Osallistutko toimettomien auttamiseen?
1 ”Iloitkaa minun kanssani, koska minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.” (Luuk. 15:6) Monet veljet ja sisaret tuntevat tätä samaa iloa seurakunnissa, joissa jotkut toimettomat palaavat laumaan. Näinä kriittisinä päivinä on todella ilo pystyä auttamaan joitakin veljistämme, jotka syystä tai toisesta ovat lakanneet olemasta yhteydessämme. Suhtaudumme heihin samoin kuin Jehova, jonka mielestä ei ”ole toivottavaa, että yksikään näistä pienistä menehtyy”. – Matt. 18:14.
2 Jotta useimmat meistä voisivat kokea tämän ilon, tarvitaan luonnollisesti jatkuvia ponnisteluja. Miksi? Kadonnut lammas on yleensä melko avuton. Paimenen täytyy etsiä lammasta löytääkseen sen. Kadonneen lampaan etsimiseksi, löytämiseksi ja siitä huolehtimiseksi sen jälkeen täytyy siis todella ponnistella. Jeesus osoitti kuvauksessaan, että paimen jättäisi yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta taakseen ja lähtisi kadonneen perään, kunnes hän löytäisi sen. – Luuk. 15:4.
MITEN KAIKKI VOIVAT AUTTAA
3 Helmikuun Valtakunnan Palveluksessamme mainittiin, että sihteeri ja palvelusvalvoja huolehtivat siitä, että päteviä julistajia pyydetään johtamaan Raamatun kotitutkisteluja toimettomille. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteivät muut seurakuntalaiset voisi olla avuksi. Kaikkien julistajien yhteisponnistuksin on saatu myönteisiä tuloksia.
4 Muuan kierrosvalvoja kävi äskettäin erään pariskunnan luona. Sekä mies että vaimo, jotka aiemmin olivat toimineet erikoistienraivaajina, olivat olleet toimettomia kaksi vuotta. Kerrottuaan matkavalvojalle kyyneleet silmissään ongelmistaan he molemmat päättivät palata seurakuntaan. Aikanaan he alkoivat osallistua kenttäpalvelukseen. Miltä heistä tuntuu nyt? Vaimo toteaa: ”Haluaisin ilmaista arvostukseni siitä kristillisestä rakkaudesta ja lämmöstä, jota olet osoittanut meitä kohtaan. Minusta tuntuu kuin hartioiltani olisi nostettu kahden tonnin painoinen taakka.” Hän päätti kierrosvalvojalle osoitetun kirjeensä seuraavin sanoin: ”Rukoilen, ettei tätä tapahdu minulle enää koskaan. Sydämelliset kiitokset siitä, että tulit silloin ja että tulit vielä uudelleenkin oltuani kylmäkiskoinen sinua kohtaan. Autoit minua näkemään, ettei tilanne ollut toivoton. En koskaan unohda sinua.”
5 On hyvä ymmärtää, että ihmisten, jotka ovat olleet poissa seurakunnasta, saattaa olla jokseenkin vaikeaa tulla jälleen kokouksiin. Se saattaa tuntua heistä aluksi vaikealta ujouden tai häpeäntunteen vuoksi. Olisi hyvin rakkaudellista, jos me kaikki tekisimme aloitteen tervehtiäksemme näitä henkilöitä, kun he tulevat valtakunnansaliin. Se osoittaa heille, että me olemme onnellisia ja että me todella iloitsemme siitä, että he ovat jälleen keskuudessamme. Meidän ei tulisi osoittaa kiinnostustamme heitä kohtaan vain silloin, kun he tulevat ensimmäisen kerran kokoukseen, vaan meidän tulisi saada heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi aina, kun he tulevat valtakunnansalille. Osallistutko sinä toimettomien auttamiseen tällä tavoin?
6 Olemme iloisia nähdessämme, että monet seurakunnat ovat saaneet myönteisiä kokemuksia, koska ne ovat ottaneet toimettomien auttamisohjelman sydämenasiakseen. Muuan kierrosvalvoja kertoi äskettäin, että eräässä seurakunnassa seitsemän henkilöä oli saatu jälleen mukaan toimintaan. Eräs sisar kertoi vanhimmille odottaneensa, että joku tulisi auttamaan häntä, koska hänestä tuntui vaikealta palata seurakunnan yhteyteen yksin.
7 On mahdollista, että jotkut eivät halua apua. Jeesus sanoi: ”JOS hän sattuu löytämään sen”, hän iloitsee. (Matt. 18:13) Jos siis käy niin, ettemme onnistu saamaan joitakuita uudelleen mukaan toimintaan, niin emme ole kohtuuttoman pettyneitä, koska tiedämme, että yritimme kovasti auttaa.
8 Jonkin kadonneen etsiminen vaatii tavallisesti aikaa, kärsivällisyyttä ja myönteisen asenteen. Tulokset eivät ehkä näy niin nopeasti kuin toivoisimme. Mutta ei ole silti syytä masentua. Meidän täytyy jatkuvasti uhrata itseämme tähän työhön, koska tiedämme, ettei ”ole toivottavaa, että yksikään näistä pienistä menehtyy”. (Matt. 18:14) Yrittäkäämme kaikki osallistua toimettomien auttamiseen.