huolellisesti. Kuten huomaat, sen lisäksi että meitä kehotetaan ’julistamaan julkisesti Jehovan nimeä’, sanotaan: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” Muista, että vertauksessaan ”laupiaasta samarialaisesta” Jeesus valaisi sitä, mitä rakkaus lähimmäiseen merkitsee. Hän osoitti, että siihen sisältyy hänen auttamisensa aineellisissa asioissa, kun hän on todella sen tarpeessa. (Luuk. 10:25–37) Ja vuorisaarnassaan Jeesus teki selväksi, ettei sellaista huomaavaisuutta pitänyt rajoittaa ainoastaan niihin, jotka sattuvat olemaan ”mukavia” meitä kohtaan. (Matt. 5:43–48) Pidämmekö silmämme avoimina havaitaksemme tilaisuuksia tämän Jumalan sanasta tulevan neuvon soveltamiseen niiden kohdalla, jotka asuvat naapureinamme?
MITEN MENETELLÄ
3 He tietävät meidän puhuvan lähimmäisenrakkaudesta, mutta tällä on enemmän merkitystä heille, kun he näkevät meidän osoittavan sitä sellaisin tavoin, joita he voivat arvostaa. Kun saat uusia naapureita, pysähdytkö toivottamaan heidät tervetulleiksi? Jos tiedät jonkun olevan sairaana, niin tarjoudutko auttamaan? Vaikka emme olekaan osa maailmasta ja pyrimme välttämään sekaantumista sen yhteiskunnallisiin toimiin, olemme hyvin kiinnostuneita ihmisistä, ja on olemassa monia tilaisuuksia tämän osoittamiseen aidon huomaavaisuuden teoilla.
4 Ei ehkä ole mahdollista keskustella Raamatusta joka kerta, kun osoitamme huomaavaisuutta naapuriamme kohtaan. Kuten apostoli Paavali neuvoi kristittyjä vaimoja, joiden aviomies ei ole uskova, on aikoja, jolloin on parempi yrittää voittaa toisia totuuteen käytöksellä saarnaamatta suoranaisesti. (1. Piet. 3:1) Jos keskustelussa avautuu mahdollisuus kiinnittää huomio Valtakunnan toivoon, niin puhu siitä luonnollisella tavalla. Älä ajattele, että kerran alkuun päästyäsi sinun on mentävä koko esityksesi loppuun. Esitä lause tai pari ja pidä sitten tauko nähdäksesi, millaisen vaikutuksen se tekee. (Pane merkille, miten Jeesus menetteli tässä, kuten Johanneksen 4:7–15 valaisee.) Ellei kiinnostusta ilmene, on ehkä parasta odottaa toiseen kertaan, ennen kuin esittää asiaa pitemmälti. Mutta pidä tavoitteesi mielessä; ajan mittaan voit havaita saavasi tällä tavoin aikaan enemmän kuin yrittämällä saada asia päätökseen kerralla.
5 Joillakuilla veljillämme ja sisarillamme on ollut hyviä tuloksia näin menetellessään. Eräs sisar kertoo itsestään: ”Halusin saada oman raamatuntutkistelun naapuristooni.” Hän päätti aluksi tutustua heihin yksinkertaisesti olemalla ystävällinen. Ei aivan heti mutta ajan mittaan avautui tilaisuuksia todistuksen antamiseen. Eräs naapuri kysyi, mikä hänen uskontonsa oli. Pian alkoi tutkistelu. Toisetkin kiinnostuivat. Kolme naista ja kaksi aviomiestä on nyt myös todistajia. Pane merkille osoitettu kärsivällisyys; ensin sisar sai aikaan ystävälliset suhteet ja vasta sitten yritti todistaa.
6 Erään naisen jalka murtui onnettomuudessa. Todistajanaapuri huolehti huomaavaisesti hänestä, siivosi hänen talonsa ja valmisti hänelle ja hänen perheelleen aterioita, ja tehdessään työtä puhui tilaisuuksien tullen Valtakunnasta. Hänen osoittamansa aito kristillinen huomaavaisuus sai naisen ottamaan vastaan raamatuntutkistelun. Nyt hän ja hänen kolme lastaan edistyvät hyvin seurakunnassa. Ei tietenkään jokaisesta, jolle on osoitettu sellaista kristillistä huomaavaisuutta, ole tullut todistajaa, mutta monet heistä ovat nyt paljon vastaanottavaisempia, koska heidän henkilökohtainen kokemuksensa on saanut heidät vakuuttuneiksi siitä, että Jehovan todistajat todella välittävät naapureistaan.
7 Naapureitamme kohtaan osoitetun huomaavaisuuden tulisi olla normaali osa elämäämme, ei vain keino päämäärään pääsemiseksi. Mutta jos havaitset omalla kohdallasi, että sinun on edistyttävä tässä, niin miksi et nimenomaan suunnittelisi, mitä voisit tehdä ja milloin. Voi hyvinkin käydä niin, että ”teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat”, jotkut heistä ”kirkastaisivat Jumalaa”. – 1. Piet. 2:12.