Kysymyspalsta

● Millaisia puhuttelutapoja suositellaan käytettäväksi seurakunnan kokousten aikana?

Kun Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan, hän neuvoi heitä puhuttelemaan Jehovaa ilmaisulla ”Isämme”. Tätä ajatusta kaikkien hänen seuraajiensa keskuudessa vallitsevasta hengellisestä perhesuhteesta korostettiin edelleen, kun hän sanoi: ”Te kaikki olette veljiä.” (Matt. 23:8) Jeesuksen apostolit ja opetuslapset käyttivät monesti sanaa ”veli” hyvin suoranaisessa merkityksessä. Pietari viittasi Paavaliin ”rakkaana veljenämme Paavalina” ja Paavali puhui ”Tiituksesta, veljestäni” ja ”meidän veljestämme Timoteuksesta”. – 2. Piet. 3:15; 2. Kor. 2:13; Hepr. 13:23.

Tämän läheisen hengellisen suhteen vuoksi Jehovan todistajat puhuttelevat yleensä toisiaan ”veljiksi” ja ”sisariksi”. Seurakunnan kokouksissa he käyttävät tavallisesti tässä yhteydessä sukunimeä. Jos puheenjohtaja käyttää etunimeä, se voi joskus aiheuttaa ongelmia. Jos henkilö olisi uusi kokouksissamme, emmekä tuntisi häntä kovin hyvin, hänestä voisi tuntua, että olemme liian tuttavallisia, jos kutsuisimme häntä etunimellä, koska yleensä käytetään sukunimeä ihmisten ollessa koolla kristillisissä kokouksissa.

Vaikka puheenjohtaja voisi puhutella aivan nuoria lapsia etunimellä, niin jos hän puhuttelisi vanhempia ihmisiä etunimellä, jotkut voisivat pitää, sitä kunnioituksen puutteena. Tai ajatelkaamme sisarta, jonka aviomies ei ole totuudessa mutta tulee kokoukseen ensimmäistä kertaa. Miltä hänestä tuntuu, jos hän kuulee toisen naimisissa olevan miehen puhuttelevan hänen vaimoaan etunimeltä koko seurakunnan edessä?

Sellaiset vaikeudet vältetään, jos kokouksia johtavat käyttävät sukunimiä pyytäessään henkilöitä vastaamaan. Me emme puhuttelisi vastakiinnostuneita ”veljiksi” tai ”sisariksi”, koska heidän kohdallaan ei vallitse Jumalan perheen hengellistä suhdetta. Käyttäkää sen sijaan sekä etu- että sukunimeä tai sukunimen edessä muodollisempaa puhuttelusanaa herra, rouva tai neiti, ellei ole syytä tehdä poikkeusta. Toisaalta kun henkilö lähestyy antautumista ja pitää itseään yhtenä Jehovan todistajista, ei ole ehkä mitään estettä sille, että sanoo sukunimen eteen ”veli” tai ”sisar”.

Kun käytämme sanoja ”veli” tai ”sisar” seurakunnan kokouksissamme, se on ilmaus hyvin siunatusta suhteesta, perhesuhteesta yhden Isän, Jehova Jumalan, alaisuudessa. (Ef. 2:19b) Se on paljon läheisempi ja arvokkaampi suhde kuin voidaan ilmaista käyttämällä etunimeä.