Ne jotka ’hankkivat hyvän aseman’
1 Paavali kirjoitti avustavista palvelijoista: ”Sillä miehet, jotka palvelevat hyvin, hankkivat itselleen hyvän aseman ja kyvyn puhua hyvin vapaasti Kristukseen Jeesukseen liittyvässä uskossa.” (1. Tim. 3:13) Apostoli ei tässä selittänyt avustavan palvelijan vaatimuksia, vaan hyötyjä, kun sellainen veli palvelee eli suorittaa velvollisuuksiaan hyvin.
2 Raamattu asettaa korkeat mittapuut avustavalle palvelijalle. (1. Tim. 3:8–10, 12) Suositeltujen veljien tulee selvästi täyttää ne. Avustavaksi palvelijaksi tuleminen ei ole rutiiniasia; ei ole niin, että lähes jokaisen aikuisen, kastetun miehen tulisi saada tuo asema eräänlaisena arvonimen haltijana. Avustavien palvelijoiden tulee olla kokeneita, hengellisiä miehiä.
3 Apostolien tekojen 6:1–6 kuvailee, millaisia sellaisten miesten tulee olla. (ad s. 1162, 1163) Voidakseen siis keskittyä Sanaan apostolit tarvitsivat apua sellaisten tehtävien hoitamiseen, jotka olivat tärkeitä, mutta joita toiset pätevät miehet voivat hoitaa. He valitsivat miehiä, jotka olivat ”täynnä henkeä ja viisautta”. Tästä syystä he olisivat seurakunnan luottamuksen arvoisia. Heidän valitsemisensa ei merkinnyt vain jostakin halpa-arvoisesta tehtävästä huolehtimista tai heidän rohkaisemistaan; se merkitsi etua, jonka välityksellä he voivat työskennellä kovasti seurakunnan palvelemisessa.
4 Nykyään avustavat palvelijat auttavat monien tarpeellisten tehtävien hoitamisessa; näihin sisältyy valtakunnansali, tarvikkeiden jakaminen ja vanhinten auttaminen kirjanpidossa ja tileissä. Tällä tavalla he työskentelevät veljiensä ja sisartensa puolesta. Jos he ymmärtävät, että he tekevät juuri sitä, he ovat tunnollisia täyttäessään vastuitaan. Sen sijaan että he olisivat epäsäännöllisiä heille määrättyjen tehtävien hoitamisessa, he ovat luotettavia viikosta toiseen. Itse asiassa jos jokin, mihin nämä miehet eivät voi vaikuttaa, estää heitä olemasta ajallaan tai hoitamasta tehtäväänsä, heidän hengellisen kypsyytensä perusteella voidaan luottaa, että he huolehtivat sijaisen järjestämisestä. He ovat huolissaan siitä, ettei seurakuntaa jätetä pulaan. Seurakunta kunnioittaa ja pitää arvossa sellaisia veljiä. – Luuk. 16:10–12.
5 Myös muita palveluksen teitä saattaa avautua. Vaikka vanhimmilla on pääasiallinen vastuu ”puhumisessa ja opettamisessa”, kyvykkäille avustaville palvelijoille voidaan määrätä ohjepuheita tai osia palveluskokouksessa. (1. Tim. 5:17; 3:2) Heitä voidaan jopa pyytää pitämään esitelmä joko kokonaan tai osa siitä. Heidän edistymisensä voi olla suurempi, jos he lähestyvät kokenutta ja opettajana lahjakasta vanhinta ja pyytävät ehdotuksia tai ehkäpä pyytävät neuvoja puheen pitämisen jälkeen. Heitä pyydetään usein lukemaan Vartiotornin tutkistelussa tai ehkä johtamaan kirjantutkistelussa, milloin olosuhteet sitä vaativat. Tietysti sellaisiin tehtäviin tulee valmistautua tunnontarkasti.
6 Koska avustavan palvelijan on oltava hengellisessä mielessä esimerkki, hänen tulee osallistua niin suuressa määrin kenttäpalvelukseen, kuin hänen olosuhteensa järkevästi sallivat. Hän tietää, että siten hän miellyttää ja ylistää Jehovaa. Hän on myös kannustuksena niille, jotka työskentelevät hänen kanssaan. Hän voi antaa heille paljon erinomaista valmennusta. He näkevät, ettei hän huolehdi vain joistakin erityistehtävistä, vaan on esimerkillinen Jehovan palvelija kaikissa suhteissa.
7 On siis helppo havaita, miksi Paavali sanoi sellaisista miehistä, että he ”hankkivat . . . hyvän aseman”. Tämä ei ole, kuten joku voisi päätellä, kuin kirkon hierarkiassa etenemistä. Päinvastoin avustavat palvelijat, jotka ”palvelevat hyvin”, ovat vakuuttuneita Jehovalta ja Jeesukselta saamastaan siunauksesta, ja heillä on koko seurakunnan kunnioitus ja tuki. Oikeutetusti he hankkivat ”kyvyn puhua hyvin vapaasti Kristukseen Jeesukseen liittyvässä uskossa”. Heitä arvostetaan tässä asemassa heidän erinomaisen palveluksensa takia; heillä on uskon varmuus, ja he voivat julistaa uskoaan ilman arkuutta tai moitteen pelkoa.