Ilosi lisääminen Jumalan palveluksessa
1 Ilo on Jumalan pyhän hengen hedelmä – se on sen tähden jotain sellaista, mitä meillä tulee olla. Jeesus, joka oli täynnä pyhää henkeä, oli mies, joka säilytti ilon siitäkin huolimatta, että hän oli ”kipujen mies ja sairauden tuttava”. (Jes. 53:3) Niinpä ”siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle”. – Hepr. 12:2.
2 Jeesus katsoi eteenpäin kuninkaan ja ylimmäisen papin tehtävään, jonka Jumala oli varannut hänelle. Hän koki suurta iloa opettaessaan ja valmentaessaan toisia, jotka tulisivat olemaan hänen kanssaan tuossa Valtakunnassa. Hän sai myös suurimman ilon puolustaessaan Isänsä nimeä ja vahvistaessaan opetuslapsiaan osallistumaan tuohon iloon. Nämä ilot aikaansaivat sen, että kaikki iva ja loukkaukset kalpenivat merkityksettömiksi. Jäljittelemällä Jeesusta voimme sekä kohdata vaikeat tilanteet että nauttia suotuisista tilanteista saarnatessamme hyvää uutista. Meitä vahvistaa aina ilo sen johdosta, että odotamme uutta asiainjärjestelmää ja sitä, mitä Jehova on varannut meille, samalla kun arvostamme sitä, että meillä nyt on kohtuullinen terveys ja voimaa, jota voimme käyttää hänen palveluksessaan.
ILOJA JOITA MEILLÄ VOI OLLA NYT
3 Me voimme saada, merkittävää iloa esimerkiksi siitä, että autamme veljiämme silloin kun he ovat sairaita, puutteessa, ahdingossa, kokevat surua omaisen kuoleman johdosta tai ovat yksinäisiä. (Gal. 6:10; Jaak. 1:27) Ja mikä voisi korvata sen ilon, jonka saamme kertoessamme hyvää uutista toisille, varsinkin kun voimme tutkia Raamattua heidän kanssaan? Mikään ei rohkaise meitä enempää kuin se, että näemme heidän ymmärtävän totuuden ja alkavan muuttaa elämäänsä sopusointuun tosi palvonnan vaatimusten kanssa. Meidän on koettava tämä ilo ymmärtääksemme todella täysin sen arvon.
4 Antaessamme todistusta tiedämme kertovamme parasta uutista. Miksi olemme sitten joskus taipuvaisia menettämään ilomme? Se johtuu siitä, että meillä on taipumus unohtaa se, miksi julistamme hyvää uutista. Kohdatessamme epäystävällisiä katseita tai välinpitämättömyyttä meidän tulee muistuttaa itsellemme, että mikään, mitä teemme Herran yhteydessä, ei ole turhaa – että Jehova saa sen koitumaan kunniaansaattamisekseen ja ylistyksekseen. (1. Kor. 15:58) Koska hän on antanut meille hyvän uutisen ja valtuuden julistaa sitä, voimme olla varmoja siitä, että kun puhumme Jumalan totuuden sanaa, se ei koskaan jää koitumatta hänen ylistyksekseen. On monia kokemuksia sellaisista, jotka suhtautuivat torjuvasti totuuteen pitkän aikaa, mutta havaitsivat, että he eivät voineet unohtaa sitä, mitä he olivat kuulleet. Lopulta heidän oli suhtauduttava siihen vakavasti, ja se toi todellisen ilon ja tarkoituksen heidän elämälleen.
5 Voimme saada suurta iloa, jos teemme sen, minkä Jumala asettaa eteemme tehtäväksi. Olemme onnellisia tehdessämme sen, mitä kykyjemme mukaan voimme. Vaikka voimme ponnistella kehittääksemme Jumalan antamia kykyjämme ja tilaisuuksiamme, niin hävitämme ilomme, jos olemme huolissamme heikkouksistamme ja puutteellisuuksistamme. Meidän tulee pitää alituisesti mielessä, että Jumala ei saata työtään tehdyksi vallalla eikä voimalla eikä ihmisen viisaudella, vaan hengellään. Voimme saada tuota henkeä sekä tarpeellista viisautta selviytyäksemme ongelmistamme, kun pyydämme sitä uskossa. – Luuk. 11:13; Jaak. 1:5.