He suunnittelevat ajankäyttönsä
1 Apostoli Paavali kehottaa meitä ’tulemaan Jumalan jäljittelijöiksi’ siten, että osoitamme rakkautta toisiamme kohtaan. (Ef. 5:1) Me voimme jäljitellä Jumalaa myös osoittamalla ymmärtävämme, miten tärkeätä on toimia aikataulun mukaisesti. Raamattu kertoo yhä uudelleen, että Jehova saattaa kaiken tapahtumaan ”määräaikana”. (2. Moos. 9:5; Hab. 2:3; Mark. 1:15) Hän asetti täsmällisen ajan, jonka kuluessa hyvää uutista vietiin yksinomaan juutalaisille. Määräaikana se ulotettiin myös pakanoihin. Jumalan aikataulun mukaisesti Valtakunnan sanoman saarnaaminen ulotetaan nykyään ympäri maapallon. – Mark. 13:4, 10.
2 Jehovan todistajina me ymmärrämme evankelioimistoiminnan tärkeyden ja osallistumme kaikki siihen. Mutta ne, jotka suorittavat sitä määräaikoina, havaitsevat saavansa paljon enemmän aikaan kuin muutoin. Miten on sinun laitasi? Onko sinulla joka viikko täsmälliset ajat, joina osallistut kenttäpalvelukseen? Vai onko osallistumisesi epäsäännöllistä, tunkevatko muut työt usein sen tieltä? Saisitko kokea enemmän siunauksia, jos asettaisit itsellesi täsmälliset ajat kenttäpalvelusta varten? Sinua kenties kiinnostaa tietää, miten muut ovat järjestäneet tämän.
JOITAKIN KÄYTÄNNÖLLISIÄ ESIMERKKEJÄ
3 Neljän lapsen äiti, jonka täytyy myös suorittaa osa-ajan työtä, kertoo: ’Kun poikani lähtee kouluun noin klo 7.20, suoritan kotityöt ja joskus teen illallisen alkuvalmistelut. Sitten olen useimpina päivinä valmis lähtemään maalliseen työhön tai kenttäpalvelukseen. Yritän myös päästä kentälle viikonloppuisin voidakseni todistaa lasteni kanssa. Määrätty aikataulu ja päätös lähteä hätätilanteita lukuun ottamatta on osoittautunut minulle paremmaksi kuin odotetaan-ja-katsotaan-asenne.’
4 Eräs koulua käyvä 16-vuotias julistaja kertoo, että hänelläkin on säännölliset ajat kenttäpalvelusta varten. Miten usein? Hän on ainakin kahdesti viikossa noin kahden tunnin ajan kentällä kertomassa toisille hyvää uutista.
5 Huono terveys rajoittaa tietysti sitä, mitä ihminen voi tehdä. Sellainen tilanne on eräällä 69-vuotiaalla veljellä, joka on vanhin seurakunnassa. Mutta hän onnistuu pääsemään kenttäpalvelukseen joka lauantai. Hän todistaa usein noin 15 minuutin ajan ja sitten lepää autossa muutamia minuutteja, ennen kuin lähtee liikkeelle uudestaan. Tällä tavoin hän voi olla kentällä jopa kaksi tuntia. Hän kirjoittaa: ”Se pitää mielen pirteänä, antaa terveellistä ruumiinliikuntaa ja ennen kaikkea herättää sydämessä kiitollisuutta siitä, että saa pyhittää Isämme Jehovan kunniakasta nimeä.”
ERIKOISTOIMINNAN SUUNNITTELU
6 Useimmilla meistä on melko säännöllinen elämänrytmi ja tottumukset. Suurimmalle osalle tämä merkitsee vain muutaman tunnin käyttämistä totuuden kertomiseen toisille viikoittain. Mutta miten innostavaa ja iloa tuottavaa onkaan toisinaan suunnitella jotakin sellaista, mikä poikkeaa tavallisesta rytmistämme. Ja jos se on vielä sellaista, mistä on itsellemme ja toisille mittaamatonta hyötyä, sitä kannattaa varmasti suunnitella. Tämänkaltaista erikoistoimintaa on monille merkinnyt osa-ajan tienraivaus, esimerkiksi kerran vuodessa. Maalis- tai huhtikuu voisi olla sopiva aika tätä varten. Älä ajattele, mitä esteitä sen tiellä olisi, vaan pikemminkin miten voisit olla mukana tässä työssä. Helmikuun Valtakunnan Palveluksemme sisäarkin uudelleen lukeminen voisi olla sinulle suureksi hyödyksi ajatellessasi omia mahdollisuuksiasi.
7 Kullakin meistä on aivan omat olosuhteemme. Jotkut pystyvät osallistumaan varsinaiseen kenttäpalvelukseen enemmän kuin toiset. Kukaan muu ei voi asettaa kenttäpalvelustavoitetta meille, mutta meidän itsemme voi olla hyvä asettaa tavoite itsellemme, ja me voimme oppia siitä, miten toiset menettelevät. Ja ne, jotka todella suunnittelevat ajankäyttönsä ja asettavat Valtakunnan sanoman julistamisen elintärkeän työn huomattavalle sijalle, saavat suurta tyydytystä siitä, mitä he onnistuvat saamaan aikaan. – Ef. 5:15–17.