Osallistumisemme ilmaisee että välitämme toisista
1 Apostoli Paavali sanoi: ”Kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” (1. Kor. 9:23) Jakeessa 19 Paavali osoittaa, missä määrin hän oli halukas omalta osaltaan osallistumaan hyvän uutisen viemiseen toisille. Hän sanoo: ”Vaikka olen vapaa kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien orjaksi voittaakseni sitä useampia.” Jakeessa 22 hän jatkaa: ”Heikoille minusta tuli heikko voittaakseni heikot. Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia.”
MIHIN VOIMME OSALLISTUA?
2 Niin, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsien tekeminen merkitsee muutakin kuin sitä, että tutkimme heidän kanssaan tunnin verran Raamattua viikossa. Ajattelehan sitä! Kun nämä henkilöt oppivat Jumalan heitä koskevan tahdon, he alkavat ymmärtää, että tulee jättää taakseen jotkin vanhat tavat, vanhat tuttavat ja ystävät, vanhat rentoutumistavat, toisin sanoen vanha järjestelmä. Jopa omat perheet voivat sulkea pois keskuudestaan joitakuita näistä, jotka asennoituvat tosi palvonnan puolelle! Olisiko johdonmukaista ajatella heidän luopuvan kaikesta tästä, elleivät he saa jotakin järkevää sen tilalle? Jeesus viittasi tähän sanoessaan: ”Totisesti minä sanon teille: Kukaan ei ole jättänyt taloa tai veljiä tai sisaria tai äitiä tai isää tai lapsia tai peltoja minun tähteni ja hyvän uutisen tähden saamatta satakertaisesti nyt tänä ajanjaksona taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen ohella, ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuista elämää.” – Mark. 10:29, 30.
3 Kun Jeesus vakuutti hyvän uutisen puolelle asennoituvien saavan jo tässä järjestelmässä uusia ystäviä ja perheen, niin se ei tapahdu automaattisesti, vai kuinka? Eikö ole niin, että sen toteutuminen edellyttää meiltä itseltämme ponnisteluja? Jeesus osoitti näin luottavansa siihen, että hänen opetuslapsensa antaisivat itseään, ystävyyttään, tukeaan, aikaansa ja voimavarojaan toisten auttamiseksi jäljittelemään hänen esimerkkiään. Ne jotka todella VÄLITTÄVÄT, osallistuvat tällaiseen omastansa antamiseen. Paavali kirjoitti eräälle kristittyjen ryhmälle: ”Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” – 1. Tess. 2:8.
EPÄITSEKKYYTTÄ TARVITAAN
4 Tällainen omastaan antaminen vaatii suurta epäitsekkyyttä. Se merkitsee sitä, että teemme näiden mahdollisten opetuslasten hyväksi paljon sellaista, mitä itse arvostamme kun ystävämme ja perheemme tekevät sitä meille. Se voi olla niinkin pieni asia, että soitamme heille viikolla ja tiedustelemme heidän vointiaan, tai se voi olla niinkin tärkeä asia kuin auttaa heitä työpaikan hankkimisessa. Oletko puuseppä? Oletko tarjoutunut korjaamaan heidän kodissaan jotakin sellaista pientä, jonka havaitset kaipaavan huomiota? Oletko äiti? Voisitko tilaisuuden tullen auttaa hoitamalla lapsia? Voitko kutsua heidät kotiisi aterialle tai mennä heidän kotiinsa aterialle? Toiset ovat neuvoneet, mistä paikkakunnalla voi tehdä edullisia ostoksia, auttaneet muutossa ja jopa korjanneet heidän autoaan. Ovatko oppilaasi alkaneet puhua uudesta toivostaan toisille? Voitko rohkaista ja auttaa heitä tekemään niin?
5 Osallistuminen merkitsee joskus sitä, että tarjoamisen sijasta otamme jotakin vastaan, esimerkiksi hyväksymällä Raamattua tutkivan vaimon kutsun saapua aterioimaan hänen ja hänen vastustavan aviomiehensä kanssa tai ottamalla vastaan sen pienen avun, jota oppilaasi tarjoaa sinulle jossakin käytännön asiassa.
6 On hyvä muistaa, että toisista välittäminen tulee ensin, sitten osallistuminen. Välittäminen on syy; osallistuminen on seuraus. Meidän pitäisi välittää ihmisistä, koska Jumala rakastaa heitä, ja meidän tulisi pitää huolta heistä, ei pelkän päämäärän vuoksi, vaan koska me todella välitämme heistä. Ei pitäisi olla vaikeaa antaa omastaan mahdollisille opetuslapsille, sillä sen pitäisi olla elämäntapa meille kristityille. Meidän kiinnostuneiden henkilöiden tarpeesta huolehtimisen pitäisi olla itse asiassa veljiin ja sisariin omaamamme suhteen laajentamista. Paavali sanoi: ”Todellakin siis, niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Gal. 6:10) Jos todella välitämme niistä, joiden kanssa tutkimme Raamattua, he alkavat todennäköisesti arvostaa totuutta, eivät vain oikeana opinkappaleena, vaan sellaisena mitä se todella on – elämäntapana.
7 Helmikuussa ilmaisemme välittävämme toisista osallistumalla kiinnostuneiden huoltamisen lisäksi mahdollisuuksien mukaan työhön ovelta ovelle ja tarjoamalla ihmisille Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöstä yhdessä kirjan Pyhä henki – tulevan uuden järjestyksen taustavoima! kanssa. Nyt voimme myös harkita mahdollisuuksiamme osallistua enemmänkin, osallistua esimerkiksi osa-ajan tienraivaukseen huhtikuussa. Jos olet tehnyt sydämessäsi ratkaisun ponnistella tällä tavalla, tee se pian tunnetuksi toisille ja täytä anomus työtä varten. Osallistumisemme nyt runsain määrin tuo meille itsellemme parhaat siunaukset mistä voimme tänä aikana nauttia.