Miten suhtaudut lehtiisi?
1 Mitä teet, kun saat uuden Vartiotornin? Onko tapanasi olla ”otsikoitten lukija”, joka vain selailee lehden läpi ja katsoo otsikot ja muut kohokohdat? Vai oletko ”kuvien katselija”, joka nauttii kuvista? Vai oletko ”erikoisaiheiden lukija”, jota viehättävät lehden jotkin erikoispalstat, esimerkiksi ”Lukijain kysymyksiä” tai ”Syvempää näkemystä uutisiin”? Vai teetkö jotakin muuta?
2 On myönnettävä, että jokainen Vartiotornin numero herättää jossakin määrin odotusta, ja on erittäin tyydyttävää selailla sen sivuja, kun se on vielä tuore. Mutta nyt edessämme on vielä kysymys: Entä sitten? Miten menettelet lehden suhteen, kun alkukiinnostuksesi on tyydytetty? Voisiko käydä niin, että se vain pannaan laatikkoon ja unohdetaan? Vai arkistoitko sen huolellisesti johonkin, niin että tiedät tarkkaan, missä se on, kun tulee aika valmistautua seurakunnan Vartiotornin tutkisteluun, ja näin tunnet tehneesi velvollisuutesi? Vai jätätkö sen jonnekin ajatellen, että kiinnität siihen enemmän huomiota myöhemmin, mutta huomaatkin sen jossakin vaiheessa hautautuneen pois näkyvistä?
3 Riippumatta siitä, soveltuvatko nämä esimerkit sinuun vai eivät, ne sopivat varmasti joihinkuihin meistä, eivätkö sovikin? Kenties tarkoituksemme ei ole olla niin leväperäisiä, mutta kun on niin monia kallista aikaamme vaativia tehtäviä joka päivä, meistä voi tuntua, että joka tapauksessa ”ruoka oikeaan aikaan” on tutkistelukirjoituksissa, ja ne käsitellään seurakunnan Vartiotornin tutkistelussa. Jotkut voivat ajatella muista kirjoituksista, että monet niistä ovat vain sellaisen aineiston kertaamista, joka on jo aivan tuttua niille meistä, jotka ovat olleet totuudessa jonkin aikaa. Me emme siis menetä kovinkaan paljon, vai menetämmekö?
4 Ehkä menetämme enemmän kuin luulemmekaan. Miten niin? Kaikki noissa lyhyemmissä kirjoituksissa ei ole vain kertausta. Niissä on jotakin aivan uutta. Joskus niissä on selityksiä raamatunkohtiin, joita ei ole käsitelty Seuran julkaisuissa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Voimme myös havaita uuden näkökulman tuttuun aiheeseen, tai yksityiskohtia, jotka on ilmaistu niin selvästi, että käsitämme niiden avulla aiheen täysin selvästi ehkä ensimmäistä kertaa. Tämän kaiken menetämme, jos emme lue noita kirjoituksia.
5 Mutta entä jos jonkun mielestä kirjoitus on vain kertausta? Miksi meidän tulisi käyttää aikaa sellaiseen? Koska siten me ravitsemme sydäntämme. (2. Piet. 1:12, 13) Arvostuksemme totuutta kohtaan ei rakennu siten, että etsimme aina jotakin uutta, vaan siten, että kertaamme ja mietimme sitä, mitä jo tiedämme. Ja juuri se pitää meidät totuuden tiellä.
6 Lisäksi sellaiset kirjoitukset auttavat meitä usein käytännöllisellä tavalla. Esimerkiksi kirjoitus ”Oletko valmistautunut puhumaan Raamatusta?” tämän vuoden helmikuun 1. päivän numerossa on auttanut joitakuita voittamaan taipumuksen kaihtaa Raamatusta puhumista ihmisille, joilla on erikoinen ammatti tai menneisyys. Ja miten hyviä ehdotuksia olemmekaan saaneet Vartiotornin sivukirjoituksista hengen hedelmien tuottamisesta jokapäiväisessä elämässä!
7 On luonnollisesti totta, että kaikki meistä eivät saa luetuksi kaikkea, mitä on lehdissämme. Kaikki meistä eivät lue samalla vauhdilla ja kaikilla meistä ei ole yhtä paljon aikaa henkilökohtaista tutkimista varten. Mutta pitäkäämme huoli siitä, että jos emme lue kaikkea läpi, niin se ei johdu kiinnostuksen puutteesta tai siitä, että maailmallinen luettava tai huvitukset viehättävät meitä enemmän.
8 Mitä käytännön hyötyä voisimme tulevaisuutta silmällä pitäen muistaa, jotta lukisimme aineiston oikeassa tarkoituksessa, emme vain velvollisuuden tunteesta? Monet näistä kirjoituksista voivat olla erinomaista aineistoa perhetutkisteluamme varten. Sellaisista kirjoituksista oppimastamme tiedosta voimme saada kiinnostavia aiheita kristittyjen tovereittemme kanssa käytäviin rakentaviin keskusteluihin. Henkilökohtainen perehtymisemme lehtiin lisää varmasti innostustamme suositella niitä toisille kentällä. Kun pidämme tärkeänä lukea ja soveltaa sellaista aineistoa säännöllisesti sekä keskittyä siihen ja mietiskellä sitä, voimme suunnattomasti rikastuttaa elämäämme ja edistymisemme on ilmeinen hyödyksi itsellemme ja muille. – 1. Tim. 4:15, 16.