Tasapainoisen näkemyksen säilyttäminen palveluksestamme
1 Hengellinen tasapaino on toivottava kristillinen ominaisuus. Tasapainoisuus merkitsee sitä, että pystymme punnitsemaan tai vertaamaan jonkin suhteellista painavuutta, voimaa, tärkeyttä tai arvoa. Tasapainon avulla voimme välttää Jehovan palvelukseemme haitallisesti vaikuttavia salakuoppia, äärimmäisyyksiä ja virheitä. Se saadaan tuloksena Raamatun periaatteisiin sisältyvän viisauden hankkimisesta. (Sananl. 2:10–15; 3:5, 6) Sellaisten periaatteiden tutkiminen ja soveltaminen auttaa meitä kehittämään havaintokykyä, joka on ”valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän”. (Hepr. 5:14) Henkilö, joka on hankkinut hyvän hengellisen tasapainon kristittynä, pyrkii osoittamaan kohtuullisuutta, vaatimattomuutta, kärsivällisyyttä, itsehillintää, arvostelukykyä, uskollisuutta, kestävyyttä ja luotettavuutta kaikessa mitä hän tekee. Sellainen ihminen saa tavallisesti enemmän tehdyksi, kokee palveluksessaan enemmän iloa.
TASAPAINOON PYRKIMINEN
2 Me huomaamme usein joidenkuiden olevan niin uppoutuneita ansiotyöhönsä, että he osallistuvat kenttäpalvelukseen vain nimellisesti. Mikä on ansiotyön tarkoitus? (1. Tim. 5:8) Mikä osoittaisi meidän tulleen tasapainottomiksi? (Luuk. 12:18–21) Mikä on oikea näkemys? (Matt. 6:31–33) Miten voimme säilyttää tasapainon maallisten ja hengellisten velvollisuuksien välillä? – 1. Tim. 6:6–8; Hepr. 13:5, 15.
3 Nykyajan yhteiskunta korostaa voimakkaasti huvituksia ja henkilökohtaista nautintoa. Ellemme ole huolellisia, tämä voisi vaikuttaa meihinkin, niin että uppoutuisimme liiaksi sellaisiin asioihin. Onko väärin pitää hauskaa? (Saarn. 3:12, 13) Milloin olemme menneet liian pitkälle? (2. Tim. 3:4) Mitkä periaatteet voivat auttaa meitä päättämään, millainen ja miten paljo virkistäytyminen on sopivaa? – Fil. 4:8; 1. Tim. 4:8; Ef. 5:15, 16; Luuk. 8:14.
4 Perheen hengellisistä ja ruumiillisista tarpeista huolehtimisessa tulee eteen monia ongelmia. Isä voi olla hyvin toimelias hyvän uutisen saarnaamisessa, kun taas hänen lastensa käytös on huonoa valtakunnansalissa. Tai vaimo, joka on pikkutarkka kotinsa ulkonäöstä, osoittaa vain vähän kiinnostusta perheensä hengellisiä tarpeita kohtaan. Mitkä kaksi perusvastuuta tulee ottaa huomioon? (Ef. 6:4; Room. 10:10) Miksi perheen hengellisistä eduista huolehtimista tulisi pitää tärkeimpien asioiden joukossa? (1. Tim. 3:4, 5; Sananl. 10:1) Mitä hyödyllisiä tuloksia vanhempien tasapainoisuus saa aikaan? – Sananl. 24:3, 4.
5 Aika ajoin joistakuista on vaikeaa pysyä oma-aloitteisena osallistuakseen säännöllisesti ja kokosydämisesti kenttäpalvelukseen. Osallistuessaan siihen he saattavat tuntea joutuvansa jossakin määrin pakottamaan itseään. Sitten he voivat masentua ja turhautua ajatellessaan olevansa niin kovin puutteellisia. Onko epätavallista, että kristityltä joskus puuttuu oma-aloitteisuutta määrätyn työn tekemiseen? (Gal. 5:17; Room. 7:19, 20) Onko se, että joudumme pakottamaan itseämme, välttämättä epäonnistumisen merkki? (1. Kor. 9:16, 26, 27) Jehovan palveluksemme on otollista, jos vaikuttimemme on oikea. (Kol. 3:23, 24) On sopivaa pyytää Jehovalta hänen henkeään voidaksemme kehittää suurempaa oma-aloitteisuutta hänen tahtonsa mukaan toimimiseksi. – 1. Joh. 5:14.
6 Hyvän tasapainon avain on siinä, että olemme itseämme kohtaan rehellisiä, emme odota liian paljon emmekä liian vähän. Me olemme tasapainoisia, kun palveluksemme on oikeassa suhteessa kykyihimme, olosuhteisiimme ja mahdollisuuksiimme; sitä ei voida päätellä sen mukaan mitä toiset tekevät. Kun havaitsemme puutteita itsessämme, niin halun miellyttää Jehova pitäisi kannustaa meitä parannuksiin. Sisäinen varmuus siitä, että miellytämme Jehovaa, johtaa tyytyväisyyteen ja mielenrauhaan.